SYYSKUUN KALPEA AURINKO

— Ennen kaikki oli paremmin, pinkinpunaiseen pitkään silkkimekkoon pukeutunut Auli julisti.

— Ajatelkaa nyt peilejä, kyllä nekin olivat paljon parempia, Tia otti haasteen vastaan.

Naurunpuuska vapautti tunnelman, sillä naistentunnin puheenvuorot olivat polveilleet terveyskeskuksen tehottomuudesta ja lääkäreiden nihkeästä suhtautumisesta epämääräisiin särkyihin ja kolotuksiin.

— Meidän omalääkäri määräsi sellaisia myrkkyjä, että olin ihan sekaisin. Kaaduin kotona, enkä muista tapauksesta mitään, Elli touhotti.

Hänen toinen silmänsä ja poski hohtivat violetinpunaisina. Mama päätti piristää keskustelua ja otti esiin Onni-kortit.

— Kertokaa, mikä tekee teidät onnellisiksi, hän luki ensimmäisestä tekstin.

— Rakkaus, Auli viittasi innokkaasti.

— Minä en tiedä mitä se on. Mieheni oli merikapteeni ja hänen kuolemansa jälkeen en ole kokenut, Maija tunnusti.

Mama katsoi häntä ihmeissään. Kaikkihan tiesivät, että Maija seurusteli tiiviisti Matin kanssa, vaikka tämä oli naimisissa.

— Minua ilahduttaa lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset. Voitteko kuvitella, että minun pieni tyttäreni on jo famu, Tia hymyili.

— Huh, olipa taas virkistävä tuokio, Anni puuskahti, kun hitaasti kulunut tunti oli lopulta ohi. — Jos virikeohjaaja olisi paikalla, keskustelussa olisi edes vähän järkeä. Nyt kaikki puhuvat toistensa päälle, eikä kukaan kuuntele.

Ei Mamakaan ollut innostunut masentavasta ilmapiiristä. Miksi ihmeessä keskustelut kääntyivät aina valituksen puolelle? Hän huokaisi ja istuutui Tian ja Annin seuraan aulan pyöreän pelipöydän ääreen. Tian rollaattorin korista löytyi Skippo-kortit tuttuun tapaan. Tänään peli ei sujunut yhtä vaivattomasti kuin useana päivänä aikaisemmin.

— Nämä vihreät kuutoset kiusaavat, Tia totesi närkästyneenä latoessaan pöydän poistopinoon niitä päällekkäin.

— Minulle tulee näitä veijareita koko ajan, Anni valitti osoittaen pinoa punaisia kahdentoista numeron kortteja. Pöytäpinoissa oli rivi sinisiä kakkosia ja kolmosia.

— Opetelkaa pelaamaan älkääkä valittako, Mama virnisti ja avasi nostopakkansa kahden skipon avulla.

— Joillakin sujuu, Anni totesi jo valmiiksi luovuttaneena.

Korttipelin jälkeen Annin vuoro oli loistaa Rummikub-lautapelissä. Päivästä tuli hyvä vastoinkäymisistä huolimatta. Tanssiorkesteri Hymy järjesti iltapäivällä loistavan konsertin, jossa tutut ikivihreät sävelet saivat todellakin hymyt kuuliioiden huulille.

Hymyhuulet suukon saavat, hymyhuulet huomataan, Mama hyräili illalla vetäytyessään tukevan voileipälautasellisen ja kylmän oluttölkin kera sohvan nurkkaan katsomaan La Promesan juonitteluja. Sarjaan oli ilmestynyt omahyväinen markiisin sisarenpoika Ciro ja tämän kuvankaunis nuori rouva Juanita. Mama arveli uusia käänteitä olevan luvassa, sillä Manuel katseli kaunotarta kaihoisasti.

***

— Lamppu syttyy, mielenkiintoinen teema, Anni kommentoi, kun hän ja Mama lähtivät palvelulinjan pikkubussilla kauppakeskukseen.

