Minulla on tiedossa yksinäinen syysviikko, sillä Jussi on lapinmatkalla.  Ajattelin ottaa siitä ilon irti.  Kävin ruokakaupassa ja kannoin kotiin kaksi kassillista syyskasviksia.  Tarjouksessa olisi ollut vielä ämpärillinen porkkanoita, mutta siihen eivät voimat enää riittäneet.  Mitä kaikkea näistä syntyykään.

Keittelin aamulla kattilallisen kokonaista luomuohraa.  Sen seuraksi ajattelin laittaa kaali-punajuuripataa.  Mukulaselleristä tulee täyteläinen keitto.  Ruusukaalit ovat hyviä sellaisenaan, kunhan malttaa kuoria ne kunnolla.  Sitten voisi laittaa hunajamarinoituja uunijuureksia.  Paprikat ovat erinomaisen maukkaita, kun ne paahtaa kuumassa uunissa.  Tästä taitaa tulla jatkokertomus.

 

Ensimmäisinä käsittelyyn pääsivät kaali, punasipuli, ohrahelmet sekä punajuuret.  Tein kaalilaatikon lähes perinteisesti.  Kuullotin kaali, selleri- ja sipulisilppua oliiviöljytilkassa pannulla.  Lisäsin palan purjoa ja tomaattilohkoja, suolaa, pippuria sekä runsaasti tuoretta rosmariinia.  Valelin pinnalle hunajaa sekä vähän korppujauhoja voinokareiden kera.  Paistoin 200 asteisessa uunissa vajaan tunnin.  Keittiö tuoksui herkulliselta, kun nostin paistoksen uunista.

 

En muista, koska viimeksi olen tehnyt mukulasellerikeittoa.  Tutkailin netistä, mitä aineosasia tarvitaan.  Perunoita, sipulia, palsternakkaa, kermaa.  Kaikkia muita oli, paitsi palsternakkaa.  Päätin jättää sen suosiolla pois.  Silloin sellerin maku pääsee loistamaan miedon perunan rinnalla.

 

Kuutioin perunat, mukulasellerin, kelta- puna- ja valkosipulit (vain kolme kynttä).  Kiehautin ne sekä palan purjoa ja rosmariininoksan kasvisliemessä.  Soseutin sauvasekoittimella ja maustoin ja maistelin.

 

Maku oli syksyisen hienostunut.  Rosmariini antoi sille vahvan yrttimaun.  Olin aivan tyytyväinen lopputulokseen, kunnes muistin, että kerma unohtui.  On se vaan niin, että kerman kera maku korostui.  Käytin kevytruokakermaa vain desin, mutta sekin teki ihmeitä.  Onneksi nyt ei ole laihisviikko.

 

Sain sunnuntaina yllätysvieraita.  Anna soitteli, että hän on matkalla Tuomon ja pikkupoikien kanssa.  ”Haluaisitko tarjota meille sunnuntailounaan?”.  Totta kai halusin.  Olin kovasti tyytyväinen, että kotona oli vaikka kuinka paljon valmista tai puolivalmista ruokaa.  Viipaloin keitetyt punajuuret, kastoin kananmunaan ja korppujauhoon ja paistoin oliiviöljyssä.  Tein pikkupojille kattilallisen perunamuhennosta ruokakerman kera.  Lämmitin kaalilaatikon ja katoin kaikki pöytään.  Tarjosin mukulasellerikeittoa alkuruokana.  ”Parempaa kuin luulinkaan”, Anna kommentoi.  Hän ei ole sellerin ystävä.  ”Onko jälkiruokaa?” oli seuraava kysymys.  Olihan minulla, vaikka yleensä ei ole.  Olin pakastanut omenapiirakan lopun.  Se upposi hyvin pikkuväkeenkin.  Varsinkin kun sai lusikoida päälle vaniljakastiketta.