”Pääkaupungista alkaa ja siihen päättyykin viehättävä Georgian kiertomatkamme. Täältä lähdemme seikkailemaan ympäri maan niin monipuolisia kulttuurimaisemia: Mustan meren rannikko lounaassa, Kaukasuksen vuoristo luoteessa,  viinilaaksot luostareineen koillisessa ja aavikkokalliokaupungit kaakossa.”  Ugrimatkat hehkuttaa.

Matkakuume nousee, vaikka lähtöön on aikaa vielä runsas kuukausi.  Minun uusi kamera pääsee matkalla tositoimiin.

ti 9.6.2015

Kamera on korjattavana, sillä siinä oli valmistusvika.  Laukaisin oli niin jäykkä, että kuvien otto oli tuskallista.  Korjaus kestää kolmesta kuuteen viikkoon.  Nyt näyttää siltä, että vanha kamera lähtee matkalle.  Matkanjärjestäjämme Leo Baskine on jo Georgiassa valmistelemassa kierrostamme.  Hän on pitänyt meitä hyvin ajan tasalla.

Tässä tuorein viesti otsikolla matkasää:  ”Hei, sää on Georgiassa paras mahdollinen, helle iltaisine myrskyineen on ohi ja hallitsee vaihteleva pilvisyys ja lämpötila +22-24 astetta. Tbilisissä näin pitäisi pysyäkin koko matkan ajan, Mustanmerenrannalla: +20-22 astetta: sadekuuroja ja kosteutta, Borjomin rotkossa sataa kovaa joka päivä +18-20 astetta ja kylmintä on SuurKaukasian vuoristossa pohjoisessa, jossa vain +16-18 astetta sadekuuroin.  Älä ota sadevarjoa mukaan kun sitä on vaikea kuivata autossa, vaan ehkä kevyttä huvullista sadetakkia.  Ja muista tarkistaa lentoajat, kun Istanbulissa sama aika kuin Suomessakin, mutta Georgiassa tunnin edellä.  Tervetuloa Kaukasiaan  Leo”

.

PAIKALLISVÄRIÄ

ke 10.6.2015 matkapäivä

Uusi kamerani pääsi sittenkin matkaan. Hymyilevä nuori mies NetAnttilasta kilautti päivää ennen lähtöä ovikelloa ja ojensi minulle kamerapaketin. Hyvää palvelua, asiakas kiittää.

Meillä oli vakaa aikomus lähteä pelkillä käsimatkatavaroilla. Mutta miten sitten saadaan mukaan hellepäivien varalle aurinkovoide ja aina tarpeellinen linkkari ja aina tarpeellinen korkkiruuvi. Nyt minä kuljen matkalaukun kanssa, joka ei ole kaikkein kätevin näin kiertomatkalla, jolloin vaihdetaan majapaikkaa melkein päivittäin.

Lento Turkish Airlinellä oli miellyttävä kokemus. Saimme kunnon illallisen sekä viiniä ja vielä aperitiivitkin ilman lisämaksua. Lentoaika oli kamala. Lähdimme Helsingistä 18:25 (vähän myöhässä) ja vaihdoimme konetta puolen yön tietämissä Istanbulissa. Perillä Tbilisissä olimme aamuyöllä 4:25 paikallista aikaa. Se on tunnin Suomea edellä.

 

Koimme passintarkastuksessa matkan ensimmäisen yllätyksen. Saimme passiin leimat ja käteen pullollisen georgialaista punaviiniä! Yksi suomalaisista herrahenkilöistä lausahti liikuttuneena ”Ennen pullot otettiin lentokentällä pois, nyt niitä annetaan lahjaksi.”

Matkanjohtajamme Leo Baskin ja Georgian paras pikkubussi (hänen sanojensa mukaan) valkoinen mersu odotteli kentällä. Seurueessamme on kuusitoista kokenutta ugrimatkailijaa. Jussi ja minä olemme aivan noviiseja tässä joukossa. Onneksi meillä on tukena ystävämme Sirpa ja Erkki. Näimme aamuyöllä Tbilisistä vain häivähdyksen. ”Tämä on valojen kaupunki”, Leo selitti. Yritimme nähdä bussin ikkunasta valaistuja kirkkoja ja upouusia lasiseinäisiä rakennuksia. Lasi kuvasi uutta avoimuuden ilmapiiriä. Seuraavana päivänä näemme enemmän, sillä silloin on luvassa kävelykierros Kura-joen rannoilla.

Majotuimme kaupungin vanhaan osaan. Oppaamme mukaan sieltä löytyy aito Tbisi. Kömmimme silmät ristissä torkuille ja lupasimme olla virkeinä aamukymmeneltä aamukahvilla.

Tarina jatkuu otsikolla ”Päivä Tbilisissä”.