— Juu, se on Muistiliiton uusi kokeilu, olemme pioneereja. Kaksi vapaaehtoista on luvannut keksiä muistinvirkistystehtäviä pienelle ryhmälle. Kokoonnumme kirjaston tiloissa. Kiva, kun lähdit mukaan.

— Olet taitava houkuttelemaan. En muistanut ilmoittautua, toivottavasti mahdun mukaan, Anni sanoi hieman huolestuneena.

Pieneen neuvotteluhuoneeseen oli ahtautunut lähes kymmenen seniori-ikäistä mummoa. Pappoja ei näkynyt. Mama ja Anni parkkeerasivat rollaattorit nurkkaan ja istuutuivat.

— Tervetuloa, meillä on vielä kaksi paikkaa vapaana, Liisa, toinen vetäjistä sanoi.

Anni istahti tyytyväisenä, Olisi ollut noloa kääntyä ovelta. Hänelle kirjoitettiin nimilappu samalla, kun Leena, toinen vetäjistä jakoi sellaiset muille.

— Aloitetaan, sanokaa vuorollanne adjektiivi, joka alkaa kirjaimella, johon edellinen lopettaa, silmälasipäinen Liisa kehotti. — Voin aloittaa, kaunis.

Kierros jatkui muutamaa miettimistaukoa lukuunottamatta sujuvasti.

— Sievä – älykäs – satumainen – nerokas – sinisilmäinen – nolo – omituinen – nätti – ilkamoiva – auttavainen.

— Hyvä, jaan teille kirjaimet. Ensimmäinen keksii omallaan naisten nimen, seuraava Suomen kaupungin, sitten automerkki, Leena ohjeisti.

Mama sai M-kirjaimen ja keksi vuorollaan Mikkelin. Hänen mielestään tehtävät olivat lapsellisen helppoja, mutta mukava yhdessäolo oli tärkeää.

— Mitä pidit? Mama kysyi Annilta, kun muistinvirkistystuokio oli ohi.

— No jaa, voisi sitä päivän huonomminkin viettää, Anni totesi ja ehdotti kahville menoa. — Ehdimme sopivasti ennen seuraavaa palvelulinjan bussia.

Mamasta ajatus oli loistava. Mukillinen lattea kauramaidon kera ja mehevä croissant tuntuivat ansaituilta.

***

Aivojumppa jatkui Puistomeressä kolmen viikon pitkän tauon jälkeen. Virikeohjaaja Viivi joutui jakamaan työpanoksen toisen senioritalon kanssa. Mama ja Anni olivat käynnistäneet kampanjan tilanteen korjaamiseksi. He olivat saaneet yllättäen lähes viisikymmentä prosenttia talon asukkaista allekirjoittamaan vetoomuksen. Toimitusjohtaja oli suhtaunut heidän käyntiinsä myönteisesti ja luvannut viedä toiveen eteenpäin. Johtaisiko se mihinkään, Mama oli epäileväinen.

— Keksikää tr-alkuisia sanoja vihjeiden mukaan, Viivi sanoi ja jakoi printit.

Tehtävä oli Maman mielestä liiankin helppo. Kyllä hän tiesi, että lyömäsoitin oli triangeli ja vaskipuhallin trumpetti, kolmivaljakko troikka ja tuulenpyörre trombi.

Seuraava tehtävä sitä vastoin oli liiankin haasteellinen.

— Keksikää sanoja, joissa on kirjainyhdistelmä tv.

Mama keksi sanat katve, kotva, latva ja Ritva.

— Ei erisnimiä, Viivi kommentoi.

Kävi ilmi, etteivät muut keksineet juuri enempää.

— Onhan näitä, kevytviili, olutvarasto, metvursti, tverkkaus, tviitti, Viivi luetteli.

— Kiitos vaan, haasteet ovat tarpeen, mutta oli kyllä vähän turhan vaikea, Tia kommentoi.

