Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu…

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus…

En ole enää neiti eikä minulle kukaan laulanut, mutta tunnelma aamuretkellä oli kuin suoraan Eino Leinon Nocturnesta.  Niin ja onhan meillä yhteinen syntymäpäiväkin.  Liputuspäivä vielä, josta olen Einolle kovasti kiitollinen.

 

Näin Villissä Luonnossa suon laidalla kaksi kurkea, peltotiellä peuran jälkiä ja metsäpolulla Suden.  Tosin siitä tuli susikoira, kun isäntä ilmestyi hihnan kera näkyviin.  Metsä tuoksui raikkaalta.  Pellon laidassa matarat ja angervot levittivät tuulenvireessä kesän aromia.  Olkoonkin viileää, kesä on vuoden parasta aikaa.

Mustikat kypsyvät vauhdilla.  Tunnen jo mökkikeittiössä mustikkapiirakan huumaavan tuoksun.  Tosin sitä pitää odotella vielä viikko pari.

 

Ihastelin metsän värejä.  Vihreän sävyissä löytyy, mutta myös kannot ja sammaloituneet kivet ovat uskomattoman kauniita.