ke 23.1.2013 matkapäivä

Finnmatkojen lento oli ajassa.  Emme olleet varanneet koneeseen aterioita.  Voisin ruveta kilpailemaan cateringista, sillä eväsvoileivät ja mainio tonnikalasalaatti maittoivat paremmin kuin lentokoneruuat yleensä.  No, täytyy myöntää että lentokoneen perhepaketti kaksi cavaa, kaksi pientä viinipulloa ja kaksi pussia chipsejä yhteishintaan 20 euroa oli hintansa arvoinen.

Kuuden tunnin lento Las Palmasiin sujui vauhdikkaasti hyvässä säässä. Nuoriso takapenkillä hehkutti, kohta olemme jo baarissa.  Perillä Finnmatkojen oppaat kehottivat käymään lentokentän toimistossa tarkistamassa määränpäämme.  Rebecca Park Bungalows Playa del Inglés luki lappusessa, jonka saimme.  Hyppäsimme paikallisbussiin 66.  Matka perille maksoi 3:50 euroa.  Löysimme majapaikan kivuttomasti.

Nyt meillä on siivu huoneistohotellista – keittiö, makuuhuone, terassi ja pihalla uima-allas.  Taso ei ole huimaava, mutta me tunnemme olomme kotoisaksi vähemmänkin hienossa ympäristössä.

Ensimmäinen ilta hurahti lähiseutuun tutustuessa – tarkoittaa lähimarkettiin tutustuessa.  Katoimme omalle terassille piknik-illallisen.  Tuoretta patonkia, brie-juustoa, kurkkua sekä vuosikertapunaviiniä.  Ilta-aurinko laski puutarhan palmujen ja bougainvillejen taakse.  Aikaero on kaksi tuntia.  Laskimme, että jos vetäydymme ajoissa, olemme huomenna tosi virkkuja tutustumaan lomaviikkomme nähtävyyksiin.  Jussi lukee parhaillaan saaren retkitarjontaa. Kansainväliset retket maksavat 8 euroa ja lähtö on aivan hotellimme nurkalla.  Ei tiedä, mihin vielä suuntaamme.

to 24.1.2013

Heräsimme aamuvirkkuina ja hämmästelimme, mitähän paikallinen aika mahtoi olla.  Sekin selvisi tukevan omatoimiaamiaisen jälkeen.  Teimme reippaan aamukävelyn rannalle.  Tuuli viuhtoi siihen malliin, ettei uiminen tai auringonotto kolahtanut.

Kaupunki on rakennettu turisteille.  Katukuvassa kuulee eniten suomea ja muita skandinaavisia kieliä sekä saksaa.  Yleisilme on siisti ja hyvin hoidettu.  Palmut heiluivat tuulessa.  Bougainvillet ja kiinanruusut kukkivat upeasti.  Kaktuksia ja mehikasveja näkyi joka puolella.  Hotellit, kauppakeskukset ja pikkuravintolat ovat vallanneet tilansa.  Paikalliset asuvat keskustan ulkopuolella.  Me totesimme olevamme turisteja, joten kyllähän tämä meille sopii, ainakin viikoksi.

 

Finnmatkojen tervetuloinfo oli mukava kokemus.  Saimme lasilliset sangriaa A la Mummo ravintolassa.  Kuuntelimme mielenkiinnolla opas Lassen selontekoa tunnin verran.  Saimme hyvän kuvan saaren retkistä, ruokapaikoista sekä ostosmahdollisuuksista.

Lounasaikaan suunnistimme Finnmatkojen suosittelemaan tapasravintolaan Pica picaan.  Kreikkalaissyntyinen tarjoilijapoika oli kovasti puhelias.  Hänen isänsä oli ollut Matti Oilingin kaveri.  Sympatiat sen myötä suomalaisiin olivat hyvät.  Hän tarjoili meille hienot tapas-lautaset.  Jussille lihapitoiset, minulle valkosipulilla siveltyä kalaa ja kasviksia.  Olimme kovasti tyytyväisiä, kun saimme vielä isot lasilliset punaviiniä ja jälkiruuaksi suklaajäätelöä, vaniljavanukasta ja kermavaahtoa.

Nyt on siestan aika.  Jussi lepäilee täysillä.  Minä odottelen, että löydämme wi-fin.  Hotellissamme sitä ei ole.