***

Seuraavana aamuna lippu oli puolitangossa. Aulan lipaston päällä paloi kaksi kynttilaa ja muistosanat Lialle. Hänen vointinsa oli heikentynyt nopeasti. Mama ja Tia olivat vaivaantuneet hänen jatkuvasta valituksestaan, miten joka paikkaa kolottaa. Eivät he olleet osanneet aavistaa, että loppu oli näin lähellä.

— Täällä käy ambulanssi lähes joka päivä, Mama totesi surullisena.

— Juu, vievät Jorviin ja palauttavat saman tien. Minun naapurini tuotiin eilen aamuyön tunneilla takaisin. Ei kuulemma ole paikkoja pitää edes yön yli, Anni moitti.

— Yle julkaisi uuden tutkimuksen, jossa voi itse katsoa, paljonko odotettava elinikä on. Minulla on vielä 12 vuotta jäljellä sen mukaan, Mama kertoi.

— Entä minä, olisin jo valmis luovuttamaan, 98-vuotias Tia huokasi.

— Katsoin senkin, sait vielä puolitoista vuotta, Mama sanoi hellästi.

Hän ihaili Tian elinvoimaa ja älykkyyttä. Tämä ei valittanut vaivoja, vaikka näkö oli sumea ja askeleet kankeat.

— Olen saanut virtaa jokapäivisistä pelituokioistamme, Tia virnisti ja otti Skippo-kortit esiin.

Mama naurahti ja valmistautui antamaan Tialle kunnon vastuksen.

***

Mama hihitti paluumatkalla kerratessaan Annin kanssa kutkuttavaa Lamppu syttyy -ryhmän muistinvirkistystehtävää.

— En millään keksinyt, mikä on suomalaisille tärkeä ominaisuus.

— Minulla välähti, sehän on tietysti Sisu, Anni kehui.

— Entä ope, minulle ei tullut mieleen muuta kuin Toope, Mama hekotti. — Taidan haastaa Viivin.

Virikeohjaaja oli sopivasti paikalla ystävysten saapuessa Puistomereen. Molempien rollaattorien korit olivat pullollaan ruokaostoksia.

— Näytätte todellakin virkistyneiltä, Viivi tervehti.

— Kuulehan tyttönen. Keksit jatkuvasti meille tehtäviä, minulla on nyt sinulle jotain, Mama virnisti ja antoi monisteen.

Viivi näytti hetken hämmästyneeltä, mutta naurahti ja lupasi antaa palautetta.

***

Mama tapasi hänet seuraavana aamuna kuntosalilla.

— Panit pahan, Keksin lähes kaikki, mutta kaksi jäi arvoituksiksi. En saanut mitään tori-sanasta.

— Nestori, Mama valaisi.

— Niin tietysti. Mutta minkä nimen keskellä on heinäkasvi?

— Arvaatko, jos kerron, että se on nata.

Viivi mietti hetken ja luovutti.

— En todellakaan keksi.

— Joonatan, Mama paljasti. — En minäkään keksinyt, tasoissa ollaan.

***

— Täällä päiväsalissa on kaamean kylmä, paksuun kirjoneuleeseen ja villapipoon sonnustautunut Tia valitti sekoittaessaan korttipakkaa.

— Olet oikeassa, ulko-ovesta vetää, kun siitä kuljetaan koko ajan. Mennään ravintolan puolelle, siellä on lämpimämpää, Mama ehdotti käytännöllisesti.

Tia malttoi riisua piponsa jo toisen pelikierroksen aikana. Rile oli tullut kolmanneksi peliin. Hän valitteli, ettei ollut saanut yhtään Skippo-korttia aikoihin. Tialle niitä oli siunautunut runsaasti.

— Kortti tuo, kortti vie, maanviljelys on onnen kauppaa, Tia virnisti voittaessaan kolmannenkin kierroksen.