su 20.9.2015

Jussi on ollut kaksi päivää Lapissa ja minä olen jo ehtinyt valloittaa kaupunkiasuntomme.   Nopeasti sitä tottuu ylelliseen tilan käyttöön.  Vaikka minulla on kotona oma työhuone ja kaupungilla toinen, tilaa ei ole koskaan tarpeeksi.  Eniten harmittaa, kun joutuu keräämään keskeneräisen työn pois ruokapöydältä.  Nyt ei tarvitse.  Kollaasitarvikkeet ovat pöydällä ja minä syön – ei saa kertoa lapsille – television edessä.

 

Innostuin eilen askartelemaan kollaaseja tulevaan Poikaset -kirjaan.  Heräsin aamulla varhain mielessä, miten jatkan.  Vaikka olen näinkin vanha, uudet jutut saavat minut syttymään.  Jaksan ihmetellä, miten taiteen teosta on tullut intohimo.  Työelämän (mitä se olikaan?) aikana ei ollut mitään mahdollisuutta toteuttaa itseään.  Aikaa ei vain ollut.  Nyt on – ja ymmärrän nauttia siitä täysillä.  Olen aina ihmetellyt, kun joku sanoo ettei ole mitään tekemistä.

Puhelin pirahti puolen päivän aikaan.  ”Ollaan moottoritiellä tulossa Hämeenlinnaan, tarjoatko meille sunnuntailounaan?” Anna-tytär kysyi.  Olin kovasti ilahtunut yllätysvieraista.  Kotona oli sopivasti puolivalmista ruokaa koko porukalle.  Ei edes harmittanut korjata askartelutarvikkeita, vaikka uhosinkin, että ne saavat olla viikon ruokapöydällä.  Sen verran harvinaisia vieraita nämä helsinkiläiset ovat.

 

Tarjosin mukulasellerikeittoa, kaalilaatikkoa ja puolukkahilloa, punajuuripihvejä ja pikkuväelle aina maistuvaa perunamuhennosta sekä vihreää salaattia.  Sulatin pakastimesta palat omenapiirakkaa jälkiruuaksi.  Nuoriso jatkoi Miskan päiväunien aikaan matkaa mökille.  Kehotin lämmittämään saunan ja laittamaan patterit päälle.  Ulkona on mitä kaunein syyssää.  Samu ilmoitti menevänsä uimaan.

Minulla on ilo tarjota heille huomennakin lounas.  Ehdotin, että menemme sushiravintolaan kaupungille.  Se sopi kaikille, sillä Samukin on ihastunut riisipalleroihin.  Yllätykset ovat mukavia.

 

Hämeenlinnan pääkirjastossa oli poistokirjamyynti perjantaina ja lauantaina.  Menin kuitenkin.  Ja olihan niitä kirjoja jäljellä.  Yritän nykyään malttaa mieleni enkä osta, sillä kirjahyllyissä ei yksinkertaisesti ole tilaa.  Mutta nyt minulla oli muuta mielessä.  Löysin pari herkullisen värikästä lehteä, joista saa hyvää kollaasimateriaalia.  Ostosten hinta oli 20 senttiä.

 

Kiiruhdin neljäksi ARX-talolle.  Nyt en mennyt nukketeatteriin, vaan taideluokkaan.  Graafikkosisko Paula jo odotteli.   Kokoonnumme sunnuntai-iltaisin tekemään litografiaa.  Se on kiehtovaa ja vaikeata ja raskasta.

 

Tällä kerralla piirsin rasvaliiduilla kuvan litografiakiveen.  Japanityttösarjani jatkuu.  Seuraavalla kerralla vuorossa on syövytys ja toivon mukaan myös vedostus.

 

ma 21.9.2015

Päivä on vierähtänyt kollaasiaskartelussa.  Olen ollut aivan täpinässä.   Eilen syntyi poikasten kuvat.  Tänään on syntynyt kaksi versiota teemasta ”Naisen elämää”.   Kuvat löytyvät gallerian puolelta.

 

Tuorein kuva tupsahti tekstiviestinä Pyhätunturilta.  Ruskaa ei näy ainakaan kuvassa.  Muuten miehet näyttävät virkeiltä joskin vähän voipuneilta.  Kävivät eilen testaamassa poronkäristystä.  Hyvältä kuulemma maistui.

Minä ruokin Annan perheen tänään Hämeenlinnan sushi-kiinalaisessa torin laidalla.  Hyvin kelpasivat poikasillekin.  Samu söi makirullia hyvällä halulla ja Miska pisteli riisiä sormiruokana.  Nuoriso oli saanut mökin ja saunan lämpimäksi.  Suosittelin, että tulevat toistekin ihan näin ex tempore.

 

ti 22.9.2015

Olin aamulla pudottaa silmäni, kun selailin kahvimuki kädessä hajamielisesti facebookia.

Meidän herrat komeilivat siellä!  Jussi ei ole kiinnostunut naamakirjasta, mutta niin vaan on nyt siellä.  Tästä taitaa tulla mielenkiintoinen päivä.

 

Jatkoin kollaasien kiilto silmissäni askartelua.  Nyt syntyi kukkia.  Aina kun haluan tehdä jotain kaunista, valinta osuu kukkiin.  Saahan sitä tässä iässä irrotella.

Olen katsellut myös tallennettuja videoelokuvia.  Tai oikeastaan vain yhtä, sillä ”Englantilainen potilas” kesti yli kolme tuntia.  Näin sen aikanaan elokuvissa ja nukuin tukevan illallisen jälkeen osan ajasta.  Nyt nautin tarinasta tunnin erissä kolmena iltana.  Hyvin koskettava elokuva, suosittelen.

