Tänä kesänä on ollut ilo järjestää pihakutsuja.  Otso täytti kolme jo heinäkuussa.  Hän juhli elokuun alussa laajan sukulais- ja ystäväjoukon kera.  Laura ja Miika olivat kunnostaneet kotia edeltävät viikot.  Puuha ei mennyt hukkaan.  Koti kiilteli, tavaralaatikot olivat hävinneet ties minne ja pihapiiri kukoisti.

 

Miniäni Laura on kakkutaituri.  Otson juhlissa on ollut joka kesä toinen toistaan komeampi kakku.  Tänä vuonna saimme ihailla – ja maistella – vihreää maisemaa.  Pikkuautot ajelivat mäkisillä teillä.  Autoja ja kaivinkoneita löytyi myös lahjapaketeista.  Pikku-Visakin pärryytti jo asiantuntevasti, vaikka yksivuotisjuhlat ovat vasta marraskuussa.  Saammekohan silloinkin autokakun?

 

Juhlapöydässä oli tarjolla kakun lisäksi suolaista ja makeaa.  Minun sienipiirakkani ja Jussin savukala onnistuivat hyvin.  Karjalanpiirakat maistuivat kuumana päivänä munavoin kera.  Samoin raikas vihreä salaatti ja Miikan tekemä hummus.  Lauran Leila-äiti toi tarjolle tuoretta pullaa ja suklaakääretorttua.  Pikkuväki arvosti enemmän autokeksejä ja popcornia.

Olin illalla aivan voipunut, kun palasimme helteisistä juhlista mökille.  Elokuun illat ovat jo mukavan viileitä.  Tosin säätiedotus lupaa edelleen huippulämmintä.  Kesä jatkuu.