to 10.9.2015

Se tuli vielä.  Kesä.  Nautin täysin siemauksin auringosta ja tuoreista herneenpaloista.  Tämä on parasta mitä tiedän Suomen kesässä.  Ja syksyhän nyt jo on.  Meidän mökkikautemme näyttää jatkuvan onnellisten tähtien alla.  Minä olen rapu, kesän lapsi.  Jussi on neitsyt, siis syyspoika.

 

Teimme aamulla reippaan kävelyretken Ruskeenkärkeen.  Yllättäen siellä oli sini- tai viherlevää.  Meidän rannassa sellaista ei ole onneksi tänä kesänä näkynyt.

 

Minulla alkoi tänään lempikurssini ”Kirjoituksia Koneesta” Vanajaveden opistossa.  En malttanut jäädä pois, vaikka oli sääli lähteä mökiltä.  Lähdin paikallisjunalla, sillä Jussi halusi jatkaa mökkiprojekteja.  Junamatka Parolasta Hämeenlinnaan kestää viisi minuuttia ja edullinen eläkeläishinta on 1:40 euroa.  Palaan kurssin jälkeen, sillä odottelemme Miikan perhettä viikonloppulomalle.  Toivon kovasti, että näemme pikkupoikien kanssa leikkuupuimurin hommissa.

viikonloppu pe-su 11-13.9.2015

Heräsin perjantaina aamuauringon säteiden myötä.  Radio Häme lupaili poutaa ja päivälämpötilaksi jopa +20 astetta.  Jussi lähti kokemaan verkkoja.  Minä lupasin kirjoittaa kauppalistan, pikasiivota mökin ja laittaa lettutaikinan muhimaan viikonloppuvieraita varten.  Kesä jatkuu, mikä sen mukavampaa:)

 

Puhdas tupa ja hyvä mieli.  Mökki tuoksuu raikkaalta.  Lettu- ja blinitaikinat ovat tekeytymässä.  Jussi sai verkoista kolme komeaa kuhaa.  Kelpaa nyt odotella vieraita.   Viikonlopun ohjelmassa on valmisteluja vierasmajan talkoisiin.  Jussilla ja Miikalla on vielä valuhommia pohjaa varten.  Minä ja Laura pääsemme maalaamaan ovia ja ikkunoita.  Suunnitteilla on, että mökit – niitä tulee aikanaan kaksi – maalataan kuultoväreillä eriasteisiksi vihertävänharmaiksi.  Ovet ja ikkunat tulevat vaaleanharmaiksi.

 

Espoossa käydessämme pikkupojat tutkivat innolla maalikarttoja.  Niinhän se on, maailma on nuorten.  Minun ja Jussin suunnitelmissa on muuttaa Hämeenlinnassa vielä kerran.  Vaikka kerrostalo on edelleenkin toimiva ratkaisu, pitemmän päälle rapuista voi tulla ongelma.  Asumme kakkoskerroksessa eikä talossa ole hissiä.  Haaveilemme yhden tason rivitalonpätkästä aseman läheltä.  Sauna ja pieni piha olisivat mukavia.  Kiirettä ei onneksi vielä ole.

Kesken siivoustouhujen luin sähköpostia.  Sydän sykähti, kun sain viestin Visavuoresta. Pääsin kuin pääsinkin mukaan ”Mielen ja ajan kerrostumia” -näyttelyyn Karin paviljonkiin.  Taiteilija kiittää juryttäjiä ja on tyytyväinen.  Avajaiset ovat ensi viikolla ke 16.9.2015 kello 18.  Jos joku lukijoista pääsee mukaan, lämpimästi tervetuloa.  Olen paikalla!

 

Viikonloppuvieraat tulivat perjantaina jo päivällä.  Miika oli ottanut töistä vapaata.  Laura oli leiponut poikien kanssa Jussin syntymäpäivän kunniaksi piimakaakun.  Se upposi kerralla melkein kokonaan.  Otso oli piirtänyt papalle hienon kortin, jossa oli autoja – kuinkas muuten.

 

 

Viikonloppu vierähti ulkosalla.  Järvi oli tyyni ja keli mitä mainioin puuhasteluun.  Otso pääsi veneellä ongelle ja onnistui illalla saamaan särjen.  Se on kerrassaan riemukas tapaus.

 

Laura maalasi tulevan vierasmajan ikkunanpokat ja ovet.

 

 

Miika ja Jussi valoivat pohjapilarit. Nyt rakennustyömaa on hyvällä mallilla.  Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna meillä on pystystalkoot.  Valut ehtivät sopivasti kuivua siihen mennessä.

Minä paimensin poikasia.  Heillä oli heti aamusta vauhti päällä.  Kun tulin saunamökiltä ylös, Visa leikki nakuna lattialla ja aurinko kultasi vaaleat kiharat.  Sanoin, että poika oli kuin kultatukkainen kerubi.  Kerubi puhkesi oitis laulamaan ”Tukka kulta – tukka kulta – mummi kulta”.  Sitten hän pomppi iloisesti matolla.  ”Lintu olen”, hän ilmoitti.  Lintuja täällä on riittänytkin, sillä kurjet muuttivat viikonloppuna kohti etelää.  Näimme taivaalla komeita auroja ja kirkuna oli mahtava.

