LUONTOAIHEISET ÖLJYVÄRITYÖNI KRITIIKISSÄ

Lähes kaikki olivat paikalla, kun kokoonnuimme perjantaina 24.1. kevään ensimmäiselle lähiopetusjaksolle.  Meillä on päivän mittaisia tapaamisia kevään aikana viisi.  Sen lisäksi tapaamme opinto-ohjaajiamme kuuden tunnin verran.  Se voi tarkoittaa kuutta tunnin mittaista arviointia tai pitkämatkalaisten kohdalla kolmea pitempää katselukertaa.

Meillä oli ollut jo ikävä toisiamme.  Olemme kahden ja puolen vuoden aikana hitsautuneet erinomaisen hyväksi ryhmäksi.  Yhteishenki on ollut kannustava.  Suremme jo aikaa, kun tiemme erkanevat.  Tosin yhteisiä näyttelyitä on luvassa jatkossakin.

Eila halasi jokaista vuorotellen.  Kritiikki oli kannustava.  Saimme oikein hyviä ohjeita, miten etenemme lopputöiden kanssa.  Minua ilahdutti, että laaja aiheeni kelpasi ja näytteille tuomani työt muodostivat kelpo sarjan.  Sain varoituksen sanan liian samankaltaisesta värien käytöstä.  Huomasin sen itsekin, kun kaikki viisi työtä olivat rivissä.  Erityisesti oranssia oli liikaa.  Jatkossa otan käyttöön vihreän ja aina hyvät värilliset harmaat.

Sain opinto-ohjaakseni Maaritin, koulumme vastaavan opettajan.  Olin kovasti tyytyväinen, sillä hänen kanssaan työskentely tuntuu turvalliselta.  Meillä on ensimmäinen yhteinen katselmus seuraavalla lähiopetusjaksolla helmikuun lopussa.

Perjantai-iltapäivä sujui mielenkiintoisissa merkeissä.  Saimme vierailevaksi luennoitsijaksi taidemaalari Tuula Lukkarisen.  Hän näytti kuvia ja kertoi elämänläheisesti, millaista elämä on kuvataiteilijana.  Pidin hänen värikylläisistä maalauksistaan, joissa oli kunnon kontrastit.  Innoituksensa hän niin kuin moni muukin saa luonnosta.   Esittely antoi uskonvahvistusta, että oikealla tiellä ollaan.