Yhteiskollaasimme valmistuivat tämän päivän kurssilla.  Oli jo aikakin, sillä seuraavalla kerralla meillä on katselmus ja sitä seuraavalla kerralla näyttelyn ripustus Vanajaveden opiston aulaan.  Minä pakersin vihan ja rakkauden kimpussa niin hartaasti, että tarinan kuvitus jäi kotiläksyksi.  Sain sentään päivitettyä villisilmä-kollaasin.

Sain kovasti uskonvahvistusta innolleni, kun kävin kahvitauolla tarkistamassa sähköpostin.  Ja riemu oli rajaton, kun huomasin päässeeni mukaani Hämeenlinnan taiteilijaseuran riveihin Riihimäen OUTO-näyttelyyn nimenomaan kollaaseilla!  Jussi muistaa sanoa joka kerran kun lähden kurssille, että kollaasi kestää.  Nyt minäkin uskon.