Minulla on paljon perinteitä.  Yksi innostavimmista on vierailu vuodesta toiseen Tampereen elokuvajuhlilla.  Kaikki alkoi työvuosina, jolloin sain käydä siellä työaikana YLE:n kustannuksella.  Se oli yksi mieluisimmista työkomennuksista.  Jatkoin elokuvajuhlaperinnettä työuran jälkeenkin.  Tosin tänä vuonna tunsin itseni yli-ikäiseksi, kun perjantaipäivän tarjonnasta suurin osa oli lähinnä kummallisia.

Olin etukäteen hekumoinut, miten hienoja taidekuvia näenkään ”Hopper Stories” sarjassa.  Idea oli, että elokuvantekijät olivat inspiroituneet Edward Hopperin maalauksista ja kehittäneet niistä tarinoita.  Olin kuitenkin pettynyt, sillä tarinat olivat enemmän tai vähemmän outoja.

Kehittelin mielessäni ideaa Suomen oloihin.  Olisi hauska nähdä, jos joku tekisi esimerkiksi Juhani Linnovaaran olioista vaikkapa animaatioita.  Minä elin kiehtovaa aikaa olioiden parissa vuosina, kun opiskelin Helsingissä avoimessa yliopistossa taidehistoriaa.  Proseminaarityö syntyi näissä merkeissä.

Sunnuntaipäivän palkitut elokuvat olivat komeita.  Oma suosikkini oli Kari Pieskän oivaltava animaatio ”Viis varpaista”.  Terveiset omille nuorille, joilla on pikkuväkeä – kannattaa katsoa.  Toinen elämys oli Hamy Ramezanin ”Paratiisin Avaimet”,  joka voitti kansainvälisen kilpailun yleisöpalkinnon.

Viikonloppuun mahtui muutakin kuin elokuvia.  Yksi perinteistä on tavata ystäviämme Sirpaa ja Erkkiä talvisin Tampereella ja kesäisin vuorotellen molempien perheiden mökeillä.  Matka taittuu polkupyörillä.  Tosin meille lähes 60 km:n matka Hämeelinnasta Kylmäkoskelle on kipurajoilla.  Olemme jo useana kesänä ajaneet autolla Iittalaan.  Vaihdamme sillä polkupyöriin ja tulemme punaposkisina perille hyvissä voimissa.

Kävimme tällä kerralla kilistämässä naistenpäivän maljat heidän kodissaan Tampellassa.  Vietimme rattoisan illan hyvän ruuan parissa 2H+K ravintolassa.  Tapasimme vielä sunnuntaina Tampereen vanhassa kirjastossa, jossa kuuntelimme nostalgisia Beatles-säveliä viihderyhmä Säihkeen tulkitsemina.