LOS GIGANTES, TENERIFFA
FINNMATKOJEN TARJOUSLÄHTÖ KAKSI YHDEN HINNALLA 10-18.12.2013
HINTA 290 EUROA, HUONEISTOHOTELLI TAMAIMO TROPICAL

MATKASSA LEENA JA JUSSI

ma 9.12.2013
matkatunnelmissa

Kanariansaaret ovat tosi monille suomalaisille tuttu kohde.  Minä ja Jussi opettelemme vasta matkailua saarten aurinkoon talvikuukausina.  Nyt eläkeläisinä voimme hyödyntää menestyksekkäästi tarjouslähtöjä.  Finnmatkat järjesti syksyllä lomavalvojojaiset.  Tulimme varta vasten mökiltä kaupunkiin parempien nettiyhteyksien ääreen.  Se kannatti, sillä bongasimme Teneriffa-tarjouksen kaksi yhden hinnalla à 290 euroa viikko.  Eikä kyseessä ollut edes jokerilähtö, vaan tiedämme etukäteen minne olemme menossa.

Lähtö on huomenna.  Meillä on pakkaus meneillään.  Se tarkoittaa, että kesävaatteet on pesty ja silitetty.  Jussi on parhaillaan hakemassa mökille unohtuneita sandaaleja ja sadeviittoja.  On ylellistä, että mökkimatka on vain 20 km.  Huomiseksi on luvassa lumipyryä, joten varaudumme matkaan talviasuin.  Katselin lämpötiloja, hellettä ei ole tiedossa mutta kohtuullisen lämmintä kuitenkin.

 

ke 11.12.2013
tutustumispäivä

Koko eilinen päivä meni matkustushommissa.  Lähdimme heti aamukahvin jälkeen autolla Hämeenlinnasta lentokentälle.  Pakkasta oli kymmenisen astetta.  Hehkuttelimme ajatuksella, että kohta olemme auringon lämmössä.  Ilo oli ennen aikaista.  Lähes seitsemän tunnin lennon jälkeen laskeuduimme sankan pilvikerroksen läpi sateiselle Teneriffalle etelän kentälle.  Ilta oli tullut, joten vajaan tunnin bussimatkalla emme nähneet märkien ikkunoiden läpi juuri muuta kuin valoja.

Tamaimo Tropical on suuri matala hotellikompleksi keskellä Los Gigantesia aivan meren tuntumassa.  Saimme ison huoneiston – yhdistetty olohuone ja keittiö baaripöytineen, wc, makuuhuone sekä parveke uima-altaan suuntaan.  Tilaa on mutta kalustus on aika kolkko ja sisustustaulut kaameita.  Tervetuloinfossa opastyttö kiteytti sijaintimme kertomalla, että Teneriffa muistuttaa ankkaa ja me olemme sen peräpäässä.

 

Keskiviikkoaamuna heräsimme tasaiseen sateen ropinaan.  Finnmatkat lähetti tekstiviestin, että retket keskiviikolta ja torstailta on huonon sään vuoksi peruutettu.   Miika lähetti tekstiviestin: ”Moiks, Kanarian myrskyuutisia Hesarissa: Pahiten kärsii La Palma, myrskytuulet saattavat yltyä 28 metriin sekunnissa ja sademäärä saattaa olla 60 mm tunnissa.  Sään ennustetaan olevan epävakainen perjantaihin asti”.

Varustauduimme kartoilla ja sateenvarjoilla tutustumisretkeen lähiympäristöön.  Olisihan se pitänyt arvata, jos varaa matkan kalliojyrkänteen rannalta, korkeuserot ovat melkoiset.

Kartta ei kertonut, että retki vanhaan kaupunkiin oli jyrkkää nousua ja laskua.  Sade ropisi pitkin päivää.  Tosin välillä aurinkokin pilkisti lupaillen kirkastuvaa.

 

 

 

Nyt istumme turvallisesti television ääressä katselemassa tuoreita myrskykuvia Teneriffalta.  Pahin myrsky on ollut etelässä.  Koulut olivat kiinni.  Ulkona on parhaillaan kunnon ukkosilma.  Salamat välkkyvät ikkunan takana.  Että tällainen lomapäivä.  Me virittelemme korttipelipöydän pystyyn ja korkkaamme viinipullon.  Jotain iloa tällaisestakin säästä pitää olla.

 

 

to 12.12.2013
rantaretkipäivä

Torstainakin satoi.  Taivas oli tasaisen harmaa.  Minä ennustin sitkeää koko päivän sadetta.  Onneksi olin väärässä.  Puolen päivän jälkeen aurinko näyttäytyi.  Iltapäivällä oli suorastaan helle.  En muistanutkaan miten ihanilta auringonsäteet tuntuivat talvikylmällä iholla.

 

Meillä oli mainio retkipäivä rantakadulla.  Jaksoimme hämmästellä Atlantin aaltoja.  Niissä riitti näkemistä koko matkalla kohti Los Gigantesin eteläistä kauppakeskusta.

