En muistanutkaan, miten hätkähdyttävän ihanaa kollaasien tekeminen on.  Olen kerännyt hienon arkiston lehtileikkeitä ihan vain tätä tarkoitusta varten.  Nyt kun olen yksin kotona, levitin kaikki ihanuudet ja kas, mitä syntyikään.  Ensin syntyi tietysti poikasten kuvat tulevaa kuvakirjaa varten.  Mutta sitten oli ihan pakko irrotella.  Jatkoin ”Naisen elämää” –teemalla.  Ensimmäisen työn nimi on ”Mustaa ja valkoista”. 

En ole mitenkään erityisen kantaa ottava tekijä, mutta kyllähän näillä sanomaa on.  Itse koen elämän monimuotoisuuden inspriraation lähteenä.  Nyt kun pakolaisvirrat ryntäävät Eurooppaan, meidän pitäisi katsoa asioita laajemmin.  Lintukotomme tulee muuttumaan.  Mutta kansainvälistyminen on myös rikkautta.

 

Minun oli ihan pakko jatkaa sarjaa.  Nyt otin ison pohjan.  Mitat ovat 50 x 70 cm.  Edellisten koko on 30 x 40 cm.  Leikin väreillä ja muodoilla ja kätketyllä sanomalla. Kollaaseissa sommittelu on se juttu.  Tekstejä voi käyttää hienovaraisesti.  Samoin symboleja.  Taiteilijan ei pidä selitellä töitään, vaan katsojilla on ilo löytää niistä merkityksiä.  No, tässä tapauksessa kyseessä on tietysti Miesten Maailma ja naisten maailma.  Monimuotoisuutta sekin.

Muistan erään seminaarin työelämän aikana.  Puhujana oli Jari Sarasvuo.  Hän kiteytti miesten ja naisten maailman näin:  ”Jos se mies haluaa, niin eihän se ole paljon vaadittu toteuttaa hänen toiveensa”.  Niinpä.

 

Tässä vielä yksi tuotos tähän sarjaan.  Siitä tuli Vahvojen Miesten maailma.  En tiedä, mikä minut sai tekemään tällaisia.  Maailman tilanne?  Koen itse olevani tyytyväinen elämäntilanteeseen.  Meillä Jussin kanssa on paljon yhteistä tekemistä, mutta tilaa on myös omille jutuille.  Minulla taiteelle ja kulttuurille.  Jussilla enemmänkin mökkipuuhastelulle ja nyt tuiki tärkeälle rakennushankkeelle.  Matkoilla olemme parhaimmillamme.  Molempien kiinnostuksen kohteet ovat samanhenkisiä.  Se tarkoittaa kohtuullisesti paikallista kulttuuria ja nähtävyyksiä, paljon ennalta suunnittelematonta ohjelmaa ja paljon aurinkoa sekä paljon hyvää ruokaa.

 

Sarjaan syntyi vielä yksi tarina.  Minä lähden kollaasien teossa materiaaleista.  En suunnittele kuvaa, vaan annan väreille ja muodoille mahdollisuuden.  Tämä työ lähti kaarista.  Ja kiehtovista naisista.

 

 

Vaikka yritän tehdä pelkkää estetiikkaa, kuvista tulee edelleen kannanottoja.  En selittele – jokainen voi löytää tarinan.

 

Tässä sarjan viimeisin ilottelu.  Se lähti värikkäistä elefanteista.  Olemme nähneet Suuressa Maailmassa liikkuessamme hulvattoman hauskasti maalattuja karhuja Berliinissä, lehmiä – en muista missä – ja viimeksi elefantteja Singaporessa.  Pitihän niiden päästä esille.  Ja koska sirkuksessa ollaan, mukana on tietenkin eläintenohjaajat.