singaporen kautta indonesiaan

KOLMEN VIIKON LOMAMATKA INDONESIAAN MARRAS-JOULUKUUSSA 2011

MATKASSA LEENA JA JUSSI SEKÄ YSTÄVÄMME TERTTU JA IMMO

ULJAS JOUKKUEEMME BALILLA TEMPPELIASUISSA

Lensimme Helsingistä Singaporeen ja sieltä parin päivän kaupunkiloman jälkeen Balin pääkaupunkiin Denpasariin.  Lentokenttä on aivan kuuluisan surffiranta Kutan tuntumassa.  Santaibalin autonkuljettaja nouti meidät kentältä ja vei suoraan itäbalille Amediin.  Sieltä käsin teimme pikaveneretken Lombokille tai oikeammin vain Gili-saarista suurimmalle Trawanganille.  Palasimme samaa reittiä, nyt myrskyssä.

Amedista matka jatkui pohjoisen näköalareitin kautta kulttuurikaupunki Ubudiin.  Siellä tiemme Tertun ja Immon kanssa erosivat.  He jatkoivat matkaa Kutalle, me itärannalle Sanuriin.  Palasimme Jussin kanssa Singaporen kautta Suomeen muutamaa päivää aikaisemmin kuin Terttu ja Immo.

Olen tyytyväinen, että kolmen viikon matkakertomus tuli kirjattua tuorein tuntemuksin.  Myös Terttu ja Immo toivat oman näkökulmansa elämyksiimme.  Ja yksi asia on varma – Aasiaan palaamme satavarmasti!
Reissu-Lena

BALITANSSIJOITA – Leenan akvarelli kultapigmentin kera

ma 21.11.2011
Taidekouluni syyslukukausi loppui eilen.  Siitä ilosta lennähdämme Jussin kanssa välittömästi aurinkolomalle.  No, ei tämä lennähdys tullut ihan suunnittelematta.  Päin vastoin – olemme katselleet koko syksyn tarjousmatkoja Aasiaan.  Ykköskohteemme oli Bangkok, mutta hyvä kun emme joutuneet sinne tulvien keskelle.  Lufthansa tarjosi Singaporen lentoja edulliseen 488 euron hintaan.  Mehän tartuimme tietysti tilaisuuteen ja houkuttelimme vielä ystävämme Tertun ja Immonkin mukaan.  He tosin ottivat Finnairin suoran lennon.  Meillä on huomenna tapaaminen Singaporen kentällä, sillä koneet saapuvat vajaan puolen tunnin erolla.  Kyllä nyt jännittää.

Vietämme pari päivää toipumislomaa Singaporessa Bugisin suunnalla.  Torstaina jatkamme matkaa Air Asian halpalennolla Balille.  Ensimmäinen viikkomme vierähtää lepolomalla Itä-Balilla Amedissa, jossa tuttu suomalaisten isäntien omistama Santaibali toimii tukikohtana.  Suunnitelmissa on käydä sen jälkeen läheisellä Lombokin saarella mikäli syysmyrskyt sen sallivat.  Loma-aikaa meillä on ylelliset kolme viikkoa.

KIINANRUUSU

ma 21.11.2011
matkapäivä

Lento oli puoli tuntia myöhässä. Meillä oli vaihtoaikaa Münchenissä vain 50 minuuttia, joten jatkoyhteydelle ehtiminen ei näyttänyt todennäköiseltä.

Kymmenen pluspistettä Lufthansalle, joka reititti meidät uudelleen Frankfurtiin ja sieltä valtavalla airbussilla Singaporeen. Vieläpä niin, että välilaskun aikana meidät ja muutama muu suomalainen vietiin bussilla uuteen lähtöterminaaliin ja ohjattiin saman tien koneeseen. Se oli mukavan väljä. Yövyimme kuin hotellissa, pitkin pituuttamme vapailla penkkiriveillä. Ainoa miinus oli, ettemme minä ja tilaamani kasvisruoka koskaan kohdanneet. Jussi ei valittanut, kun sai illalliseksi sekä kanaa että possugulassia.

perillä singaporessa

Singaporessa Changin lentokentällä tapasimme matkaseuralaisemme Tertun ja Immon, jotka olivat saapuneet Finnairin kyydissä vain hetkeä aikaisemmin.   Menimme yhdessä junalla Bugisiin ja suunnistimme sieltä Waterloo Roadilla sijaitsevaan majapaikkaamme South East Asia Hoteliin.

SOUTH EAST ASIA HOTEL

NÄKYMÄ IKKUNASTAMME

Minua kutkutti kosteanlämmin ilta ja ilmassa vienosti leijuva suitsukkeiden tuoksu. Lämmintä täällä on hulppeat 30 astetta. Emme antaneet kellonajan häiritä (Suomessa kolme iltapäivällä, täällä jo iltayhdeksän), vaan menimme muina miehinä ja naisina illalliselle läheiseen Albert Centren ruokakojukeskukseen. Saimme mereneläviä riisin ja nuudeleiden kera sekä rapeita wontoneja. Palanpainikkeeksi nautimme isot Tiger-oluet. Seven Elevenistä löytyi yön tarpeiksi vesipulloja. Nyt Singaporen yö on pimentynyt ja me suunnittelemme innolla huomista ohjelmaa.
Lena, innoissaan Aasian tuoksuista

 

PÄIVÄ PERUSTURISTEINA

SINGAPORE SLINGIT

 

ke 23.11.2011
hindutemppeli, Raffles-hotelli ja Merlion

Hotellin aamiainen oli mielenkiintoinen. Valittavana oli joko kiinalainen kasvisvaihtoehto tai mannermainen aamiainen. Kokeilimme tietysti molempia. Jussi-ressu sai kahvin, kaksi paahtoleipää, voita ja marmeladia. Ei muuta. Kasvisjuttu oli buffet ja se sisälsi paistettua nuudelia, paistettua riisiä, perunakakkuja ja höyrytettyjä pau-pullia. Minä kannoin meille evästä kahden edestä. Terttu oli nukkunut huonosti ja tyytyi pelkkään teehen. Onneksi hänen vointinsa koheni, kun pääsimme ulkoilmaan.

RAFFLES-HOTELLI

 

MERLION – SINGAPOREN TUNNUS

Halusin näyttää ensikertalaisille kaksi Singaporen ykkösnähtävyyttä eli Merlion veistoksen satamassa – siis kaupungin tunnuksen – ja upean siirtomaatyylisen Raffles-hotellin, jossa tietenkin piti maistaa aitoa Singapore Slingiä.

JUSSI JA IMMO HANUMANIN SEURASSA

Kävelykierroksella ehdimme nähdä myös pilvenpiirtäjät, vierailla hindutemppelissä ja maistella aitoja paikallisherkkuja kuten ankkaa (pojat), laksaa (minä) ja mietoa kasvis-kana-riisiä (Terttu). Säätiedotus tiesi, että tänään lämpötila on + 31 astetta ja ukkosta ilmassa. Saimme mennen tullen sadekuuron niskaamme, mutta se ei tahtia haitannut.

Nyt ilta on pimenemässä ja meillä siestan aika. Suuntaamme kohta kohti eläintarhan yösafaria. Kävimme edellisellä matkallamme zoossa päiväsaikaan, mutta luimme sen jälkeen, että yöjuttu on ainutlaatuisen komea, eläimethän ovat silloin virkeimmillään. Toivottavasti mekin, sillä pitkä matka on vaatinut veronsa. Menimme eilen varhain nukkumaan, joten jonkinlaiseen rytmiin olemme kuitenkin päässeet.

Marina Bayhin oli edellisen käyntimme jälkeen noussut komea laiva ja satamassa koreili upeasti kirjailtuja norsuja.

MARINA BAY

Yösafari jäi tällä erää, sillä illalla alkoi niin rankka sade, ettei retki innostanut. Päädyimme sen sijaan kunnon illalliselle. Olemme katselleet, miten paikalliset istuvat lähikatujen ravintoloissa edessään höyryävät claypotit. Ei kestänyt kuin hetken, kun mekin mahduimme sekaan. Saimme eteemme kaasuliekin päälle kattilallisen maustelientä sekä parilan voikipon kera. Buffetpöydistä sai valita lähes mitä vain keitettävää ja grillattavaa. Valitsimme oitis vihersimpukoita, mahtavia hummerinsaksia sekä jättirapuja. Herkullisia olivat myös kiinalaiset sienet, tofu ja paikalliset vihannekset. Minä sekoitin meille dippikastikkeeksi soijaa, chiliä, valkosipulia, kevätsipulia ja korianteria. Sen jälkeen istuimme pari tuntia nauttimassa. Kylmä olut maistui kyytipoikana. Suurkaupungin yö tuoksui sateelta ja mausteilta. Ja uni maittoi makealle täyden masun kera.

