Hämeenlinnassa kaikki on mahdollista.  Taiteilijaseuralla on komea antiikkinen litografiaprässi ja kunnioitettava kokoelma kiviä.  Ne on sijoitettu verkatehtaalle kuvataidekoulun tiloihin.  Nyt kesällä, kun koululaiset ovat lomalla, olen päässyt graafikkosiskojen kanssa kokeilemaan tätäkin menetelmää.  Opettajani Petra näytti kädestä pitäen, miten homma aloitetaan hiomalla painavia kiviä vastakkain.  Väliin suihkutetaan vettä ja carborundumhiekkaa. 

Hiotut kivet kuivataan heiluttamalla läpyskää tai pahvinpalaa, joilla saadaan kunnon ilmavirta aikaiseksi.  Kivi pohjustetaan sivelemällä siihen alunaa ja kuivatetaan uudelleen.  Reunat suojataan arabikumilla.  Kaiken tämän jälkeen alkaa hauskin vaihe eli työn piirtäminen.  Siihen käytetään rasvaliituja ja tussia.

Näin pitkälle edistyimme ensimmäisellä oppitunnilla.  Jatkoin tänään Petran kanssa harjoituksia.  Kuvan syövyttäminen kiveen ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu.  Ohjekirjasessamme oli toistakymmentä kohtaa, jotka piti tehdä oikeassa järjestyksessä.  Tarvitsimme ainakin seuraavia aineosasia: talkkia, arabikumia, typpihappoa, asfalttia, pesusieniä ja harsoa, lamppuöljyä.  Välillä kuivattiin ja välillä kasteltiin.

Saimme tehdä syövytyksen kolmeen kertaan, ennen kuin kuva suostui vedostettavaksi.  Väri levitettiin hyvin kastellulle kivelle suurella telalla.  Sain loppujen lopuksi tasan viiden kappaleen sarjan, sillä vedokset tummenivat kerta kerralta.

Olin kuitenkin tyytyväinen, että sain ensikertalaisena näinkin monta onnistunutta työtä.  Menetelmä on kiehtova, raskas ja erittäin työläs.  Prässin käyttö vaatii voimia.  Ja kun homma on muuten hoidossa, ison telan ja lasialustojen pesu lamppuöljyllä on aikamoinen haaste.  Kaikesta huolimatta – ajattelin kokeilla uudelleenkin.