
OMA KOTIVIINIETIKETTI
Jussille ja minulle kotiviinistä on tullut hauska perinne. Sain ensimmäisen kerran maistaa moista herkkua, kun olin tuore tyttöystävä 1970-luvulla. Teekkaripojat kävivät syksyllä keräämässä ruusunmarjoja Tapiolan uimahallin kulmilta. Niistä ja kuivista rusinoista he sitten käyttivät maukasta viiniä tarjottavaksi tyttösille.
Myöhemmin raaka-ainevalikoima laajeni kotimaisiin marjoihin. Kotipuolesta löytyi herukoita ja karviaisia. Kirkkain viini syntyi niihin aikoihin, kun hankimme omakotitontin Espoon Kurttilasta. Pihapiiri oli heleän keltainen voikukista. Mainio viini niidenkin terälehdistä syntyi, mutta se oli työn takana. Terälehdet piti nyhtää käsityönä.

SATAVUOTISJUHLAKUTSU
Meidän yhteiset satavuotisjuhlat olivat ikimuistoiset. Jussi valmisti kotiviiniä yli 100 vieraan iloksi. Pidimme naapureidemme Arjan ja Sepon kanssa koemaistiaiset ennen juhlia. Kelpuutimme noin kuusi parasta laatua laatujuhliin. Nimesimme ne perheenjäsenten mukaan. Suosituin oli ”antoisa emäntä”. Musiikki soi nostalgiahengessä, vieraat viihtyivät, kermainen lohikeitto maistui ja kotiviiniä kului enemmän kuin viinimestari arveli. Jatkoimme siis juhlien jälkeenkin viininpanemista. Eikä loppua ole näkyvissä…

LÄHEISIMMÄT TYÖTOVERIT, JOILLE VIINI MAISTUI