Meistä on tulossa kunnon turisteja.  Yllätimme itsemme illalla karaokebaarista.  Iskelmäbaarissa oli melkoinen meno ihan suomenkielellä.  Ensimmäiset kappaleet, jotka kuulin olivat Moskovan valot ja Hymni rakkaudelle.  Olin heti sitä mieltä, että tämä on meidän paikka.  Varsinkin kun pääsimme pyörähtelemään muutaman kappaleen verran parketilla.  Hienon päivän päätteeksi pelasimme vielä kotosalla pari erää canastaa.  Se on siitä loistava peli, että pelaaminen onnistuu kahdestaankin ja joka kierros on erilainen.

pe 25.1.2013
juhlapäivä – Jussi jää tänään virallisesti eläkkeelle

Vietimme päivän retkibussissa.  Saimme heti saavuttuamme Suomi retkien mainoslehtisen, jossa tarjotaan päivän retkiä eri puolelle saarta edulliseen kahdeksan euron hintaan.  Jopa lounas ja viini kuuluivat hintaan.  Valitsimme sujuvasti vuoristokierroksen otsikolla ”Minun Kanariani, matka neljän ilmastovyöhykkeen läpi”.  Olisihan se pitänyt arvata, että joku jekku tähän liittyi.  Löysimme itsemme heti alkumatkasta merino lampaanvillaesittelystä.  Tarjolla oli patjoja, peittoja ja tyynyjä, kaikki ihanan pehmoisia ja kaamean kalliita.  Esitys oli itse asiassa kiinnostava, varsinkin kun saimme kyytipojaksi voileipiä ja runsaasti punaviiniä.  Kauppoja ei kuitenkaan tehty.

Matka jatkui kohti saaren pohjoisosaa kosteissa merkeissä.  Kävimme nimittäin Arucasissa  rommitehtaalla, jossa sai vapaasti maistella eri laatuja.  Hunajarommi oli oikein maukasta, samoin valkoinen maidolla ja sitruunalla terästetty.  Nyt tehtiin jo kauppojakin.

Lähdimme paluumatkalle vuoriston kautta.  Maisemat olivat kerrassaan upeat kunnes sade ja sumupilvet peittivät näkymät.  Valokuvaustauko näköalapaikalla ohitettiin, koska mitään ei näkynyt.  Minä näin elämäni ensimmäiset kukkivat mantelipuut.  Opas tiesi kertoa että vaaleanpunaiset ovat karvasmanteleita, valkoiset makeita manteleita.  Loppumatkassa poikkesimme vielä aloe vera ostoksille.

Nyt istumme Jussin ehdotuksesta Amigo baarissa suomalaisten turistien keskellä.  Odottelemme, että Marita Taavitsainen esiintyy.  Kyseessä on hyväntekeväisyystanssiaiset.  Meitä viihdyttää parhaillaan Jorma Kalevi sekä MTV3:n kuvausyhmä.  Kaikkeen sitä eläkeläisenä joutuukin.  No, Marita pelasti illan kun hän lopulta saapui.  Tyttö oli viehättävä ja lauloi upeasti.

Meidän juhlailtamme päättyi kiinalaiseen ravintolaan.  Jussi sai loistoannoksen ankkaa, minä näyttäviä jättirapuja. 

”Maha on vieläkin pullollaan ankkaa”. oli Jussin ensimmäinen kommentti eläkeläisolostaan.  Illallisemme kun oli lähellä puolta yötä.  Tämä ei tule toistumaan.  Tänään suunnistamme paikallisväestön puolelle San Fernandoon ja siellä lauantaimarkkinoille.

Päivä vierähti markkinamatkalla.  Eksyimme mennen tullen, joten kävelymatkaa kertyi runsaasti.  Markkinat olivat elämys, paikka oli iso ja siisti.  Mukaan tarttui tuliaisia pikkumurun nimiäisjuhliin, minulle paikallista tuoksua Kanarian sitruksista sekä hauskoja polymeeripalloja, joita voi käyttää kukkamaljakoissa.  Ostokset kruunasi papukaijakukka, jota kannoin kädessä koko pitkän kotimatkan.

Nautimme lounaan San Fernandon puolella pienessä tapasbaarissa.  Olimme kovasti tyytyväisiä aitoihin espanjamakuihin: marinoitua anjovista, lämmintä vuohenjuustoa, paellaa sekä äyriäissalaattia, jälkiruuaksi vielä kahvia ja omenatorttua.  Koko komeus maksoi kahdelta 21 euroa.

Retkeltä palattuamme rentoilimme hotellin altaalla.  Vesi oli hätkähdyttävän kylmää vaikka mittari näytti + 29 astetta.  Kilistimme vasta tänään kuohuviinillä, sillä eilinen päivä oli liian toimelias.  ”Kiitos ystävät. Kuohari on tästä eteenpäin reservaa, mutta niin ollaan itsekin.  Kaikkea hyvää, kesä on tulossa.”  Tällaisen viestin Jussi lähetti kännykkäkuvan kera työkavereille