TULIAISOSTOKSILLA

 

PIKAINEN TERVEHDYS CHANGIN LENTOKENTALTA
24.11.2011

Tassa paallimmaiset kuulumiset – Singaporessa lamminta 31 astetta ja sade on ollut herkassa.  Vaihdamme tuota pikaa maisemaa Indonesian puolelle, lento Balille on lahdossa kymmenen minuutin kuluttua.  Lisaa kuulumisia luvassa, kun saan seuraavan kerran yhteyden.
iloisissa matkatunnelmissa Lena, Jussi, Terttu ja Immo

 

BALIN AURINGOSSA

to 24.11.2011
lento Balille 12:15 – 14:45

Suoriuduimme heti aamiaisen jälkeen matkaan. Changin lentokentällä buukkaus Air Asian kyytiin sujui ilman kommelluksia. Meille jäi jopa sen verran aikaa, että ehdin ensimmäisen kerran matkamme aikana vilkaista sähköpostia. Viestejä oli 23. Kiitos vaan. Blogi ammotti tyhjänä, niin päivityksen kuin kommenttienkin osalta. Toivottavasti tahti paranee jatkossa.

Suloinen tropiikin aurinko otti meidät vastaan Denpasarin kentällä. Jouduimme lunastamaan maahantuloviisumit à 25 dollaria ennen kuin pääsimme passintarkastukseen. Hotelli Santaibalin autonkuljettajapoika oli meitä vastassa. Kyltissä luki neonkeltaisin kirjaimin ETVA JA LAINE. Poika oli pukeutunut paikalliseen tapaan batiikkikankaiseen sarongiin ja suikkaan. Hymy olisi sulattanut synkemmänkin sydämen. Ilmoitimme, että rakastamme häntä, kun saimme heti kättelyssä kosteat froteepyyhkeet ja pullolliset kylmää vettä.

Matka halki Denpasarin itäistä rantatietä Sanurin kautta Amediin kesti runsaat kaksi tuntia. Liikennekaaos alkumatkasta oli melkoinen. Ajoimme vasenta puolta vähintäänkin vauhdikkaasti ja vierellämme moottoripyörät sukkuloivat vaarallisen tuntuisesti. Kaikki sujui kuinkin sopuisasti ja me pääsimme perille sopivasti auringon laskiessa. Loppumatkalla ehdimme nähdä Balin kuuluisat riisiviljelyterassit, jotka tekivät näin toisellakin matkakerralla vaikutuksen.

SANTAIBALI PARHAIMMILLAAN

Niin teki myös Santaibalin rehevä vihreys, ystävällinen vastaanotto ja ylelliset bungalowit. Saimme Tertun ja Immon kanssa vierekkäiset mökit puutarhan keskeltä. Istun nyt verannallemme, kaskaat sirittävät ja meri tuoksuu. Luvassa on aperitiivit, gourmet-illallinen, ehkä pieni harjoittelukierros canastaa ja varhainen uni. Päivä on ollut pitkä ja antoisa. Nyt voi lepoloma alkaa.
Lena, vapaalla

 

AURINGONPAISTETTA JA CANASTAA

pe 25.11.2011
aurinkopäivä Santaibalissa

Lempeä auringonsäde pilkisteli ikkunaluukkujen takaa, kun heräilimme yhdeksän aikoihin. Terassilla odotteli termospullossa aamukahvit.

VAPAALLA

Meri välkkyi ja uima-altaan vesi houkutteli aamu-uinnille. Ravintola tarjosi ylellisen aamiaisen. Listalta sai valita banaanipuuroa, tuoreita hedelmiä, pannukakkuja sekä kananmunia ja paahtoleipää. Balikahvi ja vastapuristettu tuoremehu täydensivät aterian. Vetäydyimme kylläisinä altaalle ja nautimme aurinkovarjojen alla kauniista päivästä.

TERTTU LUKEE IMMOLLE HANNU VÄISÄSEN VANIKANPALOJA

Iltapäivällä teimme pienen kävelyretken rantatietä eteenpäin. Beer´s et Grill ravintola tarjosi loistavan lounaan. Valitsimme listalta tuoreita kevätkääryleitä, grillattua mahi-mahi kalaa, kookosmaidossa haudutettua kanaa sekä banaaninlehdessä kypsennettyä tofua. Olimme kovasti tyytyväisiä sekä kauniiseen tarjoiluun että makuun.  Palailimme rantakivikkoa myöten bungalowkylään. Iltaohjelmassa on luvassa balitanssia.

GANJEK-TANSSI

 

perjantai, 25. marraskuu 2011
vesileikkejä

Altaalla vai siintävässä meressä?

Turkoosilla terassilla onnistuu rentoilu. Meri aukeaa Australiaan asti. Rauhallinen sointi musiikissa, puron solinaa… SANTAI,  Santai. Se onnistuu helposti, rauhoitu, relax, take it easy. . . hierontaakaan ei tähän tarvita, ehkä sitäkin huomenna. Puut sirottelee kukkiaan veden kalvoon; frangipani, bougainvillea. Krotonia, bambut, palmut ja muu lehvästö täyttää puutarhan. Paratiisi ON TÄÄLLÄ!

SULTTAANI IMMO

Huomenta
Sulttaani hieroo aamulla silmiään; missä on tossut, missä vesipiippu. Aamutee odottaa jo terassilla. Hotjoogaa tovi ennen vesileikkejä. T&I

SANTAIN RANTANÄKYMÄ

la 26.11.2011
auringonottoa, uimista, snorkalausta, jännittävää korttipeliä

Kyllä sitä voi viettää lomapäiviä tekemättä mitään mainittavaa. Valloitimme aurinkotuolit uima-altaalta heti aamiaisen jälkeen.

 

Santaibalin ylellinen aamiainen

Tosin valitsimme kaukoviisaasti varjopaikat. Hotellin kirjahyllystä löytyi höpölukemista, joka sopi mainiosti huolettomaan olotilaan.

JUSSI VIIHTYI VARJOSSA

Päivän suurin elämys oli sukeltaa mereen ja kokeilla snorkkeleita. Santain edessä on koralliriutta, jota pääsee tutkailemaan aivan rannan tuntumassa. Neonsiniset pikkukalat välkkyivät ja isommat kelta-sini-valkoraitaiset herättivät hilpeyttä. Koralleja löytyi joka lähtöön. Muotoja oli enemmän kuin värejä, mutta jotkut olivat oikeinkin komeita.

CANASTAPELI ALLASBAARISSA

Iltapäivällä kokeilimme canastaa allaspöydän ympärillä. Se sujui leppoisasti meren kohinan ja lintujen laulun säestyksellä. Henkilökunta kantoi virkistykseksi balikahvia ja hedelmämehuja.

No, emme me aivan raittiuslinjalla pysytelleet. Myöhäisellä lounaalla tienvarren Warung Aryssa paikallinen Bintang-olut ja paikallinen pontikka arak limetillä ja hunajalla maustettuna maistuivat kaikille. Tilasimme ruuaksi tuoretta barracudaa, kanaa ja marinoitua tofua. Ruuan odottelu sujui mukavasti, kun ravintolan poika viihdytti meitä livemusiikilla.

GAMELAN SOITIN – TAUSTALLA VIISIVUOTIAS KETUT-TYTTÖ ESITTELEE TANSSILIIKKEITÄ

Ilta pimeni, ennen kuin palasimme kotiverannalle. Taivas oli vetäytynyt mustiin pilviin ja pieni sadekuuro kasteli maan. Täällä on sadeaika alkamassa. Toivottavasti aurinkopäiviäkin riittää vielä lomamme aikana.

