Vihdoinkin.  Muutostamme Hämeenlinnaan tulee maaliskuussa kaksi vuotta.  Olemme eläneet pahvilaatikkojen keskellä lähes tähän asti.   Jos ja kun on kerännyt tarpeellista tavaraa omakotitaloon melkein 30 vuotta, arvaahan sen että muutto kerrostalokolmioon on yhtä tuskaa.  En tosin arvannut, että tuskaa riittää näin kauan.  Olemme hävittäneet ja kierrättäneet surutta huonekaluja, vaatteita ja kirjoja.  Paitsi että kirjoista on ollut vaikea luopua.  Divarit eivät ole juurikaan kiinnostuneet.  Niinpä olemme kuljettaneet niitä Fidaan ja kirjaston kierrätyskärryyn.  Onneksi Hämeenlinnan rautatieasemallekin tuli kierrätyshylly.  Lahjoitimme sinne oitis pari kassillista matkalukemista.

Joulun alla meillä oli todellinen kaaos.  Talossamme tehtiin ikkuna- ja parvekeremontti.  Se tarkoitti, että kaikkien ikkunoiden edustat piti tyhjentää.  Saimme tukevaa muovia, jolla voi peitellä huonekalut.  Siitä huolimatta hienojakoista pölyä riitti ja riitti.  Juuri kun huokasimme helpotuksesta tuli tieto, että kellarikomeronkin ikkunat vaihdetaan.  Se oli täpötäynnä laatikoita.  Jussi vei kaiken mökille jatkoselvittelyä varten.  Siinäpä sitten vierähtikin muutama joulunpyhä rattoisasti.

Nyt kevään kevytruokaviikkojen ansiosta olemme saanut kodin melkein valmiiksi.  Tänään saimme viimeisetkin taulut seinille.  Minä nautin, sillä sitä olen odotellut hartaasti.  Tästä asunnosta emme hevillä muuta.