Hotellille palattuamme kokkasimme itse kevytlounaan.  Minä istahdin siestalle parvekkeelle.  Olemme onnekkaita, sillä katselemme sisäpihalle iltapäiväauringon suuntaan.  Puuskainen tuuli ei haitannut auringonpalvojan onnea.

 

 

Hyvä onni jatkui illallisen merkeissä.  Finnmatkat suositteli opasvihkosessaan kolmea paikallista ravintolaa.  Testasimme niistä ensimmäisen El Barco de Ninon.  Paikka oli merihenkinen sekä sisustukseltaan että ruokalistaltaan.  Talo tarjosi heti istuuduttuamme maistiaisiksi pienet ryppyperunat mojo-kastikkeen kera.  Jussi tilasi illallismenun – lohi-hummericoctailin, ankkaa appelsiinikastikkeessa sekä palan suklaakakkua ja jäätelöä.  Minä sain valkoista merikalaa kanariakastikkeen kera.  Olimme kovasti tyytyväisiä hinta-laatusuhteeseen siemaillessamme talon hunajarommia illan päätteeksi.

 

pe 13.12.2013
Loro Parque päivä

Sää kirkastui ja me istahdimme suunnittelemaan loppuviikon retkipakettia.  Perjantaina Puerto de la Cruziin, lauantaina Mascan vaellukselle, sunnuntaina Teidelle, maanantaina toinen vaellusretki…  Saa nähdä miten edistymme, mutta ainakin tämän päivän omatoimiretki onnistui hienosti.

 

Paikallisbussi 325 vei meidät näköalareittiä pitkin vajaassa kahdessa tunnissa pohjoiseen Puerto de la Cruziin.  Serpentiinitie kulki läpi vihreiden kukkuloiden.  Tien vierellä kukki tulipunaisia joulutähtiä.  Villit kaktukset ja piikkipensaat hallitsivat karua maisemaa.  Mahtava Teide-vuori kohosi lumihuippuisena kukkuloiden takana.  Paluumatkalla ilta-auringon säteet valaisivat sen upeasti.

 

 

Päivä vierähti rattoisasti Loro Parquen eläinpuistossa.  Vaikka pääsylippu oli kallis 33 euroa, nähtävää riitti enemmän kuin kerralla ehti hämmästellä.  Näimme hauskat showt, joissa pääosissa olivat värikkäät papukaijat, hurmaavat mustavalkoiset pulleat valaat ja hauskat merileijonat.

Minun suosikkejani olivat pingviinit, jotka asustivat jäälautoilla.  Hieno oli myös meritunneli, jossa hait ja rauskut uivat ylväästi.

 

 

 

Ennen paluumatkaa ehdimme tehdä kävelyretken Puerto de la Cruzin tuulisella rannalla ja vanhassa kaupungissa.  Söimme myöhäisen lounaan kävelykadun ulkoilmaravintolassa.

 

 

Kotimatka ilta-auringon viimeisissä säteissä oli kerrassaan vaikuttava.

 

la 14.12.2013
Mascan vaellus loppui lyhyeen

 

Olimme varustautuneet matkaan suomenkielisen retkeilyopaskirjan kera.  Matkatoimisto tarjosi unohtumatonta patikointimatkaa Mascan rotkoon kokeneen oppaan johdolla.  Niinpä ajattelimme aloittaa näin varman päälle.  ”Vaellamme noin kahdeksan kilometrin matkan johon kuluu noin neljä tuntia.  Huolimatta rauhallisesta tahdista on vaellus suhteellisen vaativa.” esite kertoi.

 

 

Mascan kylä sijaitsee 650 m merenpinnan yläpuolella ja vaellusreitti kulki kylästä alas meren rantaan, josta oli tarjolla venekyyti takaisin Los Gigantesiin.  Jo matka ylös kylään serpentiinitietä pitkin oli vaikuttava.  Tamaimon kylässä meille tehtiin kenkätarkastus.  Jos varustus oli liian keveä, voi vaihtaa kengät kolmella eurolla tukeviin vuokravaelluskenkiin.  Jussi vaihtoi, minun tukevapohjaiset lenkkarini kelpasivat.  Vuokrasimme matkaan myös tukevat kävelysauvat.  Jokainen sai eväspaketin, jossa oli iso pullo vettä, kinkku-juustosämpylä ja kaksi banaania.

 

Urheita vaeltajia oli 50 eri kansallisuuksista.  Meitä suomalaisia kymmenkunta.  Lähtiessämme kivistä polkua alas päin saimme tiukan varoituksen.  ”Kokoonnumme noin kymmenen minuutin laskeutumisen jälkeen sillalla, josta on vielä mahdollisuus kääntyä takaisin.  Alkumatka on helppo, sen jälkeen rinne vain jyrkkenee ja vettä on paljon.  Kesken matkan pois ei pääse kuin helikopterilla”.

 

 

Minä olin kuvitellut, että laskeudumme tasaista polkua rauhalliseen tahtiin ja ihailemme maisemia.  Totuus oli jotain aivan muuta.  Rinne oli niin jyrkkä ja kivinen, että ilman kävelysauvaa emme olisi selvinneet edes sillalle asti.  Polkua ei ollut, vesi oli huuhtonut sen pois.  Olimme molemmat tosi helpottuneita, kun matkatoimistolla oli hyvä varasuunnitelma.  Käännyimme suosiolla sillalta takaisin jyrkkään ylämäkeen, jossa bussikuski odotteli meitä ja muita luovuttajia.