Illan tiimellyksessä canastapeli jatkui. Jussi yllätti usealla kierroksella pitämällä arvokortit kädessä ja lopettamalla kierroksen kesken kaiken. Terttu vielä harjoitteli ja jaksoi ihmetellä lukusarjojen määriä. Hän kun halusi eläkkeelle jäätyään eroon kaikista numeroista. Immo ja minä keräsimme pistesaalista tasaiseen tahtiin ja peli päätyi päivän rutistuksen jälkeen yli 4000:een. Tästä on hyvä jatkaa.
Lena, korttihai

delfiinejä

Terttu hihkaisi uima-altaalla: delfiinejä. Jussin ja Lenan kanssa tähystettiin Tertun osoittamaan suuntaan ulapalle. Todella! useita, ehkä kymmenkunta delfiiniä ponkaisi tutun sulavan kaarensa vesipinnan yläpuolelle. Jonkin aikaa otukset pysyttelivät pinnan alla, mutta näytös uusiutui vielä Lombokin suunnassa.

Kun kerroimme Santaissa liikkuneelle valokuvaajalle havainnoissamme, hän oli pettynyt, kun ei päässyt hollille putkineen. Hän pystytti kalustonsa patiolle ja jäi odottelemaan delfiinien uutta tulemista. Lena epäili, ettei kuvaaminen olisi tuottanut hääviä tulosta siltä etäisyydeltä sillä kalustolla. Eilen kun kerroimme delfiineistä ravintolassa muusikkopoika arveli delfiinien olleen tonnikaloja jahtaamassa kuten taustalla olleet kalastaja-aluksetkin. Hän kertoi, ettei täällä delfiinejä usein näe, vaikka korkealta ravintolasta oli esteetön näkymä merelle.
T&I

su 27.1.2011
hiljaiseloa Santaissa

Sunnuntai oli jos mahdollista eilistäkin rauhallisempi päivä. Meille alkoi muodostua jo rutiini. Kaikki tilasivat aamupalan vilkaisemattakaan listaa.

SANTAIBALIN YLELLINEN AAMIAINEN MAISTUI

Blogin päivityksen jälkeen keräännyimme altaalle lueskelemaan, uimaan ja nauttimaan auringonsäteistä. Paitsi että taivas oli mukavasti pilvessä. Sen innoittamina teimme Jussin kanssa pitkän snorklausretken riutalle.

IMMO SNORKLAAMASSA

Nyt osasin nauttia kaikessa rauhassa korallien sävyistä. Ensimmäisellä kerralla aina jännittää, raapiiko vatsanahka riuttaa, vaikka hyvin tietää vettä olevan välissä enemmän kuin uskookaan.

ltapäivällä kaipasimme liikuntaa ja lähdimme lenkkeilemään lähimaastoon. Aurinko porotti täysillä ja hiki tuli välittömästi. No, siihen auttoi – hetkeksi – kylmä Bintang.  Tienvarren Warung tarjosi kevyen lounaan. Valitsimme taas kerran tuoretta merikalaa, joka oli erinomaista.

KADUNVARREN WARUNGIT OVAT EDULLISIA RUOKAPAIKKOJA

Balilla turistit ovat miljonäärejä – ruokalaskumme noin 20 euroa sisälsi viisi ruokalajia ja neljä isoa olutta.

RUOKALASKU NELJÄLTÄ NOIN 20 EUROA

Rankan retken jälkeen päiväunet altaalla olivat enemmän kuin paikallaan. Tänäkin iltana Santai tarjoaa meille tanssiesityselämyksen. Niin ja ryhdistäydyinhän minä sen verran, että aloittelin ensimmäistä oikeaa akvarellimaalausta. Tähän asti olen tyytynyt tekemään vain luonnoksia.

TOINEN GENJEK TANSSIESITYS GAMELAN ORKESTERIN SÄESTYKSELLÄ

Illalla nautimme taas kerran lumoavan kauniista balitanssista, jota säesti yhdeksänmiehinen gamelan-orkesteri.
Lena, tunnelmoija   

 

ma 28.1.2011
hikinen retkipäivä

Santai sijaitsee Bunutanin kylässä. Jemelukiin, joka on Amedista tultaessa edellinen kylä, on matkaa vain kilometri. Siis oikein mukava päiväkävelykohde. Paitsi keskipäivän auringossa, sillä kylien välissä on aikamoinen mäki.

NÄKYMÄ MERELLE

Olimme mielestämme ansainneet hyvinkin kylmät oluet, kun olimme perillä. Oli hauska seurata kylän elämää, sillä lahdenpoukamassa oli runsaasti kauppoja ja ruokapaikkoja.

Jemeluk on sukeltajien tukikohta ja sieltä lähtee nykyään myös pikaveneyhteys Lombokin kupeessa sijaitseville Gili-saarille. Sinne mekin mielimme, kun hulppea lomamme Santaissa on keskiviikkona ohi.

Päivän aktiviteetteihin kuului hieronta (Lena ja Immo),sekä shoppailu (Terttu ja Immo). He ostivat lähikaupasta temppeliasut ja Terttu hienon olkihatun. Päivä vierähti niin nopeaan, että myöhäisen lounaan jälkeen ilta hämärtyi ja meillä oli edessä kovasti pimeä paluumatka. Taskulamppujen ja heijastimien avulla siitäkin selvisimme.

ti 29.11.2011

VAU! Suoraan punkasta näkyisi varpaiden välistä tyyni valtameri? Santain suomalainen isäntä, Marko, esitteli meille uutta rakennusprojektiaan, Griyaa. Uskomattoman upeat 14 uutta luksusloma-asuntoa valmistuu keväällä Bunutanin kylään.

GRIYA

Pääsimme tutustumaan koko alueen rakennusvaiheisiin, osa asunnoista jo valmiina.  Uima-altaalta näkymä yli laakson Balin merelle, Lombokin tulivuori taustanaan. Immoa kiinnosti investointi ”kehittyville markkinoille”, varsinkin kun vuosituottoa luvattiin 15%. Laitetaanpa mietintämyssyyn….
Terttu ja Immo

HANKE TYÖLLISTÄÄ PARHAIMMILLAAN 80 PAIKALLISTA

 

Tirtaganggan vesipuistossa

Autoretkellä pysähdyttiin kahville sekä ihastelemaan Tirtaganggan  vesipuistoa, joka oli rakennettu pyhien lähteiden ympärille. Puiston rakensi viime vuosisadan keskivaiheilla (lue: 1950-luvulla eli on siis meidän ikäinen 😉 ) kuningas Rajah Karangasem.

TIRTAGANGGAN VESIPUISTO

Puistossa on lukuisia vesipatsaita, suihkulähteitä, puiden ja lotuskukkien ympäröimiä vesialtaita. Aikuisten oikeesti: Vaikuttava! Ei kumminkaan käyty kylpemässä, vaikka tilaa olisi hyvin ollut. Pojjaat sentään  yrittivät haavata jättikokosia kultakaloja.

Iltapäiväksi lähdimme pankkiautomaatille Amlapuraan sekä nähtävyyksiä katsomaan kuljettajamme Putun kanssa. Porrastettut riisipellot reunustivat sumun peittämää Gunung Agung-tulivuoren laaksoa ja rinteitä.

RIISITERASSEJA

Putu kertoi, että riisisato valmistuu parhaimmilla paikoilla kolmessa kuukaudessa. Riisi puidaan perinteisesti ”hakkaamalla” sato talteen pellolla puista telinettä vasten. Riisilajikkeita on useita esim valkoinen keittoriisi, oma lajike jauhoille samoin vanukkaille sekä punainen punainen riisi.
Terttu ja Immo 

 

pikaveneellä lombokin gili-saarille
ke 30.11.2011

SELAMAT DATANG LUKI SATAMASSA

Meri läikehti tyynenä, kun odottelimme Jemelukissa pikaveneen lähtöä Gili-saarille. Matka-aika oli vain runsas tunti ja tingitty hinta ajelulle oli noin 30 euroa per henki. Vaikka tuulta ei ollut nimeksikään, vene hakkasi alkumatkasta ikävän tuntuisesti. Sen verran kova vauhti meillä oli. Kunnes kippari hiljensi nopeutta ja kaikki kerääntyivät keulaan hihkumaan ihastuksesta. Olimme keskellä delfiiniparvea. Ensimmäistä kertaa näin näiden upeiden eläinten hyppivän kauniissa kaarissa aivan veneen vieressä. Toinenkin hauska luontoelämys sattui silmiimme myöhemmin Gili Trawanganin satamassa kun suuret lentokalaparvet kimalsivat ilta-auringon säteissä.

