TUHKIMOTARINA

Viimeistelin eilen tuhkimotarinan.  Yhdistin siihen tussijälkeä, joten sekin harjoitustehtävä on nyt tehty.  Kouluajoista on jäänyt rasitteeksi tunnollisuus.  Viimeisin aihe oli kollaasin yhdistäminen maalaukseen.  Löysin kotoa parikin maalauspohjaa, jotka olivat jääneet kesken.  Kukkakimppu (aina vaan rakas aihe) syntyi akryyliruusujen päälle ja lomaan.  Tämä taas todisti sen, ettei mitään kannata heittää pois.  Aina voi jatkaa jollain uudella menetelmällä.  Yksi riemastuttavimmista kursseista oli aikoinaan Espoossa, kun kirkastimme sammuneet akvarellimaalaukset kuivapastelleilla.

VAALEANPUNAINEN KIMPPU

Tein illalla vielä yhden työn.  Kantaaottava kollaasi, jonka tein kurssilla, ei mielestäni onnistunut.  Niinpä tein senkin uusiksi tulevaa näyttelyämme varten.  Olen huomannat, että työt jotka syntyvät spontaanisti, toimivat paremmin kuin tarkkaan suunnitellut.  Tämä on sellainen.  Olen lukenut suurella mielenkiinnolla Doris Lessingin afrikkatarinoita.  Niistä innoitus.

KATSE

Vietän tulevan viikonlopun täysihoidossa Päivölän kansanopiston maalauskurssilla.  Opettajamme Salla Laurinollin teemana on ”Lähtökohtana maisema”.  Luvassa on siis aurinkoista ulkoilua.  Mikäpä sen mukavampaa kuin maalata ryhmässä ja käydä väliajoilla syömässä valmiissa pitopöydässä.  Raportoin tekemisistämme, jos nettiyhteys toimii.  Jos ei, raportoin ensi viikolla.