marras-joulukuussa espanjassa

SUUNTANA AURINKORANNIKKO JA SIELLÄ FUENGIROLA

SUUNTANA AURINKORANNIKKO JA SIELLÄ FUENGIROLA

 

JOUKKUEEMME IMMO, JUSSI, LEENA, PABLO JA TERTTU MÁLAGASSA

JOUKKUEEMME IMMO, JUSSI, LEENA, PABLO JA TERTTU MÁLAGASSA

Vietämme neljän hengen joukkueella neljä viikkoa marras-joulukuussa kunnon eläkeläisten tapaan Espanjan aurinkorannikolla.  Olemme varanneet Fuengirolasta kerrastaloasunnon.  Käytössämme on kalustettu huoneisto, jossa on kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, kaksi wc:tä ja parveke hintaan 650 euroa plus vesi ja sähkö.  Norwegianin lennot maksoivat 180 euroa hengeltä.  Ei paha.

 

ke 19.11.2014 lähtöpäivä

Kaikki tavarat on vielä levällään.  Elämme puolta päivää.  Juna Tikkurilaan lähtee 16:18 ja lento Malagaan 20:00.  Perillä olemme puolen yön tietämissä.  Ei hätää, olemme varanneet noutokuljetuksen lentoasemalta perille.  Suomalainen Katri odottelee meitä kentällä avainten kera.  Jussi on joogassa.  Hän lupasi sulloa tavarat matkalaukkuun ennätysajassa.  Minulla on jääkaapin tyhjennys meneillään.  Keittelen viimeisistä tuoreaineksista tuoksuvaa keittoa.  Seuraavaksi vuorossa on akvarellitarvikkeiden lajittelu.  Saimme viestin tutuilta, että kannattaa varata matkaan lämmintä vaatetta.  Keli on kylmänkostea.  Tertun kummityttö Anni kirjoitti pari päivää sitten:

”Tänään oli tosi viileä, kun tuuli kosteasti mereltä. Eli kannattaa ottaa lämmintä mukaan. Ja asunnot jos ei oo lämmitettyjä, saattaa varpaita palella. Kosteus on jännä juttu täällä! Päivällä riitti just huppari, mut varjossa meinas tulla viilee, kun istui. Sormet varsinkin kylmeni. Illalla oli toppaliivi, niin sen alla lämmin, mut muuten ok.

Nyt pakkaus jatkuu – seuraava raportti tuleekin sitten Espanjan puolelta.

JOUKKUEEMME OMALLA PARVEKKEELLA

JOUKKUEEMME OMALLA PARVEKKEELLA

to 20.11.2014 tutustumispäivä Fuengirolaan

  • kävely kaupungilla ja rannalla
  • tutustuminen Suomi-Centeriin
  • makoisa illallinen El Riossa

Saavuimme Malagan lentoasemalle puolen yön tietämissä. Suomessa kello oli jo yksi yöllä. Löysimme autonkuljettamme ja pääsimme puolessa tunnissa perille majapaikkaamme. Katselimme silmät pyöreinä uutta kotiamme. Huoneisto on hiljattain remontoitu ja kiiltävän puhdas. Ainoa miinus oli vahva suitsukkeen tuoksu ja kylmänkosteus. Niistäkin selvittiin, tikut vietiin parvekkeelle ja ilmalämpöpumppu käynnistettiin. Istuimme aamukolmeen olohuoneen sohvilla, nautimme virkistävät konjakit – kiitos Immo – ja suunnittelimme tulevaa.

 

NÄKYMÄ MAKUUHUONEEMME RANSKALAISELTA PARVEKKEELTA

NÄKYMÄ MAKUUHUONEEMME RANSKALAISELTA PARVEKKEELTA

Aamulla nukuimme pitkään. Koska jääkaappi oli typötyhjä, lähdimme saman tien valloittamaan kaupunkia. Löysimme vuokranantajafirmamme Kodinonnin läheltä satamaa. Suomea puhuva Charlotta opasti meidät alkuun. Saimme käytännön vinkkejä ja sähköpatterit huoneistoomme.