TRAWANGANIN RANNALLA

Olemme nyt muslimialueella.  Gili-saaria on kolme. Me rantauduimme niistä suurimmalle. Saari on viehättävä, sillä täällä ei ole ollenkaan moottoriajoneuvoja. Kulkuvälineinä toimivat jalat, polkupyörät ja hevoskärryt. Matka satamasta majapaikkaamme Lumbungin mökkikylään taittui hupaisasti. Pojat kävelivät, Terttu ja minä istuimme matkalaukkujen kera hevoskyydissä. Bungalowit ovat tilavia ja raikkaita, mutta Santain luksusta täällä ei ole. No, hintakin on vain puolet siitä. Pihassa on uima-allas ja aamiainen sekä ilmastointi kuuluvat hintaan.

SAARELLA LIIKUTAAN VÄRIKKÄILLÄ HEVOSKÄRRYILLÄ

 

Lähdimme tutkimusretkelle heti majoituttuamme. Casuarinapuiden reunustamalla rantakadulla on kuppiloita joka makuun. Söimme erinomaisen maittavan lounaan turkoosinsinisen meren rannalla. Matka jatkui kohti saaren kärkeä, josta Immo toivoi löytävänsä kajakkien vuokrauspisteen. Kävelimme paljain jaloin valkoisella korallihiekalla. Merivesi oli kirkasta ja suorastaan kuumaa.

TRAWANGANIN RANTAMAISEMAA

Olkapäät alkoivat punoittaa uhkaavasti, ennen kuin kajakkipaikka löytyi. Vaikka meillä oli matkassa uunituore Lonely Planet ja sen ohjeiden mukaan suunnistimme, hymyilevä tarjoilijapoika kertoi, että vuokraus oli lopetettu ajat sitten vaarallisten merivirtojen vuoksi. Sen sijaan hän kertoi, että tarjolla olisi kylmää ja virkistävää sangriaa. Tilasimme oitis kannullisen.

Virkistyneinä palasimme sopivasti happy hourin aikaan venesatamaan. Katselimme, miten porukka snorklasi kristallinkirkkaassa vedessä ja päätimme kokeilla huomenna samaa. Paitsi Terttu, joka suunnitteli polkupyörän vuokrausta.

VOIKO PAIKALLISVERKON SALASANA OLLA ENÄÄ MONIMUTKAISEMPI?

 

Tiedoksi, että tällä viikolla päivityksiä on tulossa harvakseltaan, sillä mökkikylämme nettiyhteys on raivostuttavan hidas.  Kuvien siirto on tuskaista.  Mutta kun pääsemme taas parempiin maisemiin, tiedontulvaa ei estä mikään!

Viivymme täällä Gili-saarilla sunnuntaihin asti ja palaamme pikavenekyydillä Balille.  Suunnitelmissa on tehdä temppeli- ja tulivuorikierros pohjoisen kautta Ubudiin.
iloisissa rantatunnelmissa Lena ja joukkue

 

hehkuvaa aurinkoa ja korallihiekkaa

VOIKO MERIVESI OLLA KIRKKAAMPAA

 

 

to 1.12.2011

Gili Trawangan

Jatkoimme torstaina hyvin alkanutta tutustumiskierrosta saaren rantamaisemiin. Valkoista hiekkarantaa riitti kokopäiväkävelylle. Tosin pysyttelimme mieluiten puiden varjossa, sillä keskipäivän helle oli – kirjaimellisesti – polttava. Löysin pienestä minimarketista puhdasta kookosöljyä, jota oli ilo sivellä illalla suihkun jälkeen kiristävään ihoon.

Shoppailukin jatkui menestyksekkäästi. Pojat ostivat kimpassa (= tinkimisen jälkeen kaksi yhden hinnalla) lyhythihaiset kauluspaidat. Indonesialainen batiikki on todella kaunista. Terttu löysi kaksi ohutta tanssihamosta. Sain minäkin jotain. Kädessäni komeilee pienin helmin koristettu sidottava nauha (!). Ei sentään tatuointi. Niitäkin täällä näkee runsaasti.

 

JUSSI MÖKKIMME EDUSTALLA

Iltapäivän valossa kokeilimme Jussin kanssa snorklausta. Olimme kovasti pettyneitä, koska rannan tuntumassa korallit olivat kuolleet. Näimme vain värikkäitä pikkukaloja. Vesi oli uskomattoman kirkasta, mutta virtaus voimakas. Suunnittelimme, että osallistumme kolmen saaren veneretkelle, jolla käydään snorklaamassa parhailla paikoilla. Pakko odottaa kuitenkin vielä pari päivää, että nahka kestää armottoman auringon.

Tänään olimme sen verran virkeitä, että jaksoimme lähteä katsomaan iltaelämää rantakadun varrelle. Grillin tuoksu johdatti meidät iltatorille, jossa oli myynnissä kaloja ja mereneläviä . Homma toimi niin, että jokainen valitsi mieleisensä herkut. Myyjäpojat grillasivat ne ja tarjoilivat riisin, vihannesten ja maustekastikkeiden kera. Läheisestä kojusta sai noutaa juomia. Minä halusin maistaa tuoretta mustekalaa. Muut valitsivat erilaisia merikaloja, jättirapuja ja tofua. Ne kaikki olivat suussa sulavan herkullisia. Minun mustekalani sitä vastoin oli niin tiukkaa kumia, ettei veitsi pystynyt siihen. Huomenna ajattelimme viettää yllättäen rantapäivän.
Lena, rantatyttö

 

tertun tunnelmakuvia gilillä

TRAWANGANIN VENERANTA

 

pe 2.12.2011

muistelmia Gili-saarelta:

Gili Trawangan: valkoista korallirantaa ihan piisalle asti, kuumia kävelyretkiä? Siis vain turisti voi lähteä retkelle klo 12 polttavimpaan aurinkoon. Onneksi ei pahemmin olla poltettu pohjoista hipiäämme. Aurinkosuojaa on suittu rutosti pintaan. Lämmintä olutta varjossa ja sittemmin opittu tilaamaan vähin erin juotavat. Immo jopa kävelytti meidät KarmaKajakiin asti (1km) toteamaan, että LonelyPlanetissa on virhe: kukaan ei vuokraa enää kajakkeja täällä – liian riskipitoista bisnestä saartenvälisten virtausten vuoksi.

Koko matkagarderopi tuoksahtaa epäilyttävästi, siispä pesulaan. Macine layntryja löytyy onneksi sadan metrin välein. Pyykkimummo nousee pihan puulavetilta päiväuniltaan, punnitsee pussin ja hinnoittelee: 2kg = 30 000 rupiaa. Puhtaan nipun voi hakea iltapäivällä. Pökertyneen torakan hän kesken hintapalaverin heitti syrjempään. Puhdasta tuli, pian ja halvalla eli n 2,5 ekeä.

Tämä miljonäärinäolo tuntuu hulppealta. Jos aamulla otat matkakassaan puolimiljoonaa rupiaa, on se jo illalla mennyt juomiin, ruokiin, postikortteihin, ymym pikkuhankintoihin. Onneksi gililäiset ystävällisesti palauttavat, jos 50 000 menee vahingossa ylimääräistä mukana.

TAIKASIENIÄ EMME USKALTANEET MAISTAA

Erilaisia ruokia on maisteltu rannan ravintoloissa. Outoa kuusientäkin mainostetaan trippeihin. Immolle tarjottiinkin ”ruohoa”, vaikka Indonesia lain mukaan hallussapidosta voi saada kuolemantuomion. Tosin ei Gili saarella ole poliisiakaan. Eipä järjestyshäiriöt ole haitanneet, jos pientä hevoskolaria ei lueta siksi.

Humalaisia ei näy ainakaan täällä syrjemmällä, kun rantaan on n pari sataa metriä. Ehkei häiriöksi lueta myöskään imaamin puoli kuuden aamukutsua, joka herättää hetkeksi väsyneen turistin ennen kuin kukkokiekuu sen lopullisesti tekee.
Terttu

TROPIIKIN KUKKIA

la 3.12.2011

Aamulla tuuli hilpeästi, kun kävelimme rantaan sovittamaan uimaräpylöitä. Olimme varanneet – ja tinkineet – edellisenä iltana viiden tunnin saarikierroksen. Katokselliseen lasipohjaveneeseen kiipesi meidän joukkueen lisäksi toistakymmentä turistia. Kyyti oli yllättävän tasaista, sillä pysyttelimme rantojen tuntumassa.

