Juhannus 2015 oli kolea ja sateinen.  Ajelimme aattona kostean rehevässä maisemassa Hämeenlinnasta Hattulaan.  Tien vierillä kukki koiranputkea, villejä lupiineja ja heleän keltaista kanankaalia.  Toivottavasti ne saavat kukkia rauhassa.  Viime kesänä harmittelin, kun koko ihanuus niitettiin.

Perillä kukkapenkit rehottivat ja ruoho oli pitkä.  Juhannusruusut olivat vasta nupulla.  Jussi aloitti mökkijuhannuksen viikatoimalla pihan.  Juhannuskoivuista ja tuoreesta vastastakin oli puhetta.  Saimme tavarat purettua ja saunan lämpiämään sopivasti, ennen kuin kesävieraat Lii ja Kaizu saapuivat.  Sateessakin oli luova tauko.

 

Kilautimme maljat Suomen suvelle.  Sen jälkeen siirryimmekin sisätiloihin takkatulen lämpöön.  Jussi viritti saunan, lipstikkakylvyn ja uinnin – hrrrrr – jälkeen kitaran.  Laulu raikui aamuyön puolelle.  Onneksi naapurit olivat kuuloetäisyyden ulkopuolella.

 

Miikan perhe vietti kotijuhannusta Espoossa.  Kuvaviestit kertoivat, että pikkupojat olivat päässeet luontoretkelle.  Siskoltakin tuli kuvaviesti, vähän toisenlainen.  Hän oli loukannut kätensä ja pikkurilli on nyt paketissa seuraavat neljä viikkoa.

 

 

Juhannuspäivänä oli edelleen koleaa, mutta sade oli lakannut.  Lenkkeilimme brunssin jälkeen peltotiellä vesilätäköitä kierrellen.  Kielot kukkivat ja metsä oli raikas.

 

Nautimme lounaan ja päiväkahvit ulkosalla – talvitakit päällä.  Että tällainen juhannussää tänä vuonna.

 

Kun juhannusvieraat olivat lähteneet, juhlimme juhannusta lämmittämällä saunan.  Istuimme mökkiverannalla saunapuhtaina ja joimme viimeisen kuohuviinipullollisen kahteen pekkaan.  Sade ropisi ja järvi oli tyyni.  Taivaanranta kirkastui lupaillen kaunista sunnuntaipäivää.