su 30.8.2015

• päivä Maria Pian rannalla
• illalla kävely vanhaan kaupunkiin
• gourmet-illallinen Kings-ravintolassa

Ihastuimme rantaelämään siinä määrin, että päätimme viettää lomaviikon viimeiset päivät rentoillen.  Pinjametsikön reunustama Maria Pian hienohiekkainen ranta on Algheron kaunein.  Se sijaitsi vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme.

 

Kun saavuimme, näimme toinen toistaan komeampia ruskeita nuoria miehiä kilpa-asuissa.  Joku vesiurheilulaji oli kyseessä, mutta emme jääneet tungokseen vaan vaelsimme rantaa eteen päin.  Leiriydyimme paikalliseen tapaan omien saronkien päälle eväinä iso vesipullo ja kirjoja.  Lupaavat puiden varjot katosivat nopsaan kun aurinko kiipesi taivaan laelle.  Pulahdimme useammankin kerran uimaan kirkkaaseen veteen.

 

Täällä on hauska tapa vaellella kavereiden kanssa vyötäröä myöten vedessä ja vaihtaa kuulumisia.  ”Terapiakävelyjä”, Jussi päätteli kun seurasi miten nuori miniä kuunteli kiltisti anopin ohjeita.

Päivän kuumin hetki karkoitti meidät kevytlounaalle hotellille ja siestalle sen jälkeen.  Laitoin meille tuoretomaattikeittoa pikku keittiössämme.  Makeista tomaateista tuli ihanan makeaa keittoa.  Aurinkokuivatut tomaatit ja tuore basilika antoivat aromia.  Tällaista herkkua ei suomalaisista aineksista saa.

 

Kävelimme aurinkoista Lido-rantakatua vanhaan kaupunkiin.  Ehdimme sopivasti poiketa vanhaan torniin taidenäyttelyyn.  Cosimo Rodion taidokkaat värikylläiset maalaukset puhuttelivat.

 

Päivän kohokohta oli gourmet-illallinen vanhan kaupungin parhaassa ravintolassa.  Saimme paraatipaikan auringonlaskun suuntaan.  Tästä kiitos Eevalle, joka varasi meille pöydän.

 

Minun tonnikalapihvini olivat suussa sulavan mureat.  Jussi kokeili uudemman kerran bottarga-pastaa pikkusimpukoiden kera.  Nyt makua oli enemmän kuin edellisessa versiossa.

 

Paras herkku oli kuitenkin vielä edessä.  Tilasimme jälkiruuaksi panna cottan, joka oli maustettu sahramilla.  Se oli herkku vertaansa vailla.  Nam nam.  Suosittelen.

 

ti 1.9.2015

• pilvipoutaa Maria Pian rannalla
• pizzalounas La Pergolassa
• illalla pakkaus

 

Eilinen maanantai ei ollut rantapäivä vaan retkipäivä.  Kävimme junalla Sassarin yliopistokaupungissa.  Helteisen päivän jälkeen olimme niin uupuneita, ettemme jaksaneet pulahtaa edes altaaseen.  Suihkuun kylläkin.

 

Mutta tänään olimme heti aamukahvin jälkeen valmiit viettämään lomaviikon viimeisen päivän rannalla.

 

Yllättäen taivas oli pilvessä.  Saimme jopa muutaman sadetipan iltapäivällä.

 

Ilma selkeni kuitenkin ja vietimme seesteistä rantaelämää auringonlaskuun asti.

 

Viimeisenä päivänä oli ihan pakko käydä vielä pizzalla.  Valitsimme Finnmatkojen suosituspaikan La Pergolan, joka sijaitsi mukavasti rannan tuntumassa.  Minä halusin maistaa sienipizzaa Funghi, Jussi mereneläviä Pescatore.  Molemmat olivat kerrassaan maukkaita.  Sen jälkeen siesta aurinkotuoleilla oli itsestäänselvyys.

Viikon loma tuntui taas kerran loppuvan turhan nopsaan.  Olemme oppineet ottamaan lomat rennosti.  Vähän kulttuuria ja nähtävyyksiä, paljon hyvää ruokaa, paljon aurinkoa ja rantaelämää.  Siinä meidän vinkit seniori-ikäisille.

 

 

ke 2.9.2015 paluupäivä

• Tuin lento Algherosta Helsinkiin 11:40 – 16:00
• lentokenttäjunalla Tikkurilaan ja paikkurilla Hämeenlinnaan
• Suomessa +14 astetta ja tihkusadetta

Otso 4v soitti aamulla, kun olimme pakkauspuuhissa.  ”Minulla on ollut ikävä sinua”, poika ilmoitti.  Lupasin että tapaamme heti viikonloppuna ja tuon hänelle paketin.  ”Onko minulla taas syntymäpäivä?” poika riemastui.

 

Meidän kotimatkamme sujui mukavasti.  Käsimatkatavaroissa oli ylipainoa, mutta kentällä niitä ei edes punnittu.  Jännitimme ihan turhaan. Jopa minigripiin pakkaamme pieni mirto-pullo selvisi turvatarkastuksesta.

Koska aikaa oli ylen määrin, kiertelin katselemassa tarjontaa.  Kuinka ollakaan, löysin pussillisen myrttiä ja pienen purkin sahramia.  Ehkäpä liköörimestari Kaizu ottaa haasteen vastaan ja kokeilee valmistaa aitoa mirtoa.  Minä puolestani olen valmis kokkaamaan sahramimaustettua panna cottaa!

Suomessa oli pakko vetää fleece-takit päälle.  Pääsimme kokeilemaan ensimmäistä kertaa lentokenttäjunaa.  Ennen kuin sinne pääsi, piti ajaa ilmaisella lentokenttäbussilla asemalle.  Terminaalin pysäkki ei ollut vielä valmis.  Sitten piti ajella useilla rullaportailla alas kallion sisään.  Kaiken tämän jälkeen matka Tikkurilaan kesti vain vajaat 10 minuuttia.  Suosimme Hämeenlinnan matkoilla paikallisjunia, sillä ne ovat edullisia ja eläkeläisillähän ei ole kiirettä.

Nyt edessä on laukkujen purku, pesukoneen pyöritys ja paluu arkeen ja syksyyn.  Onneksi tiedämme pääsevämme taas marraskuussa etelän aurinkoon.

 

Sitä odotellessa, arrivederci.  Suosittelemme Sardiniaa lämpimästi lämpimänä ja kiintoisana matkakohteena:)