 

Kävimme poikien kanssa jo perinteiseen tapaan pillimehuretkellä hiekkakuopilla.  Molemmat olivat märkiä ja kuraisia palattuamme.

 

Seuraavana päivänä Laura puki poikaset kurahousuihin ja saappaisiin.  Sitten kelpasi läiskytellä lätäköissä.

 

Hoidin myös muonituksen.  Viikonlopun kohokohta oli blinikestit.  Visallekin ne maistuivat, mutta Otso piti enemmän makeista letuista.

Sunnuntaina vieraat lähtivät ajoissa, sillä pojilla oli kutsun kolmevuotiaan Siirin syntymäpäiville.  Me otimme päiväunet ja kävimme sen jälkeen hakemassa Visavuoresta ne maalaukset, jotka eivät päässeet näyttelyyn.  Meidän piti jatkaa matkaa Tampereelle purkamaan ”Luontoni” –näyttely.

 

Säästyimme ajokilometreiltä, sillä Mari soitti ja lupasi ystävällisti tuoda minunkin tauluni.  Ja ihan mökille asti.  Minä lupasin tehdä meille gourmet-aterian Vanajan kuhasta.  Jussi sai nimittäin pari vonkaletta lisää verkoista.  Mari saapui juuri sopivasti auringonlaskun aikaan.  Istuimme herkkuillallisen jälkeen takkatulen lämmössä ja suunnittelimme tulevia taideprojekteja.  Niistä sitten myöhemmin.

 

ma-ti 14-15.9.2015

Mökillä on jo kovasti syksyn tuntua.  Auringonpaisteessa on lämmintä, mutta varjopaikoissa saa etsiä lämmintä päälleen.  Paitsi jos tekee hommia.  Minä tarkenin hyvin, kun pinosin halkoja suojaan talven varalle.  Jussikin tarkeni, kun jatkoi Lauran aloittamia maalaushommia.  Nyt kun on ollut monta päivää poutaa, maali kuivuu hyvin.

 

Meillä oli hauska yhteisprojekti.  Jussilla on aika uusia passi.  Luimme verkosta, että nykyään passikuvan saa ottaa itse kunhan se täyttää kaikki kriteerit.  Kasvot pitää olla suorassa, ilme vakava, tausta vaalea.  Levitimme lakanan ulos ikkunan eteen.  Jussi ajoi partansa, kampasi tukkansa ja vaihtoi siistin paidan päälleen.

 

Minä otin kuvan, muokkasin sen ohjeiden mukaan oikean kokoiseksi ja muutin mustavalkoiseksi.  Lähetimme taideteoksen poliisin kuvapalveluun, jossa se pikatarkistettiin.  ”Kuvassa ei ole moittimista”, ohjelma ilmoitti.  Kyllä nykyaika on ihmeellistä.

 

Jussi laski sunnuntaina rapumerrat.  Eilen vonkaleita tuli kymmenkunta lisää.  Terveiset Tertulle ja Immolle, rapujuhlat ovat tiedossa vielä tämän syksyn aikana.

 

Maanantai-ilta oli tyyni ja jopa niin lämmin, että tarkenimme istua saunan jälkeen rannalla ihailemassa pilvenharson peitossa olevaa taivasta.  Kurkiparvet lensivät pitkinä letkoina järven yli.  En muista ennen nähneeni näin mahtavaa muuttoa.

Tänään tiistaina meillä on viimeinen mökkipäivä tällä erää.  Huomenna kaupungissa odottaa jooga- ja venyttelykurssit.  Illalla meillä on taas kerran tiedossa Juhlalliset Taidenäyttelyn Avajaiset.  Nyt Visavuoressa, jossa minunkin taidettani on esillä.  Jee.

Torstaina Jussi käy vielä Espoossa hakemassa rakennustarvikkeita.  Perjantaiaamuna hän lähtee Miesten Matkalle Lappiin.  Minulla on tiedossa tehokas – niin toivon – maalaus- ja grafiikkaviikko ihan vain työhuoneella.  Minulla piti olla kaksikin taidekurssia Vanajaveden opistossa, mutta molemmat peruuntuivat vähäisen osanottajamäärän vuoksi.  Mikä näitä hämäläisiä taiteilijasiskoja oikein vaivaa?  Opettajat ovat hyviä ja tilat keskellä kaupunkia.  Olen oikein pettynyt.

 

Säät ovat hellineet.  Minäkin pääsin osallistumaan maalausprojektiin.  Ensimmäinen maalipurkki riitti – melkein – ikkunanpuitteisiin ja oviin.  Jussi lähti vauhdilla maali- ja rautakauppaan peräkärry auton perässä.  Niin vauhdilla, että kärry oli viedä mennessään puolet pressutallista.  Se oli kuulemma minun vikani, kun en varoittanut.  Niinpä.

 

ke 16.9.2015

Leiri on purettu vesisateessa.  Oli oikeastaan juuri sopiva hetki siirtyä kaupunkimaisemiin.  Vaikka haikealta tuntuikin.  Palaamme runsaan viikon kuluttua mökkimaisemiin valmistelemaan rakennustalkoita.  Toivottavasti kuulas syksy jatkuu.