Minä toivon aina kirpparilla käydessäni löytäväni aarteita.  Joskus löydänkin.  Mutta sitä en arvannut, että parhaat aarteet löytyvät mökiltä.  Siivosin saunamökkiä ja tyhjensin vanhaa kirjahyllyä.  Valittujen palojen kirjavaliot saivat kyytiä.  Samoin vanhat aikakauslehdet.  Pinon pohjalta löytyi minun lempilehtiäni.  Kuvitetut klassikot toivat kouluajat mieleen.

 

Mustanaamiot lienevät serkkupoikani Eeron kesälukemistoa.  Samoin Korkeajännitys-lehdet.

 

Paras löytö oli äidin ja isän vieraskirja vuosilta 1948 – 1952.  ”Vain päivänpaistetta, varjoa harvoin, alle kultaisen kurkihirren!  Paljon onnea hääparille 10.7.1948”  luki ensimmäisellä aukeamalla.  Kirja hersyi kiitoksia vieraanvaraisuudesta ja yleviä elämänohjeita raamatun lausein.

 

Martta-tätini kirjoitus ”Parhainkin onni täällä on täynnä surua” kertoo ajan hengestä.

Eniten minua kosketti kummieni kirjoitus: ”Olimme pientä tytärtänne ensi kertaa katsomassa.  Kyllä hän on liikuttavan pieni ja söpö.  Toivomme tyttärenne elämän polun valoisaksi ja kaikki hyvät haltijattaret kummeiksi.  Lahdessa Pajukadulla Kerttu ja Ilmari Lappalainen”. 

Kastetilaisuudessa 22.8.1949 kummitäti kirjoitti ”Sun lapsen uskos säilytä, se on sun paras ystävä, on maailman aarteet tomu vaan rinnalla lapsen uskossaan”.

Vieraskirjalle taisi käydä samoin kuin niille yleensäkin.  Alkuinnostuksen jälkeen merkinnät harvenivat ja loppuivat pian kokonaan.  Mutta nämäkin välähdykset menneisyydestä nostattivat kyyneleet silmiin.  Suurin osa kirjoittajista on jo kuollut, mutta he elävät muistoissa.