Ehdimme päivän aikana pysähtyä snorklaamaan kolme kertaa. Näimme paljon koralleja, värejä vain olisi saanut olla enemmän. Näimme paljon kaloja, joista värejä ei puuttunut. Näimme myös Gili Menon edustalla Lombokin kuuluisia merikilpikonnia. Ne asustelivat kovasti syvällä ja näyttivät enemmänkin isoilta kivenmöhkäleiltä.

Urakan jälkeen rantauduimme saarista pienimmille Gili Airille, jossa pidimme lounastauon. Se sattui sopivasti iltapäiväsateen ajaksi. Ehdimme kyllä kastuakin, sillä kotimatkalla oli sen verran kova sivutuuli, että veneeseen pärskähti vettä tuon tuostakin. Onneksi se oli lämmintä.

SADEKAUSI ON ALKANUT

Viimeinen Gili-iltamme oli mukavan tunnelmallinen. Kävelimme auringonlaskurannalle ja katselimme kultaiseksi värjäytyviä pilviä.  Paikalliset nuoret kieputtivat taidokkaasti pimeässä illassa tulisoihtuja.

AURINGONLASKUJUOMAT

Kala-illallisen jälkeen saimme päätökseen Balilla aloittamamme canastan. Pääsimme Immon kanssa tasatahtia yli 5000 pisteen, vaikka Terttu ottikin rajun loppukirin.
Lena, huomenna jo paluumatkalla Balille

KUKKIVA KIVIVEISTOS

politiikkaa aamupalalla

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aamulla ruskeat kakkarat kiersivät karusellia pöntössä.  Viimeistään täällä huomaa, mikä merkitys kehitykselle on TOIMIVA VESSA. Kun jätehuolto, ynnä viemäri- vesi- ja muut putket pelittää. Sähkö kylmää paitsi oluset, majat, myös ruoat, ei lasten tarvitse sateen jälkeen leikkiä lietelammikoissa, vaan voivat surfata netissä ja turistit puolestaan meressä.

Maksettakoon infrat veroista, osuuskuntakassoista tai vaikkapa diktaattorin pussista, kun perusasiat pelittää, tarjoaa se rannan  puodeille ihan erilaiset ”kehittyvät markkinat”.  Isäntämme sanoi, että Suharto oli god man,  vaikka vihamiehet siivottiin pum – pum.  Korruptio syö 75 % välistä..? Sillä rakentaisi monta kilometriä päälystettyä maantietä.

Yli 200 miljoonaisen, yli 17 tuhannella saarella asuvan kansan demokraattisilla vaaleilla valittu presidentti on Susilo Bambang Yudhoyono.

Vaan tottahan lienee, kuten Jussi tuumaili;  jos vielä eläkkeetkin heille maksettaisiin, ei meillä ”finlandeeseilla” olisi varaa lomailla täällä.
aprikoi Terttu aamiaismunakkaan ja teen kera 

MERELLÄ

 

sunnuntai, 4. joulukuu 2011
meriretki

Hups, meri välkkyi vaahtopäisenä, kun odottelimme punaista Coconut pikavenettä Gili Trawanganin rannassa. Saimme istumapaikat perästä, jossa aallot hakkasivat vähiten. Ei kestänyt kuin hetken, kun huomasin istuvani sinisellä muovipatjalla vesilammikossa. Sain pärskeitä merestä ja suihkuja yllä olevasta katoksesta.

Vene poikkesi matkalla kaikilla kolmella Gili-saarella ja vielä Lombokin Bangsalissakin ennen kuin pääsimme oikeasti paluumatkalle. Ristiaallokko heitteli kookospähkinäämme kevyesti. Minä pitelin penkistä ja keskityin katselemaan horisonttia. Selvisin hengissä samoin kuin kaikki muutkin matkustajat. Tosin maa huojui kummallisesti Jemelukin venerannassa.

PEPES IKAN BANAANINLEHTIKALAA JA TUOREITA RAPUJA SAMA-SAMA RAVINTOLASSA

 

Majoituimme yhdeksi yöksi edelliseltä matkalta tuttuun Bamboo Baliin. Mökit rinteen puolella oli iloksemme uusittu, mutta hinta entisellään eli noin 15 euroa yö.

Bougainvillet kukkivat villeinä ja kypsät mangot riippuivat puissa valmiina kerättäviksi. Voin vakuuttaa, että tuoremangomehu ei maistu hassummalta.

BAMBOOBALI SIJAITSEE RINTEESSÄ

TERTTU LOMATUNNELMISSA

Illalla tutkimme pitkään ja perusteellisesti Ubudin majoitusvaihtoehtoja. Ja niitähän riittää. Laitoimme nettikyselyn pariin lupaavimpaan paikkaan. Aikaahan ei ole turhan paljon, sillä autoretkemme saaren pohjoisosan kautta sisämaahan alkaa huomenna jo aamukahdeksalta.
Lena, merenkulkija

ma 5.12.2011

Iloisesti hymyilevä Wayan nouti meidät sovittuun aikaan Jemelukista.  Poika pakkasi laukkumme tilavaan kaupunkimaastoautoon. Katsoimme kartasta hänen ehdottamansa näköalareitin, joka seuraili rannikkoa pohjoiseen aina Singarajaan asti. Se sijaitsi lähellä turistien suosimaa Lovinaa.

JOUKKUEEMME VESIPUTOUKSELLA

 

Ensimmäinen nähtävyys oli vesiputous sisämaan puolella Gigitissä. Sinne pääsi rehevien kasvien ja innokkaiden kauppiaiden reunustamaa polkua pitkin.

AURINKOHATTUJA

Paikallisopas esitteli reitin varrella mm. kahvi, kaakao ja jackfruit-puita sekä vaniljapensaita. Putouksessa vesi kohisi pystysuoraan kalliota pitkin.

Matka jatkui takaisin pohjoiseen ja sieltä alas Kintamaniin, jossa kävimme paikallisessa hindutemppelissä. Pukeutuminen oli oma seremoniansa. Harvoin näkee miehiämme yhtä komeina. Pur Ulun Danu Batur kuuluu Balin kuuden tärkeimmän joukkoon ja erittäin kuvauksellinen. Ja tietysti minun kamerastani akut loppuivat kesken kierroksen.

POJAT TEMPPELIASUISSA

Vietimme lounastauon tulivuoren kraaterijärven näköalapaikalla, jossa on vieri vieressä suuria syöttölöitä turisteja varten. No, kyllähän buffetpöydästä saa aina vatsansa täyteen, vaikkei ruoka mitään gourmet tasoa ollutkaan.

Loppumatka Baturista Upudiin taittui tunnissa. Suunnistimme suoraan Kajeng-kadulle, josta olimme kyselleet kotimajoitusta. Täällä on nyt low season ja majoituspaikkoja siksi runsaasti vapaana. Gusti’s Garden Bungalow toivotti meidät tervetulleiksi. Saimme puutarhan rinteestä viehättävät huoneet 250 rupialla (noin 22 euroa) yö aamiaisen kera. Uima-allaskin on.  Kaikki edellytykset kelpo kaupunkilomalle ovat siis olemassa.
Lena, retkeläinen

 

ti 6.12.2011
Meillä oli tänä vuonna vähän erilainen itsenäisyyspäivä kuin aikaisemmin. Ubudissa lämpötila on kolmenkymmenen asteen tienoilla ja liikenne melkoinen. Kaduilla saa kävellä katse tarkasti tiessä, sillä kuoppia on tiuhassa. Aloitimme päivän ohjelman viemällä kortit postitoimistoon ja käymällä organic-tuoremehukahvilassa. Suunta oli pitkin Hanuman-katua taidemuseolle. Matkalla näimme parikin seremoniaa, jotka tulkitsimme hautajaisiksi.

ARMA TAIDEMUSEO

Agung Rai Museum of Art oli viehättävä rakennus siistin puiston keskellä. Päärakennus esitteli perinteistä Bali-taidetta, piharakennuksessa oli mielenkiintoista nykytaidetta. Päivän ainoa miinus oli, että Immo joutui vatsakivun vuoksi palailemaan hotellille toipumaan. Me kävimme museokierroksen jälkeen Monkey Forest-kadulla myöhäisellä lounaalla.