Asumme aivan feria-alueen vierellä. Tiistaisin täällä on hedelmämarkkinat, lauantaisin kirpputori. Kuulimme myös, että ensi viikonloppuna Malagassa on ruoka- ja viinimessut. Sinne siis. Tukevan englantilaisen aamiaisen jälkeen kävimme tutustumassa Suomi-Centeriin. Ei ihme että suomalaiset viihtyvät. Sieltä löytyi kaikkea kotimaista, mitä vaan mieli tekee. Myöskin pieni taidenäyttely, jonka avajaisiin osuimme ennen illallista. Tarjolla oli fotorealismia, vuoristoviiniä ja vuoristokinkkua. Nautimme kaikista.

 

HIEKKARANTA OLI MARRASKUISEN AUTIO

HIEKKARANTA OLI MARRASKUISEN AUTIO

Lounasaikaan oli sopiva hetki varustaa keittiö – ei suomalaisilla vaan espanjalaisilla tuotteilla. Lähikorttelista löytyi eilen avattu supersuuri supermercado, jonka tuoretiskit häikäisivät. Varsinkin tuorekalatiski. Ensimmäisen päivän kunniaksi menemme ulos illalliselle, mutta hyödynnämme varmasti jatkossa loistavia raaka-aineita. Niin ja tuttujakin tavattiin. Kauklahden naapurimme Pirjo käveli kaupan ovella vastaan ja piti ihan luonnollisena kohdata Suomen tuttuja. Hän suositteli illallispaikaksi El Rio ravintolaa.

Löysimme sen aivan sattumalta. Mikä ilo olikaan istua marraskuisena iltana ulkosalla syömässä. Päivän menu maksoi 12:50 ja siinä oli valinnanvaraa. Minun merianturani ui voisulassa ja maistui syntisen hyvältä. Myös pihvinsyöjät olivat tyytyväisiä. Voi olla, että poikkeamme sinne toistekin.

 

PAIKALLISVÄRIÄ

PAIKALLISVÄRIÄ

pe 21.11.2014

  • hieronta
  • tukeva lounas lähiravintola La Picaditassa
  • kävelykierros rantakadulla
  • koti-ilta

Urheiluhieroja Jori saapui aamukymmeneltä asunnollemme. Aamupäivä vierähti rentouttavasti, kun hän hieroi meidät kaikki peräkkäin. Hierontapöytä seisoi olohuoneessa ja me vietimme laatuaikaa parvekkeella kahvikupposten ja matkaoppaiden parissa odotellessamme omaa vuoroa.

Kävimme Jussin kanssa kortteliravintelissa lounaalla. Alkuruuaksi valitsimme russian salaatin – jonkinlainen peruna-kananmuna-tonnikalamousse – se oli niin täyttävä että olisi riittänyt yksitäänkin. Jussi söi lisäksi lihapullat tomaattikastikkeen kera ja minä paahdetun lohileivän. Paikan valinta johtui siitä, että saimme ensimmäisen kerran nettiyhteyden. Täällä se ei ole mitenkään helppoa. Mutta jos onnistun lukemaan sähköpostit ja päivittämään blogin edes joka toinen päivä, olen tyytyväinen.

Iltapäivällä kierelimme tutustamassa kaupunkiimme. Löysimme kauppahallin, juna-aseman ja satama-alueen. Kaupunki on pieni, sillä rannan tuntumassa törmäsimme sattumaltaTerttuun ja hänen kummityttöönsä Anniin. Terttu on luvannut kirjoitella oman version kokemuksistaan, joten ei siitä sen enempää.

 

RANTAKADULLA

RANTAKADULLA

la 22.11.2014

  • Feria-markkinoilla
  • avocadopastalounas kotiparvekkeella
  • Rosa Romeron flamenco-show

Näimme parvekkeelta, miten läheiselle markkina-alueelle pystytettiin heti aamutuimaan myyntipöytiä. Minä tein ennakkotutkimuskierroksen aamiaisen jälkeen. Alue oli yllättävän laaja ja tarjolla oli kaikkea kiinnostavaa antiikin ja halpakrääsän välillä.

