Olen kovasti ihastunut Välimeren keittiöön.  Thassoksen loma ei ollut poikkeus.  Herkuttelimme Jussin kanssa viikon matkallamme joka päivä tuoreilla auringonkypsyttämillä tomaateilla, sipulilla, oliiveilla ja fetalla sekä saaren omalla oliiviöljyllä.  Opastytön mukaan kreikkalaiset uskovat nimenomaan oliiviöljyn olevan pitkän iän salaisuus.

 

Toinen ihmeaine on hunaja.  Kävimme saarikierroksella maistelemassa lukemattomia eri makuyhdistelmiä, joissa hunajaan oli lisätty mm. saksanpähkinöitä (lisää potenssia), appelsiinia ja viikunoita.

Varhaisessa nuoruudessa Kreetan saarella tilasimme jälkiruuaksi jogurttia ja hunajaa, joka opaskirjan mukaan oli paikallinen herkku.  Tarjoilijatyttö oli hieman hämmästyneen näköinen, mutta otti tilauksen vastaan.  Hetken kuluttua näimme, miten talon pikkupoika vilisti juosten lähikauppaan ja palasi tuota pikaa jogurttipurkkien kera.

 

Tilasimme tavernoissa salaatin lisäksi raikkaita mezeitä ja kokeilimme perinteisen keittiön tarjontaa.  Kuten mussakaa, zouzoukaki-lihapullia, suuria keltaisia perunoita, tuoretta kalaa, lammasta.  Emmekä pettyneet.  Annokset olivat niin suuria, että lounaaksi meille kahdelle riitti yksi salaatti ja yksi pääruoka.  Olut ja talon viinit olivat hyviä ja kohtuuhintaisia.

 

Saarella jokainen taverna tarjosi jälkiruuan kaupan päälle.  Arvostimme sitä.  Tuoreet kirsikat, aprikoosit ja appelsiinit olivat mainioita rantaeväitä.  Samoin tukeva maalaisleipä, feta, oliivit, tomaatit ja kylmä retsina.  Niitä kelpaa Suomessa muistella.