Sitten tulikin kiire, sillä halusimme käydä hemmotteluhoidoissa ennen illan tanssiesitystä. Terttu ja Jussi saivat kelpo hieronnan, minä käsi- ja jalkahoidon. Nyt minulla on kynsissä kukkakoristeet ja olo vetreä, sillä käsittelyyn kuului myös hieronta.

BARONG

Terttu ja Immo jäivät viettämään kahdestaan itsenäisyyspäiväiltaa. Jussi ja minä riensimme puoli juoksua Hanuman kadulle Barong-tanssiesitykseen. Se oli näyttävä ja mielenkiintoinen, vaikka juonellisen tarinan käänteet jäivätkin arvailujen varaan.

 

 ke 7.12.2011

Kulttuuriohjelmamme jatkui ja nyt Immokin oli vetreänä mukana.  Kävelimme auringonpaahteessa kaupungin laidalle Rudana-taidemuseoon, jossa toden totta paikallista taidetta riitti.  Esillä oli sekä perinteistä että nykytaidetta.  Kierroksen jälkeen taksikyyti ja kylmät Bintangit kelpasivat.

RUDANA TAIDEMUSEO

Iltaohjelmassa oli tietysti taas tanssiesitys, Ubud on niistä kuuluisa.  Näimme ainutlaatuisen naisten kecac-esityksen sekä vaikuttavan tulitanssin.

NAISTEN KECAC TANSSI

JUSSI PÄÄSI LÄHIKOSKETUKSEEN HANUMANIN KANSSA

Illan päätteeksi kohotimme vähän myöhästyneet maljat Suomen itsenäisyydelle.  Juhlistimme samalla matkan viimeistä yhteistä iltaamme, sillä huomenna tiemme eroavat.  Me suuntaamme Jussin kanssa kohti Sanuria.  Immo ja Terttu urheilevat koskenlaskussa ja jäävät vielä yhdeksi yöksi Ubudiin.  Täältä he jatkavat matkaa Kutalle.  Ehkäpä saamme pikapuoliin raportin kuohuvista koskista.¨
Lena, kulttuurifani

 

to 8.12.2011
koskenlaskua telagawaja joella

KOSKEN KUOHUISSA

 

Löydettiin eilen päivällisreissulla tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. 300 tuhatta rupiaa (vajaa 30 €) /kärsä  koskenlaskupaketti, nouto ja palautus hotelliin, laskussa kuivapussi ja muu varustus, lounasbuffet henkiinhenkiinjääneille. Vähän mietitytti illalla, kun esitteessä oli maininta ”14-54 vuotiaille”.

Väkeä kertyi useita venekuntia.  Meillä peräsimessä oli Wyan, keulassa aussipari Wendy ja John ja takana Terttu ja Immo.  Tiimi oli rautaa  Meitä ennen lähti muutama paatti, mutta olimme ekana taukopaikalla.

Aluksi vettä oli vähänlaisesti ja vene juuttui aina välillä kiville, mutta matkalla vauhti lisääntyi, kun vuorilta tuli lisää vettä. Välillä saimme pienistä putouksista vettä niskaamme. Wayan vitsaili, että oisko pikkuputouksen vedet peräosin yläpuolen asukkaiden toiletista ja makeat naurut päälle. Hän kertoi, että vesi tulee vuorilta ja on puhdasta, paikalliset juovat joesta. Välillä kieputtiin ympäri, välillä tärmättiin kallioseinään boom boom, välillä alitettiin matalia bambusiltoja, lean back. Lopuksi syöksyttiin alas 5 metrin patosyrjä.

Loistoretki, vauhtia ja upeita maisemia, syviä kanjoneita, peltoja joen penkoilla, kymmenien metrien putouksia rotkojen rinteillä.
melontatiimin jäsenet Terttu ja Immo

KUTA BEACHILLA

pe 9.12.2011

Kuta-tiimimme otti illalla hotellin ilmaisen kyydin beachille. Aurinko oli juuri mennyt mailleen. Ihailime murtuvia maininkeja iltaruskon kajastuksessa. Rannan puolen taivaalla kumotti täysikuu. Heti rannan takana on kauppakatu, ruuhkaisempi kuin Mannerheimintie isoine tavarataloineen ja putiikkeineen. Rannassa ihmetytti rakennustelineiden ja -aitausten valtaisa määrä. Uutta hotellia pukkaa?

Kahvilassa otettin mokkakahvia ja Es kacang hijau, indoneesialainen jälkiruoka, jossa on mung-papuja, mustaruoho-hyytelöä, vaniljaa,.. kaikki jäähileen seassa. Varsin erikoinen annos, ei ainakaan ekalla kerralla muodostunut addiktiota.
Terttu ja Immo Kutabeachillä

 

to 8.12.2011
kaksi viimeistä bali-päivää sanurin rannalla

LENA SANURMÖKKILÄINEN

 

Valitsimme Jussin kanssa viimeisiksi lomapäiviksi Sanurin, sillä se oli meiltä vielä näkemättä. Toinen syy oli lentokentän läheisyys. Meillä on lauantaina varhainen aamulento Singaporeen.

Taksinkuljettajamme Putu – tosin nyt eri Putu kuin Amlapuran retkellä – osoittautui asiantuntevaksi oppaaksi. Poikkesimme matkalla katsomaan taitelijakommuunia, jossa oli esillä valtava määrä heidän tuotoksiaan.

En ollut niistä kovinkaan vakuuttunut, sillä eilinen taidemuseokäynti oli kirkkaana mielessä. Kävi ilmi, että matkamme varrella oli Rodana-museon galleria. Sieltä löytyi yhtä taidokkaita maalauksia kuin itse museostakin. Ja kaikki olivat myytävinä. Galleristi lupasi kääriä valitsemamme työt rullalle, no problem.  Lupasimme palata seuraavalla matkalla asiaan, ehkä.

BUDDHA JOHDATTELEE MÖKILLEMME

Perillä Sanurissa Putu suositteli meille kaverinsa majapaikkaa hotelli Jatia, joka sijaitsi rannan eteläpäässä. Pidimme 400000 rupian (noin 35 euroa) hintaa kovana, mutta katsastettuamme pari muuta paikkaa, jotka olivat vähemmän viehättäviä ja yhtä kalliita, palasimme kiltisti takaisin. Sanur on selvästi kalliimpi paikka kuin Ubud.

Päivä vierähti lähiseutuun tutustumalla. Kokeilimme uusia makuja kuten japanilaisketju Ryoshin susheja ja sashameja. Iltapäiväsiestan jälkeen kävelimme ruskeahiekkaisella rannalla ja ihailimme tuttua Kunung Agung tulivuorta.

SANURIN RUSKEAHIEKKAINEN RANTA

Hotellille palattuamme löysimme iloksemme sähköpostista Tertun ja Immon terveiset vauhdikkaasta koskenlaskuretkestä.

Made’s ravintola tarjosi meille iltapalaksi indonesialaisen rijstaffelin sekä urab-salaattia Hatten valkoviinin kera

 

pe 9.12.2011

Runsaan hedelmä- ja munakasaamiaisen jälkeen haaveeni kiireettömästä aurinkopäivästä rannalla toteutui yli odotusten. Saimme molemmat yliannoksen d-vitamiinia. Nimittäin jos sen voi mitata punoituksen määrästä. Olemme siirtyneet pikku hiljaa 30 suojakertoimista 15:een ja nyt viimeisellä viikolla nollaan. Joka tietysti ehtii vielä kostautua.  Aamiaset matkallamme ovat olleet erinomaisia, mutta Ubud yllätti – tarjolla oli vain makeita banaanijuttuja aamiaseksi, kuten hedelmälautanen ja valinnaisesti kuuma banaanitoast tai banaanipannukakku (!)

Minä kannoin pitkästä aikaa akvarellitarvikkeet rannalle ja maalasin sydämen kyllyydestä.

