päivä tbilisissä

PAIKALLISVÄRIÄ

PAIKALLISVÄRIÄ

To 11.6.2015

  • hotelli Prestige 51 Marjanishvili str.
  • buffetaamiainen
  • kävelyretki vanhassa kaupungissa
  • kylpy mineraalivesialtaassa
  • rahanvaihto ja metromatka Kura-joen ali
  • kävely Rustaveli-pääkadulla
  • yllätysohjelmassa viininmaistajaiset
  • iltapäiväretki aavikolle Azerbaizanin rajalle peruuntui, koska hieno mersu hajosi
  • khatsapurilounas
  • köysiratavaunulla ylös kukkulalle
  • kävellen alas ja korjatulla mersulla illalliselle khinkali-ravintollaan

 

PRESTIGE-HOTELLIMME SISÄPIHAN PUOLELTA

PRESTIGE-HOTELLIMME SISÄPIHAN PUOLELTA

Ensimmäinen Tbilisi-päivämme oli niin täynnä ohjelmaa, että olimme aivan hengästyneitä kun pääsimme iltakymmeneltä hotellille. Keli oli helteinen, mittarissa lähes +30 astetta. Teimme runsaan aamiaisen jälkeen kävelykierroksen hotellin ympäristössä vanhassa kaupungissa. Oppaamme Leo kysyi, haluamme käydä saunassa. Toki halusimme nähdä sen, mutta emme edes kuvitelleet menevämme kylpemään.

 

TÄHÄN PALJUUN MAHTUI KUUSI NEITOA KYLPEMÄÄN

TÄHÄN PALJUUN MAHTUI KUUSI NEITOA KYLPEMÄÄN

Niin vain kävi, että miehet saivat oman osaston ja naiset toisen. Värikkäillä kaakeleilla koristetussa kylpyhuoneessa oli suuri rikiltä tuoksuva vesiallas.

 

SULOTTARET KYLVYNRAIKKAINA

SULOTTARET KYLVYNRAIKKAINA

Meitä oli kuusi enemmän tai vähemmän tukevaa naishenkilöä huikaisevan kuumassa paljussa. Se herätti hilpeyttä, virkisti kummasti ja antoi taas kerran uuden elämyksen.

 

RUSTAVELIAUKIOLLA

RUSTAVELIAUKIOLLA

 

RUSTAVELIKADULLA OLI TARJOLLA MATKAMUISTOJA

RUSTAVELIKADULLA OLI TARJOLLA MATKAMUISTOJA

Jatkoimme matkaa Kura-joen rantaan. Vaihdoimme maltillisesti euroja paikalliseen valuuttaan. Sadalla eurolla sai 250,25 laria. Sen jälkeen ajoimme metrolla yhden pysäkinvälin Rustaveli-aukiolle. Leolla oli meille yllätys. Hän johdatti joukkueen viininmaistajaisiin. Istuimme esittelyn jälkeen baarin puolella. Lepuutimme jalkoja ja nautimme muutaman karahvin sekä puna- että valkoviiniä.

 

GEORGIAN HIENOIN MERSU EI SUOSTUNUT KÄYNNISTYMÄÄN

GEORGIAN HIENOIN MERSU EI SUOSTUNUT KÄYNNISTYMÄÄN

Sen jälkeen olikin jo lounasaika. Suunnitteilla oli parin tunnin ajo aavikolle aivan Azerbaizanin rajalle katsomaan luostaria ja syömään. Mutta kuinka ollakaan, Georgian hienoin mersumme ei suostunut käynnistymään. Ensin epäilimme, että diesel oli lopussa. Ei auttanut, vaikka kuljettajamme haki sitä kanisterilla lisää. Niinpä turvauduimme taksikyyteihin ja pääsimme syömään. Emme aavikolle vaan kaupungin keskustaan paikalliseen pikaruokapaikkaan.

 

PAIKALLISHERKKU KHATSAPURI TBILISIN TAPAAN

PAIKALLISHERKKU KHATSAPURI TBILISIN TAPAAN

Tarjolla oli suuria pannupizzan näköisiä khatsapureja. Niissä oli juustotäyte ja raaka munankeltuainen päällä. Ruokajuomaksi saimme makeaa rypälemehua.

Kuulimme myöhemmin, että kissa oli kiivennyt auton moottorin päälle lämmittelemään ja siinä syy sammumiseen. Tarina ei kertonut, miten kissalle kävi – liekö kaupunkitarina koko juttu – mutta auto pelitti taas illalla.

 

MODERNI SILTA JOHTI KURA-JOEN YLI

MODERNI SILTA JOHTI KURA-JOEN YLI

Lounaan ja mehun voimalla kävelykierros jatkui. Nousimme kaupungin ylle köysiratavaunuilla. Jussi lupasi pitää minua kädestä. Kävi niin hassusti, että jouduimme eri vaunuihin. Kun valitin, että nyt ei ole turvahenkilöä, vieressä istuva Arvi tarttui käteen ja niin pääsin pahemmin pelästymättä huipulle.

 

NÄKYMÄ ALAS KAUPUNKIIN

NÄKYMÄ ALAS KAUPUNKIIN

Näköaloissa ei ollut valittamista.  Takaisin alas kävelimme jyrkkiä portaita, joita riitti. Huomenna jalat ovat taatusti kipeät.

 

JUSSI JA ERKKI JOKIRANNASSA

JUSSI JA ERKKI JOKIRANNASSA

Poikkesimme katsomassa alarinteessä vesiputousta sekä tunnelmallista moskeijaa. Naisten piti peittää hiukset huivilla. Niitä oli tarjolla niin paljon, että sai jopa valita mieleisensä värin.

Olin uneksinut ylellisestä illallisesta, sillä muistoissa edelliseltä käynniltä oli notkuvat pöydät ja viini- sekä snapsitarjoilu. Olin kovasti pettynyt, kun Leo johdatti meidät paikalliseen khinkali-ravintolaan. Musiikki soi niin kovaa, ettei keskustelusta tullut mitään.

 

KHINKALIT MUISTUTTIVAT PELMENEJÄ, MUTTA OLIVAT ISOMPIA

KHINKALIT MUISTUTTIVAT PELMENEJÄ, MUTTA OLIVAT ISOMPIA

Lihamureketäytteisiä khinkaleita, jotka olivat paikallisia pelmenejä, kannettiin pöytään runsain mitoin.  Sopiva määrä henkeä kohti oli Leon mukaan viisi kappaletta, mutta enemmänkin sai syödä.

Erkki ja minä olimme ilmoittaneet jo matkavarauksen yhteydessä syövämme mieluummin kalaa ja kasviksia. Niinpä saimme vadillisen khinkaleita perunatäytteellä. Lisukkeena oli nokare suolatonta voita. Annos ei maistunut miltään, paitsi pippurilta, kun sitä lisäsi rutkasti. Juomana tarjolla oli vettä ja jälkiruuaksi teetä. Eihän sen näin pitänyt mennä. Jussi pelasti tilanteen tilaamalla pullollisen paikallista punaviiniä. Se sattui olemaan puolimakeaa, mutta sopi hyvin jälkiruuaksi, sillä palvelu oli hidasta. Toivon todella, että saamme jatkossa maistuvampaa ruokaa.

Tarina jatkuu otsikolla ”Batumi Mustanmeren rannalla”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.