”Elämä on yhtä opiskelua”.  Työelämässä piti käydä jatkuvasti kursseilla päivittämässä osaamista.  Työelämän jälkeen sama tahti jäi päälle.  Olen opiskellut verkossa tietotekniikkaa, käynyt kokkikursseilla, istunut yliopistolla taidehistorian laitoksella ja juossut ympäri Espoota taidekursseilla.  Kunnes lopulta päätin, että isona minusta tulee kuvataiteilija.  Hain ensin vapaaseen taidekouluun, vaan en päässyt.  Tulkitsin itse, että maalasin valintakokeissa liian perinteiseen tapaan.  Olisi pitänyt irrotella.  Onni tai onnettomuus.  Minun kohdallani se oli onni, sillä seuraava vaihtoehto yksityinen kuvataidekoulu Alfa-Art tärppäsi.

Aloitin syksyllä 2011 kolmevuotisen monimuoto-opetuksen Helsingin Arabianrannassa.  Momu tarkoittaa, että meillä on lähiopetusta koululla yksi viikonloppu perjantaista sunnuntaihin kerran kuukaudessa.  Väliajoilla teemme runsaasti kotitehtäviä, joista saamme kunnon kritiikin seuraavalla tapaamisella.  Meitä kurssilaisia on 12.  Olemme onnekkaita, sillä ryhmähenki on mitä parhain.  Osa opiskelijoista tulee kaukaa.  Minäkin nyt Hämeenlinnasta asti.  Viime syksynä koulu muutti remontin alta Itä-Pakilaan.  Uudet tilat ovat viihtyisät, mutta edellistä pienemmät.  Hyvin alkanut vuorovaikutus muiden vuosikurssilaisten kanssa ei enää onnistu.

Ensimmäisen vuoden aikana aloitimme perusasioista.  Lukujärjestyksessä oli klassista piirtämistä lyijykynillä, hiilellä ja pastelleilla.  Elävän mallin piirustusta ja maalausta meillä on koko kouluajan.  Öljyväriharjoitukset alkoivat väriympyrän teolla.  Etenimme maalaamaan havainnosta asetelmia.

Kevään tultua siirryimme akvarellivärien kera ulos.  Ensimmäinen aihe ei ollut todellakaan helppo.  Eila-opettaja kehotti havainnoimaan vettä ja heijastuksia (!).

Toinen vuosi toi tullessaan ismit.  Aloitimme impressionismista.  Seuraavana vuorossa oli kubismi, joka laittoi meidät kuriin.

Mikä helpotus olikaan siirtyä joululoman lähestyessä ekspressionismiin.  Irrottelimme sydämen kyllyydestä.  Opettajamme Maarit innostui hänkin värikkäistä maalauksistamme.  Hän kehotti meitä järjestämään ikioman pikkunäyttelyn kulttuurikeskus Caisaan, sillä aiheenamme olivat eksoottiset kasvokuvat.

Joulutehtävien aiheina olivat ekspressiiviset kasvot ja kädet.  Niitä olen työstänyt sekä työhuoneella Verkatehtaalla että joululomalla mökillä.

Kiitos laseerausnesteen, joka ei haise, maalaus onnistuu kotioloissakin.  Olen ihastunut kuullottamaan ohuita kerroksia vanhojen mestareiden tapaan.  Menetelmä on työläs, sillä kerroksia tarvitaan paljon.  Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen.
Leena, ahkera taideopiskelija