 

KIRPPUTORI FERIA-ALUEELLA

KIRPPUTORI FERIA-ALUEELLA

Halusin löytää flamenconuken. Tarjolla oli barbeja ja leluja, mutta aidon tanssijattaren löytäminen kesti lähes tunnin. En edes tinkinyt, vaan maksoin mukisematta siitä 10 euroa. Nyt minulla on loistava akvarellimalli, joka pysyy kiltisti paikallaan.

 

KIRPPUTORILÖYTÖJÄ

KIRPPUTORILÖYTÖJÄ

Immo valmisti meille erinomaisen avocadopastan lounaaksi. Toki me muutkin olimme keittiössä apukokkeina. Taivas meni pilveen päiväkahvin aikana. Koko päivän tuulenpuuskat ovat kolistelleet kaikkea irtainta. Viikonlopuksi on luvassa sadetta. Meillä on huomiseksi suunnitteilla Málagan retki. Keli ei vaikuta ollenkaan lupaavalta.

Bar&Restaurante Nuriasolissa Rosa Romeron kuuluisa flamenco-show. Liput 8€ sisältää viinin ja kolme tapasta”. Ilmoitus oli Suomalainen Espanjassa SE lehden tuoreimmassa numerossa. Olemme bonganneet siitä ja Kaupunkilehti Fuengirola.fi lehdistä kiinnostavia menovinkkejä.

 

FLAMENCOTUNNELMAA

FLAMENCOTUNNELMAA

Flamenco oli suosittu. Saimme paikat salin perältä pylvään takaa. Otin parikymmentä valokuvaa, joista tuli enemmänkin taiteellisia kuin tarkkoja. Ryhmä oli värikäs ja taitava ja sai kelpo aplodit. Minulla on nyt hyvä tanssiaineisto tulevia taideteoksia varten.

 

_IGP9283

 

su 23.11.2014 Málaga-päivä

  • junalla Fuengirolasta Málaga Centroon
  • kävely vanhassa kaupungissa
  • La Manquita katedraali
  • Picasso-museo
  • tapas-lounas

Junamatkailu on edullista. Ostimme kymmenen matkan kortin 25 eurolla. 45 minuutin matkan hinnaksi tuli siis 2:50 euroa hengeltä. Málaga osoittautui viehättäväksi retkikohteeksi.

 

MÁLAGASSA OLI KESÄ

MÁLAGASSA OLI KESÄ

Kävelykatu Molia Lario, joka johti vanhaan kaupunkiin oli vaikuttava. Joimme vahvat kahvit katukahvilassa tukevinen bolleroiden kera.

 

KUVANKAUNIS KERAMIIKKAKAUPPA

KUVANKAUNIS KERAMIIKKAKAUPPA

Osuimme katedraali La Manquitaan – lempinimeltään yksikätinen nainen, sillä toinen torni on jäänyt kesken rahanpuutteen vuoksi – messun aikaan. Akustiikka oli upea, kun sulosävelet kaikuivat sisätiloissa.

 

PABLO JA MINÄ

PABLO JA MINÄ

Picasso-museo oli juuri sopivan kokoinen. Esillä oli piirroksia, maalauksia ja kattava valikoiva grafiikkaa. Olin tyytyväinen päivän kulttuuriannokseen. Eikä ruokapuolessakaan ollut valittamista. Poikkesimme pieneen tapas-ravintolaan paellan innoittamina. Viihdyimme siellä pitkään, sillä tapaksia ja talon viiniä tuli maistelua enemmänkin.

Ilta pimeni, kun palasimme junalla kotikaupunkiin. Totesimme, että junamatkailu on helppoa. Málagassa voimme käydä toisenkin kerran.

 

KROKOTIILI FUENGIROLAN RANNALLA

KROKOTIILI FUENGIROLAN RANNALLA

 

ti 25.11.2014

Maanantaina vietimme rauhallisen Fuengirolapäivän. Kävelimme ja katselimme kotikylää. Kaupunki on pieni ja viihtyisä. Pääkatuja on vain kolme. Rantakatu, bussikatu ja junakatu. Puistikkoja ja aukioita on runsaasti. Rakennuskanta on väljää ja tyylikästä. Viihdymme. Kesäkin tuli yllättäen. Meri tyyntyi ja päivällä auringossa on shortsikelit.