RANTAKATOS – akvarelli

Meillä on meneillään viimeinen rantalomapäivä. Saimme juuri Immolta ja Tertulta viestin Kutan pohjoispuolelta Seminyakista:

”Saatiin huone Puri Dewa Bharata hotellista, jossa olitte edellisellä reissulla. Tein eilen kaksi peräkkäistä varausta pariin Kutan hotelliin, mutta vastaus oli eioo molemmista. Ajettiin tänne ja tärppäsi. Hieno huone kolmannesta kerroksesta parvekkeen kera. Tilaa on ja tilpehööriä riittävästi telkkarista hammasharjaan…”
terveiset Seminjakista T&I

Mukana oli pari kuvaa – hauskaa tämä tiedonsiirto silloin kuin se toimii. Yritin siirtää kuvat tähän, mutta ne sotkivat blogin asettelun perusteellisesti, enkä tiedä missä vika.  Kyllä tälläkin matkalla on koettu epätoivon hetkiä, kun edes sähköposti ei ole auennut kuvien siirrosta puhumattakaan.

Kävimme jo toisen kerran lounaalla japanilaisravintolassa, sen verran sushit ja sashamit kiinnostivat baliruuan jälkeen.

RYOSHIN LOUNASLAATIKKO MAKSOI 3,5 EUROA JA MAKIRULLAT 3 EUROA

Ryoshin Yllätimme itsemme vielä kerran hemmotteluhoidoilla, sillä niitä on täällä tarjolla pilvin pimein ja hinnat ovat edulliset. Jussi otti tunnin hieronnan ja minä kasvohoidon. Lasku oli noin kahdeksan euroa yhteensä.  Siis hemmottelua parhaimmillaan.

Viimeisen iltamme ohjelmassa on balikahviostoksia ja pienimuotoinen illallinen sekä pakkaus. Taksi on tilattu kello 6:30 aamulla. Kääk.
Lena, jo hieman haikeana

 

maanantai, 12. joulukuu 2011
yösafarilla

Bali jäi aamulla taakse. Kunung Agung näkyi upeasti lentokoneen ikkunasta pilvien yläpuolella. Kahden ja puolen tunnin lento sujui vikkelästi. Perillä meillä oli tutut kuviot. Pääsimme junalla Bugisiin ja sieltä kävellen yhden yön tukikohtaamme South East Asia hotelliin. Kadut vilisivät väkeä, olihan viikonloppu ja joulu tulossa. Näimme kauppakeskuksessa joulupukinkin. Näyteikkunat olivat täynnä tuikkivia jouluvaloja ja ”kuuset” ylen määrin koristeltuja. Ne näyttävät huvittavilta 30 asteen lämmössä.

Nuudelikeittolounaan ja siestan jälkeen olimme valmiit astumaan Singaporen yöhön. Nyt sää oli meille suosiollinen. Täysikuu loisti taivaalla ja ilma oli sametinpehmeä. Night Safarin tunnuksessa kiiluivat siniset kissapedon silmät.

YÖSAFARILLA OLI MYSTIIKKAA

 

Ilta oli täynnä taikuutta, sillä zoo oli valaistu mystisesti. Satuhahmot liikkuivat turistilauman keskellä ja lapset olivat innoissaan.

YÖVALAISTUS OLI VAIKUTTAVA

Näimme alkajaisiksi shown ja lähdimme heti sen jälkeen tram-ajelulle eläintarhan hämärille poluille. Singaporen zoo on kuuluisa siitä, että eläimet ovat luonnon keskellä. Häkkejä ja aitauksia ei näe. Yösafaria on kehuttu maailmanlaajuisesti hienona kokemuksena.

Jussi pääsi sanomaan, että onhan tämä edullisempi vaihtoehto kuin Kenian safari. Oli toden totta hienoa nähdä myöhemmin kävelyreitin varrella lähietäisyydellä mm. virkeitä leijonia ja kiiluvasilmäinen leopardi. Puoliyö ja sulkemisaika tuli meille täytenä yllätyksenä. Niin syventyneitä olimme kuuntelemaan yön ääniä tropiikissa ja odottamaan jännityksellä, mitä seuraavan mutkan takaa tuleekaan.

Ehdimme hätäisesti viimeiseen yöbussiin, joka vei metroradan varrelle. Mutta hups, metro ei enää kulkenutkaan. Onneksi taksi kulki ja oli paljon halvempi kuin Suomessa. Ehdimme nimittäin huolestua, riittävätkö niukasti vaihdetut taalamme kotimatkaan. Joka muuten alkaa tänään. Lufthansan lento lähtee yömyöhällä. Edessä on huolellinen pakkaus ja viimeinen kaupunkilomapäivä, jota on kuitenkin vaikea hyödyntää rennosti, kun pitkä kotimatka välkkyy jo mielessä.
Lena, taas kaupunkilainen

 

lena ja jussi kotimatkalle singaporesta

SINGAPOREN TAIDEMUSEO

 

Niin loppuu se pitkäkin loma. Olemme saaneet Suomesta tekstiviestejä, jotka kertovat räntäsateesta ja talvimyrskyistä. Me kuljemme täällä topeissa ja sandaaleissa emmekä osaa – vielä – kuvitella tulevaa. Minä katselen kaupoista kesähepeneitä ja yritän muistuttaa itselleni, ettei niillä kotimaassa ole juurikaan käyttöä.  Silti oli ihan pakko ostaa sirot kaupunkisandaalit, hinta ale-myynnissä oli noin yksitoista euroa.

Heräsimme sateen ropinaan.  Säät ovat suosineet, vaikka jännitimme miltä sadekauden alku näyttää.  Vesikuuroja on tullut vain harvakseen.  Olimme suunnitelleet ohjelmaksi päiväkävelyjä.  Minä riemastuin, nythän on oiva hetki pitää sadetta taidemuseossa, joka sijaitsi lähellä hotelliamme.  Kiltti-Jussi suostui tuumaan.  Vietimme elämyksellisiä tuokioita katsellen vaihtuvien näyttelyjen antia.  Kiinnostavin oli korealaisen taiteilija Hyung Koo Kangin seinänkokoinen ”The Burning Gaze”.

HYUNG KOO KANG: POLTTAVA KATSE

Iltapäivällä sade lakkasi ja me pääsimme kävelylle Little Indiaan.  Katukuva muuttui värikkääksi ja kuvaukselliseksi heti sinne saavuttuamme.

VÄRIKÄS LITTLE INDIA

Söimme myöhäisen lounaan matkaoppaan suosittelemassa Komala’s Vilas kasvisravintolassa.

Sen jälkeen tuhlasimme loput Singaporen dollarit tuliaisostoksiin ja haimme laukut hotellilta.  Changin lentoasemalla oli kilometrin mittainen jono Lufthansan tiskille.  Harmittelimme, että emme ymmärtäneet tehdä nettibuukkausta.  No, siitäkin selvisimme ja ehdimme ajoissa koneeseen.

Kotimatka oli pitkä ja ahdas, sillä nyt kone oli viimeistä paikkaa myöten täpötäynnä.  Saavuimme ennen auringon nousua Frankfurtiin, jossa vajaan kahden tunnin vaihtoaika riitti juuri ja juuri.  Suomessa lämpömittari näytti plus kahta astetta ja kylmää vettä vihmoi niskaan, kun sukkuloimme airport taxiin.  Kotona laitoimme välittömästi saunan päälle ja pujahdimme vielä hetkeksi tunnelmoimaan lämpimään.

Olimme kovasti tyytyväisiä matkan antiin.  Vältyimme vatsavaivoilta ja liioilta auringonsäteiltä.  Kertasimme vanhoja kokemuksia ja näimme valtavasti uutta.  Erityisen iloisia olimme virkistävästä matkaseurasta.  Veikkaanpa, että palaamme piankin taas Aasian lämpöön.  Jussi tapasi sanoa balilaisille, jotka kyselivät, koska tulemme taas: ”Täytyy käydä ensin Suomessa tienaamassa rahaa, maybe later”.
Lena, joka on valmis palaamaan aurinkoon koska vain

ps. meidän matkaraporttimme päättyy tähän, mutta odotamme innolla Tertun ja Immon kuulumisia, sillä he viipyvät vielä kolme päivää Singaporessa

NÄKEMIIN BALI

maanantai, 12. joulukuu 2011
tertun terveysmietteitä

Viimeinen päivä Balilla oli sadepäivä, joten ohjelmaksi kauppareissun jälkeen keksittiin relata vielä kerran hieronnassa. Tilasimme hoidon vallan hotellihuoneeseemme, jotta ehdimme illaksi syömään. Bali-hieronta on mielenkiintoinen yhdistelmä akupainantaa (selän meridiaanien, kämmenien ja jalkapojien painelut), lymfaterapiaa (jalkapohjat, korvat, päähieronta). niksauttamista (sormien ja varpaiden naksuttelut ja koputtelut) sekä tavallisempaa koko vartalon, myös vatsan öljyhierontaa. Miedolle frangipanille tuoksuva öljy rentoutti takuusti.