 

 

Pääsimme bussilla takaisin Los Gigantesiin ja sieltä veneellä suoraan Mascan rantaan.  Viiden tunnin vaelluksen jälkeen ryhmä putkahti rotkosta esiin housunlahkeet ja kengät märkinä.  Totesimme, että me tyydymme jatkossa vain leppoisiin vaelluksiin.  Rajat on koettu.  Sillalla.

 

El Pescador II ravintolassa nautimme matkan ensimmäisen mereneläväpaellaan, joka oli kerrassaan herkullinen.

 

su 15.12.2013
Vaellus Paisaje Lunarin kuumaisemassa

”Kuumaisema on yksi saaren suurimmista luonnonihmeistä.  Hohkakivipylväät nousevat rinteestä kuin minareetit ja loistavanvihreät männyt luovat niille upean kontrastin – oikea satumaisema”.

 

 

Retkeilyoppaan mukaan vaellus Teiden eteläpuolella lähes kahden kilometrin korkeudella oli luokiteltu helpoksi.  Aikaa kierrokselle sen mukaan kului 4 h 20 min.  Me konkarit harhaannuimme kiertämään puolta pitemmän lenkin ja saimme kokea vaelluksen riemua lähes kahdeksan tuntia.  Minä hämmästelin matkan varrella, miten ihmeessä täällä kilometrit tuntuvat näin pitkiltä.

 

 

Lähdettyämme Vilaflorin kylästä ensimmäiset neljä tuntia olivat nousua kivikkoista polkua pitkin.  Kuljimme heleänvihreässä mäntymetsässä.

Teiden lumihuippu näkyi horisontissa.  Nousun jälkeen laskeutuminen alamäkeen ei ollut helpotus, sillä rinne oli jyrkkä ja tossunsa sai asetella tarkkaan, ettei kaatunut.  Kuunmaisemakin oli liioiteltu, sillä kivitorneja näkyi reitin ääripäässä vain parissa paikassa.

 

Näimme mäntymetsässä sinisiä pikkulintuja, joita arvelimme kanarianpeipoiksi.  Metsätien varrella tepasteli kolme kookasta pyyn oloista lintusta, joista sain jopa kuvan.

Täysikuu loisti taivaalla, kun palasimme ystävällismielisen saksalaispariskunnan kanssa pimeän tultua lähtöpisteeseen.  Hekin olivat kiertäneet huomaamattaan pitkän lenkin.  Meidän paluubussimme Los Christianosiin oli mennyt jo tuntia aikaisemmin.  Onneksi heillä oli käytössään vuokra-auto, jolla huristelimme pimeitä serpeeniteitä alas meren rantaan.

Meidän paikallisbussimme 473 vei meidät takaisin Los Gigantesiin ja ehdimme vielä myöhäiselle illallisellekin.  Jalat olivat niin tönköt, että bussista alas kapuaminen tuotti tuskaa.  Huomenna emme patikoitoi.

 

 

ma 16.12.2013
lepopäivä

Olipa ylellistä nukkua aamulla pitkään. Venyttelimme ja vietimme oikein rauhallisen lomapäivän kotikulmilla.  Jussi kävi parturissa.

Yhdessä kävelimme vanhaan kaupunkiin ja istuimme terassilla sangriakannun ääressä.  Paluumatkalla poikkesimme isossa Hiper Dinossa ostelemassa tuliaisia kotiväelle.  Loro Parquesta löysin pikkumiehille pehmopingviinit.  Herkkusuut saavat makeaa nougatia ja uuden vuoden vieraat makeita mantelikakkuja sekä mojo-maistiaiset.

Kokkasimme omassa keittiössä kevytlounaan, jonka nautimme parvekkeella.  Sen jälkeen siesta oli paikallaan.   Illalla testasimme matkatoimiston toisen suositusravintolan El Mesonin.  Jussi sai herkullisia simpukoita, minä turhan taikinaisia pikkumustekaloja.  Paikka on kuuluisa kotitekoisista jälkiruuista.  Paahtovanukas oli suussa sulavaa.

 

ti 17.12.2013
paluupäivä

Nautin viimeisenä päivänä täysin siemauksin auringonpaisteesta hotellin altaalla.  Huoneiden luovutuksen jälkeen kävimme näköalaravintola El Barco de Ninossa lounaalla.

 

 

Paluumatka oli pitkä ja tuskainen, sillä Norwegianin kone saapui kotisuomeen aamukolmelta.  Silmät sikkarassa kömmimme aamuviideltä nukkumaan.  Nyt elämä on taas normaalitilassa kunnon levon jälkeen.  Pesukone pyörii, aamukahvit on nautittu ja joulukortit luettu.  Joulunodotus voi alkaa täysipainoisesti.

Teneriffa oli positiivinen kokemus kaikista harharetkistä huolimatta.  Retkeilyoppaassa on meitä odottamassa vielä monta helppoa kohdetta!