Nyt se on testattu.  Koti ja mökki sijaitsevat mukavan pyörämatkan päässä toisistaan!  Lähdimme liikkeelle iltapäiväauringossa.  Alkumatkalla oli epätoivon hetkiä, sillä yön sateen jälkeen peltotiellä oli ajanut lana.  ”Het kun kyntöpeltoa”, Jussi kiteytti.  Minä talutin pyörää pahimpien kurakoiden yli sillä seurauksella, että lenkkitossut olivat ravassa nilkkoja myöten.

Päästyämme pikitielle ajo sujui kepeästi.  Reitti oli kuvankaunis Hämeen kulttuurimaisemassa.  Ensimmäinen taukopaikka oli Mierolan sillalla.  Sen kupeessa on huippusuosittu kesäkapakka ja vesibussilaituri.

 

Tyydyimme täyttämään vesipullon ja jatkoimme matkaa Aulangon suuntaan.  Ohitimme tuoksuvia viljapeltoja, vihreitä golfkenttiä ja kukkivia niittyjä.  Loppumatkalla ajelimme Aulangontien mahtavan lehmusrivistön varjossa.

Aikaa runsaan 20 km:n matkaan kului taukoineen hulppeat kolme tuntia.  Minun vanhassa pyörässäni ei ole vaihteita eikä Jussinkaan pyörä ollut huippukunnossa.  Se ei haitannut, sillä kiirettä ei ollut.  Kotona emme voineet palkita itseämme pizzalla kevytruokaviikon vuoksi.  Nautimme sen sijaan suihkusta, karjalanpiirakoista ja iltateestä.  Ja tunsimme itsemme hyviksi ihmisiksi.

Aamulla heräsimme sateenropinaan.  Ei auta, pyöräilemme siis sadeviitat päällä takaisin mökille.  Ei tällaisesta ollut puhetta.