Relaksaatiota,refleksologiaa, akupunktiota, kosmetologiaa ym hoitoja tarjotaan joka mutkassa, milloin suoraan kadulla tai rannan kojuissa, milloin hienoissa spa- kylpylöissä. Hierojan ammatti onkin arvostettu täällä. Vaikka tämän illan hoitajat  näyttivät yläasteen koulutytöiltä, tuntui koko operaatio ihan ammattitaitoiselta.

VASTAPOIMITTUJA RAMBUTANEJA

Jotenkin matkaajaa ilahdutti erityisesti, kun esitteissä mainitaan Baliturismin visioksi terveysteemat. Peruselementtinä luonto suolaisine meri-ilmastoineen, kosteine viidakkoputouksineen helteisessä ilmanalasssa tarjoaa happikylvyt ainakin  astmaatikolle. Joskin erilaiset tuulettimet ja liikenteen sankka pöly muuntaa edut ainakin Kutalla käänteiseksi. Kaiki vesiurheilu uimiset ja sukellukset, vaahtoisat veneilyt ym tarjoavat todellakin kukin osaltaan kosteita kylpyjä avaten allergikon limakalvot, ellei sitten kosteus homeineen taas käännä hoitoa haitaksi. Puhumattakaan Balin ruokatarjonnasta ja hedelmistä, jotka varmaan ovat imeneet vulkanisen maaperän kaikki vitamiinit.

Silti joutui matkaaja turvaamaan kotimaan apuun kriisipaikan tullen, kun jalan haava äityi tulehdukseen. Kadulta ostettu antibioottisalva epäilytti, kun ohjeitakaan ei ollut. Onneksi kännyllä saa turisti etäkonsultaatiota kotomaasta asti. Kiitokset Lankiskalle Kaakonkulmaan!
Terttu terveysmatkaaja

 

perassahiihtajat jalleen singaporessa

ke 14.12.2011

Kirjoittelemme tata tarinaa hotellin internetpisteessa. Emme eilen loytaneet kaupungilta ainuttakaan kayttokelpoista wifi-pistetta, lieko koko kaupungilla yhteinen vapaa verkko? Hassua kun koyhassa Balissa niita oli jokaisella kaffilalla. Immon tabletissa olevat kuvat pysyvat siis siella kotosuomeen saakka.

South East Asia hotelli on mainiolla paikalla Bugis -metroaseman lahella ja jopa rauhallisella kavelykadulla. Huoneet ovat pienia ja siisteja (kokolattiamatto ?). Vahan jumppaa aiheuttaa outo suihku+wc-yhdistelma, kun kaikki on samaan puoleen nelioon sovitettuna. Immo kasteli pariin kertaan vessasa kaydessa vaatteensa, kun peppu osui kopissa pyorahtaessa yksiotehanaan. Turvallisinta oli riisua vaatteet aina vessassa kaydessa. Nyt kun paastiin vakiasiakkaina ylempiin kerroksiin, niin tuntuu jo kotoisalta. Huoneessa on myos vedenkeitin kahvi+teevarustuksin.

PUTOUKSEN TAKAISESSA LUOLASSA ILMA OLI RAIKASTA

Eilen matkasimme bussilla kasvitieteelliseen  puutarhaan. Siella oli varikas joulupuunayttely, jossa eri yhteisot olivat panneet parastaan koristeleluissa. Saatiin ideoita tahankin askareeseen.

Joulupuina ei havaittu yhtaan kuusta. Puutarha oli ihana vihrea keidas pilvenpiirtajien keskella. Aurinkoisen aamun kavelylla saattoi nauttia Aasian valtaisista puista (joita lannen huonekalutehtaat verottavat runsain mitoin),

MAHONKIPUU

kirjastosta, jossa oli oppaiden, kasvinaytteiden lisaksi myos taidokas tilkkupeitenayttely (Mari olisi ollut ihmeissaan). Kirjastossa oli valitettavasti kuvaaminen kielletty.

ORKIDEA

Tämä kaunotar oli viilennetyssä osastossa, jossa oli vuoristossa kasvavia lajikkeita

Puutarhassa oli erillinen inkivaariosasto seka mittava orkideapuutarha. Siella oli esilla mm VIP-osasto. Puutarhassa vierailleet merkkihenkilot olivat saaneet oman nimikko-orkideansa. Puutarhassa jalostetaan uusia orkidealajikkeita ja hybrideja. Margaret Tatcherin orkidea oli ruskean savyinen ja pienikukkainen. Vaan eipa loytynyt Kekkosta?

IMMO KUKKAPUUTARHASA

Bussiretki takaisin kaupunkiin – ohi Waterlookatumme – jolloin loysimme itsemme ihan paikallisten pilvenpiirtajien keskelta. Sielta loytyi taas paikallinen ”muonituskeskus”, josta alle kymmenella taalalla kaksi matkailijaa sai oluset ja vatsansa tayteen, Immon ankka-riisilounas maksoin vain 4 taalaa.

Ahkerina turisteina vain pikaisen suihkun jalkeen kiisimme uudelleen metroon ja  bussiin ehtiaksemme yoSafariin, jossa Leena ja Jussikin olivat olleet. Metka keksinto nayttaa tiikerit ja rotat yolla. Banaaninsyoja lepakot olivat omissa hakeissaan, josta ainakin Terttu lahti nopeasti ulos, kun karvaiset , isot oliot roikkuivat kadenmitan paassa ja lentelivatkin siina ympariinsa.

Vahan puketumisesta omaksi muistiksi. Ihmetyttaa kun metrossa nuoriso kulkee farkuissa. Jalassa useimmilla on varvassandaalit. Totta onkin, etta koko kolme viikkoa Aasiaa on mennyt varastossuilla. Turhaa roudata isompia kenkia tanne. Samoin farkkusortsit tuntuu kuumilta. Taalla metro ja kaupat kylla ovat viileita ja niissa tarvitaankin vahan hiallista paalle tai sitten huivi hartioille.

Huone on nyt luovutettu ja viela tehdaan kaupunkikierrosta. Jatkuu myohemmin, kolikot loppuivat nyt … illalla lento kotiin…..Nakemiin Aasia, sulattelemista riittaa pitkaksi aikaa.
Immo ja Terttu, joilla kotimaan asiat jo hieman alkavat tulla pinnemmalle

Keskiviikkoiltana Suomeen tupsahti sähköpostiviesti otsikolla ”Tässä kuvia lentoa odotellessa:”

Moi, päivä on vietetty kaupunkia kierrellen. Nyt vihdoin lentoasemalla pääsin wifiin. Terttu törsää loppuja taaloja taxfreehelvetissä ja minä laitan kukkakuvia sulle, jos ehdit niistä jonkun lisätä blogia somistamaan,
terveisin perässähiihtäjät

 

vielä hetki balitunnelmissa

BARONG – sepiatussimaalaus

Toivotan lukijoillemme iloista joulua hymyilevän Barongin myötä

Aurinkoisesta matkastamme on enää muisto vain, mutta hyvä sellainen.  Voin lämpimästi kehua Balia kaikille kulttuurin ystäville.  Vaikka lämpötila oli jatkuvasti 30 asteen tuntumassa, varjopaikkoja löytyi ja merituuli viilensi.  Ruoka oli hyvää, olut halpaa ja ihmiset hymyileviä ja ystävällisiä.  Hintataso oli hyvin hyvin edullinen.  Balilla voi asustella luksuspaikoissa pienellä rahalla.  Erityiskiitos Santaihotellille, jossa toden totta vietimme ylellistä lomaa kotoisassa ilmapiirissä.
Lena, joka toivoo palaavansa aurinkolomalle koska vain

Jos olen oikein reipas, päivitän lähiaikoina myös edellisen matkakertomuksen Jussin ja minun ensimmäisestä retkestämme kuvankauniille Balin saarelle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.