To 11.6.2015

• hotelli Prestige 51 Marjanishvili str.
• buffetaamiainen
• kävelyretki vanhassa kaupungissa
• kylpy mineraalivesialtaassa
• rahanvaihto ja metromatka Kura-joen ali
• kävely Rustaveli-pääkadulla
• yllätysohjelmassa viininmaistajaiset
• iltapäiväretki aavikolle Azerbaizanin rajalle peruuntui, koska hieno mersu hajosi
• khatsapurilounas
• köysiratavaunulla ylös kukkulalle
• kävellen alas ja korjatulla mersulla illalliselle khinkali-ravintollaan

 

Ensimmäinen Tbilisi-päivämme oli niin täynnä ohjelmaa, että olimme aivan hengästyneitä kun pääsimme iltakymmeneltä hotellille. Keli oli helteinen, mittarissa lähes +30 astetta. Teimme runsaan aamiaisen jälkeen kävelykierroksen hotellin ympäristössä vanhassa kaupungissa. Oppaamme Leo kysyi, haluamme käydä saunassa. Toki halusimme nähdä sen, mutta emme edes kuvitelleet menevämme kylpemään.

 

Niin vain kävi, että miehet saivat oman osaston ja naiset toisen. Värikkäillä kaakeleilla koristetussa kylpyhuoneessa oli suuri rikiltä tuoksuva vesiallas.

 

Meitä oli kuusi enemmän tai vähemmän tukevaa naishenkilöä huikaisevan kuumassa paljussa. Se herätti hilpeyttä, virkisti kummasti ja antoi taas kerran uuden elämyksen.

 

 

Jatkoimme matkaa Kura-joen rantaan. Vaihdoimme maltillisesti euroja paikalliseen valuuttaan. Sadalla eurolla sai 250,25 laria. Sen jälkeen ajoimme metrolla yhden pysäkinvälin Rustaveli-aukiolle. Leolla oli meille yllätys. Hän johdatti joukkueen viininmaistajaisiin. Istuimme esittelyn jälkeen baarin puolella. Lepuutimme jalkoja ja nautimme muutaman karahvin sekä puna- että valkoviiniä.

 

Sen jälkeen olikin jo lounasaika. Suunnitteilla oli parin tunnin ajo aavikolle aivan Azerbaizanin rajalle katsomaan luostaria ja syömään. Mutta kuinka ollakaan, Georgian hienoin mersumme ei suostunut käynnistymään. Ensin epäilimme, että diesel oli lopussa. Ei auttanut, vaikka kuljettajamme haki sitä kanisterilla lisää. Niinpä turvauduimme taksikyyteihin ja pääsimme syömään. Emme aavikolle vaan kaupungin keskustaan paikalliseen pikaruokapaikkaan.

 

Tarjolla oli suuria pannupizzan näköisiä khatsapureja. Niissä oli juustotäyte ja raaka munankeltuainen päällä. Ruokajuomaksi saimme makeaa rypälemehua.

Kuulimme myöhemmin, että kissa oli kiivennyt auton moottorin päälle lämmittelemään ja siinä syy sammumiseen. Tarina ei kertonut, miten kissalle kävi – liekö kaupunkitarina koko juttu – mutta auto pelitti taas illalla.

 

Lounaan ja mehun voimalla kävelykierros jatkui. Nousimme kaupungin ylle köysiratavaunuilla. Jussi lupasi pitää minua kädestä. Kävi niin hassusti, että jouduimme eri vaunuihin. Kun valitin, että nyt ei ole turvahenkilöä, vieressä istuva Arvi tarttui käteen ja niin pääsin pahemmin pelästymättä huipulle.

 

Näköaloissa ei ollut valittamista.  Takaisin alas kävelimme jyrkkiä portaita, joita riitti. Huomenna jalat ovat taatusti kipeät.

 

Poikkesimme katsomassa alarinteessä vesiputousta sekä tunnelmallista moskeijaa. Naisten piti peittää hiukset huivilla. Niitä oli tarjolla niin paljon, että sai jopa valita mieleisensä värin.

Olin uneksinut ylellisestä illallisesta, sillä muistoissa edelliseltä käynniltä oli notkuvat pöydät ja viini- sekä snapsitarjoilu. Olin kovasti pettynyt, kun Leo johdatti meidät paikalliseen khinkali-ravintolaan. Musiikki soi niin kovaa, ettei keskustelusta tullut mitään.

 

Lihamureketäytteisiä khinkaleita, jotka olivat paikallisia pelmenejä, kannettiin pöytään runsain mitoin.  Sopiva määrä henkeä kohti oli Leon mukaan viisi kappaletta, mutta enemmänkin sai syödä.

Erkki ja minä olimme ilmoittaneet jo matkavarauksen yhteydessä syövämme mieluummin kalaa ja kasviksia. Niinpä saimme vadillisen khinkaleita perunatäytteellä. Lisukkeena oli nokare suolatonta voita. Annos ei maistunut miltään, paitsi pippurilta, kun sitä lisäsi rutkasti. Juomana tarjolla oli vettä ja jälkiruuaksi teetä. Eihän sen näin pitänyt mennä. Jussi pelasti tilanteen tilaamalla pullollisen paikallista punaviiniä. Se sattui olemaan puolimakeaa, mutta sopi hyvin jälkiruuaksi, sillä palvelu oli hidasta. Toivon todella, että saamme jatkossa maistuvampaa ruokaa.

Tarina jatkuu otsikolla ”Batumi Mustanmeren rannalla”