viikonloppu 5-6.9.2015

Kun neljävuotiaalla Otsolla oli mummi-ikävä, minä hyppäsin oitis Helsingin junaan ja vietin mukavan viikonlopun Kauklahdessa.

 

Ehdin poiketa pikaisesti Kiasmassa.  Muistan aina outoja näyttelyjä katsoessani taidehistorianopettaja Eevan sanat: ”Käykää katsomassa erilaisia näyttelyjä, niin tiedätte mitä tänä päivänä tehdään.  Kaikesta ei tarvitse pitää!”  En todellakaan pitänyt kaikista näkemistäni teoksista, mutta kiinnostavia ne olivat.  Robert Mapplethorpen valokuvista pidin.  Myös eroottisista.  Ne olivat hyvin esteettisiä, lähes veistoksellisia.  Hänen mottonsa ”I want to see something I’ve never seen before” – ”Haluan nähdä asioita joita en ole ennen nähnyt”, kolahti.  Niin haluan minäkin.

 

Pojanpojista pidän varauksetta.  Ja tyttärenpojista. Sarjan nuorimmainen Miska on saanut toisen nimen.  Miska Aleksi kuulostaa hyvältä.  Minun äidinisäni oli Aleksi Mäkelä, joten sukuperinteitäkin löytyy.

Visa 1,5 v on oppinut puhumaan jo sujuvasti ja omaa tahtoa riittää.  Suosikkipoikani Otso on hellyttävä.  Hän on suosikkini yksinkertaisesti siitä syystä, että olen hoitanut häntä eniten.  Meillä on läheinen suhde.

 

Lauantai oli sateinen, mutta sunnuntaina pääsimme Otson kanssa pillimehuretkelle.  Sen jälkeen oli ilo leikkiä omalla pihalla, sillä aurinko paistoi lämpimästi.

 

Laura paistoi retkeläisille silakkapihvejä, jotka maistuivat perunoiden, parsakaalin, omien papujen ja raejuuston kera.

Minä palasin iltapäiväjunalla Hämeenlinnaan.  Meillä paperihuonelaisilla oli suunnittelukokous, miten galleriatoiminta saadaan pyörimään syksyn myötä.  Muutto työpajalta keskustaan on tiedossa kuukauden kuluttua.  Se ei ole ihan pikkujuttu.  Siitäkin selvitään, sillä tarmoa riittää.

Mökille palattuani sain kuvaviestin Espoosta.  Miika ja Laura kävivät lauantaina kahdestaan Ikeassa.  He tekivät runsaasti hankintoja kasvavia poikia varten.  Visa sai isojen poikien tuolin, sillä syöttötuoli on jäänyt jo pieneksi.  Otso sai isojen poikien sängyn.