Tiistaina feria-alueella oli taas markkinat. Tällä kerralla tarjolla oli vaatteita ja hedelmiä. Terttu osti olohousut, minä värikkäitä pikkareita.   Torikierroksen jälkeen olimme valmiita valloittamaan horisontissa näkyvän Sierra Mijas vuoriston.

 

PAIKALLISBUSSI TOI MEIDÄT KESKELLE KYLÄÄ

PAIKALLISBUSSI TOI MEIDÄT KESKELLE KYLÄÄ

Mijasin valkoinen vuoristokylä sijaitsee kahdeksan kilometrin päässä Fuengirolasta. Bussi vei sinne hetkessä edulliseen 1:55 euron hintaan. Maisemat olivat huikaisevat.

 

SINIVALKOINEN KAUPUNKI

SINIVALKOINEN KAUPUNKI

Saimme hyvää palvelua, infopisteestä värikkään kartan ja suomalaisilta matkaopaskoululaisilta ruokapaikkavinkkejä. Istuimme Plaza de la Constituciónilla italialaisen pizzerian ulkoterassilla. Paikan valinta johtui suloisesta auringonpaisteesta.

 

PAIKALLISVÄRIÄ

PAIKALLISVÄRIÄ

 

TALOT OLIVAT HÄIKÄISEVÄN VALKOISIA

TALOT OLIVAT HÄIKÄISEVÄN VALKOISIA

Pizza, pasta ja risotto antoivat voimia lähteä vaativalle paluureitille.  Meillä oli matkassa Pentti Korpelan ”Espanjan aurinkorannikon patikkareitit”.

 

PATIKKARETKI VUORILTA ALAS ALKOI

PATIKKARETKI VUORILTA ALAS ALKOI

Mijasista lähti kävelytie alas Los Pacosiin. Lähdimme reippaasti matkaan. Käveltyämme tunnin vihreässä vuoristossa kohtuullisen helppoa polkua tapasimme ystävällismielisen saksalaismiehen ison kultaisen noutajan kanssa. Varmistimme, että olemme oikealla tiellä, sillä viittoja ei näkynyt. Hän opasti meitä tovin ja saatteli sanomalla”tästä on vielä kahden tunnin matka alas.”

 

REITTI KULKI VEHREÄSSÄ MAASTOSSA

REITTI KULKI VEHREÄSSÄ MAASTOSSA

Meille tuli kiire, sillä kello oli siinä vaiheessa viisi ja pimeä tulee täällä heti kuuden jälkeen. Onneksi tunti riitti siihen, että pääsimme katuvalojen turvalliseen valoon. Päädyimme yllättäen Torreblancaan, josta bussi numero 4 toi meidät melkein kotiovelle. Pohkeet olivat kipeät, mutta mieli virkeä päivän urakan jälkeen. Immon askelmittariin tuli uusi ennätys yli 20000.

 

EHDIMME AURINGONLASKUN AIKAAN SIVISTYKSEEN

EHDIMME AURINGONLASKUN AIKAAN SIVISTYKSEEN

Keskiviikkona vietimme lepopäivän. Se tarkoitti, että tutustuimme yksin ja kaksin lähiseutuun. Terttu ja Immo kävelivät suureen Miramar-ostoskeskukseen, josta löytyi edullinen Primark vaatekauppa. Jussi kävi 10 euron parturissa. Yhdessä istuskelimme lähikapakassa, josta on tullut jo kantapaikka. Hinta-laatusuhde on hyvä. Pieni olut maksaa 1:50 ja annokseen kuuluu reilunkokoinen tapas sekä nopea nettiyhteys. Immo ja Jussi ovat tutustuneet prepaid-liittymiin vaihtelevalla menestyksellä. Saamme tarpeen tullen kotiin prepaid-yhteyden, mutta se maksaa.

Terttu ja Immo kokkasivat kotikeittiössä loistavan kala-kasvisillallisen. Kuvia löytyy Leenan keittiö-sivuilta. Minulla ja Jussilla on kohta keittiövuoro. Suunnittelimme kokeilevamme tuoretta mustekalaa. Siinäpä haastetta.


 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.