KANSIKUVA ON VALMIS

Jos ihmisellä on neljä pientä lastenlasta, saahan siitä nauttia.  Valokuvaan pikkupoikia joka kerran tavatessamme.  Tein vuosi sitten kesällä kirjasen, jossa kerroin, miltä maailma näytti silloin kuin mummi ja pappa olivat nuoria.  Nyt kirjanen saa jatkoa.  Nyt kerron poikasten viime vuodesta.  Ensimmäisen kirjan aikaan Miska ei ollut vielä syntynyt.  Siksi hän saakin olla nyt pääosassa.  Isoveli Samu täyttää syksyllä kolme.  Visa täyttää kaksi ja Otso on ehtinyt jo neljän vuoden kunnioitettavaan ikään.

Nyt kun Jussi on lapinmatkalla, minä olen valloittanut kaupunkikotimme.  Levitin kollaasipaperit pitkin olohuonetta.  Enkä aio kerätä niitä ennen kuin kuvitus on valmis.  Teen kollaaseina kannen ja poikien omat sivut.  Sen jälkeen käytän kuvitukseen valokuvia, sillä niitä on paljon ja hyvälaatuisia.  Se ilo digikamerasta on, että valinnanvaraa riittää ja kuvat ovat laadukkaita.

Eikös vaan käynyt niin, että Annamuru tuli joukkueensa kanssa yllätysvierailulle Hämeenlinnaan.  Tarjosin heille sunnuntailounaan.  Ei auttanut, oli pakko kerätä kollaasimateriaalit sivuun.  Eikä edes harmittanut, sillä oli tosi mukava nähdä taas kerran pikkupoikia.  Lokakuussa vuoden täyttävä Miska kävelee jo tomerasti.  Hän on tullut äitiinsä.  Annallakin oli kova kiire tepastella jo varhain.

Patistin nuoret mökille viettämään kaunista syysiltaa.  Heillä kun ei ollut aamulla kiirettä töihin eikä päiväkotiin.  Tapaamme vielä huomenissa.  Mummi sai taas tuoreita kuvia pikkupojista.

POIKAKULLAT

Jatkoin illalla askartelua.  Sain valmiiksi esittelykuvat poikasista.  Tein ne vaistonvaraisesti ja sydämellä.   Miskalla on tietysti miskakarhuja, Visalla pikkuauto, Samu sukeltaa jäätelötötteröstä ja Otson kuvaan piti ehdottomasti saada monsteriauto.