 

ke 23.9.2015

Sain elokuvani onnellisesti loppuun ja aloitin vielä iltamyöhällä toisen.  Vuorossa oli Haruki Murakamin ”Norwegian Wood”.  Olen lukenut kirjan, joten odotukset olivat korkealla.  Tunnelma ensimmäisen puolen tunnin aikana oli kohdallaan.   Jatkan tänään.

Pyhätunturilla oli satanut eilen koko päivän.  Miehet olivat käyneet Kemijärvellä ja saattaneet Riston Helsingin junaan.  Hänellä oli kiireitä.  Muut vielä sinnittelevät, pelaavat korttia ja saunovat.  Minulla on tänään jumppa.  Hyvä niin, olenkin viettänyt turhan paljon aikaa kotosalla.  Työhuoneellakin pitäisi käydä pakkaamassa, sillä muutto on edessä tuota pikaa.

 

Tässä tämän aamun kollaasi.  Olin jotenkin matkatunnelmissa.  Kerään matkamuistoina kauniita esitteitä ja paikallisia aikakauslehtiä.  Nyt käteen sattui Lissabonista peräisin olevia kaakeleita.  Taisi olla vaniljaleivoskahvilasta.  Ei koskaan tiedä, mitä niistä voi syntyä.

Nyt olo on vetreä.  Minun jumppatuntini perustuu lämmittelyyn ja pitkäkestoisiin venytyksiin.  Apuvälineinä olemme käyttäneet naruja ja keppejä.  Meillä on mukavan pieni ryhmä.  Tänään vain yhdeksän senioria oli paikalla.  Jopa kaksi herrahenkilöä.  Kaikki olemme tasaisen pyöreitä ja tasaisen jäykkiä.  Opettajalla oli meille yllätys.  Hän kehotti laittamaan kepit lattialle ja astumaan toisella jalalla päälle.  Aloitimme varpaiden takaa ja etenimme pienin liikkein kantapäähän asti.  Kyseessä oli akupisteiden painanta.  Kyllä teki mojovaa – suosittelen!

 

to 24.9.2015

Sinkkuviikko lähenee loppuaan.  Jussin joukkue vaelsi eilen Pyhätunturin maastossa kokonaista kuusi tuntia.  ”Olo on aika raukea”, Jussi kommentoi soittaessan illalla.  Tänään Lapissa on luvassa poutaa, joten kehotin vaan jatkamaan harjoituksia.

 

Minäkin tein reippaan päivälenkin, mutta en sentään kuutta tuntia.  Aulangontien takamaastossa on viehättäviä pikkukatuja ja viehättäviä vanhoja pihapiirejä.  Siellä on hauska kulkea kamera kaulalla.

 

pe 25.9.2015

”Mikä on toiseksi pahin ääni puhelinherätyksen jälkeen aamuseitsemältä?  Minun vastaukseni: lehtipuhallin”.  Poika pörryytti täysillä helvetinkonettaan avoimen makuuhuoneen ikkunan alla.  Pahus.

Minun huolettomat askartelupäiväni loppuvat tänään.  Kollaasipino onkin jo korkea.  Voisin järjestää näillä ja aikaisemmilla versioilla kokonaisen taidenäyttelyn.  Jos joku olisi siitä kiinnostunut.  Sain ristiriitaisen arvostelun aikanaan Lohjan kirjastossa, jossa esillä oli grafiikkaa ja kollaaseja.  Lehtikriitikko kehui vedoksia tasokkaiksi mutta revinnäisiä hän ei ymmärtänyt.  No ”Outo” -näyttelyssä juryttäjä puolestaan kelpuutti niitä gallerian seinälle.  Olen aina ihmetellyt kriitikkojen valtaa.  Sehän on kuitenkin vain yhden ihmisen mielipide.

 

Meillä paperihuonelaisilla on tänään Tärkeä kokous, sillä suunnittelemme muuttavamme Vanajantien työpajan Arvi Karistonkadun galleriaan.  Tilat on vuokrattu lokakuun alusta.  Muutto vaatii tarkkaa suunnittelua, sillä katutason tiloista tulee samalla näyttelytilat.  Taiteilijasisko Mari on tulossa Helsingistä kokoukseen ja sen jälkeen meille punaviinipullon kanssa yökylään.  Lupasin hänelle tasokkaan B&B -majoituksen.  Jussi kotiutuu lauantaina.  Sen jälkeen meillä on haipakkaa, sillä minun työhuoneeni muutto ja rakennustalkoot osuvat samalle viikolle.

Jussin joukkue kävi eilen Luostolla.  Mies soitteli, muistanko hyvää ruokapaikkaa.  Kelohotellin ravintola oli päivällä kiinni.  Suosittelin Kerttulia, mutta sekin taitaa olla jo mennyttä aikaa.  Kepa piti meistä työmatkoilla hyvää huolta.  Sittemmin hän perusti oman ravintolan.

 

Minulla meni puoli päivää, kun lajittelin ja keräsin kollaasitarvikkeet olohuoneesta.  Paperisilppua oli kaikkialla.  Siivousurakan jälkeen irrottelin.

 

Laitoin kaikki viikon aikana tekemäni työt esille.  Niitä oli kertynyt kokonaista 15 kappaletta!   Kun Mari tulee illalla, hän pääsee suoraan taidenäyttelyyn.  Mari on ekspertti galleriahommissa, sillä hän pyörittää puheenjohtajana Helsingissä päivätyön lisäksi Galleria Artikaa Uudenmaankadulla.

Kaikkien näiden ihanuuksien lisäksi olen istunut tietokoneen äärellä ja valmistellut sekä ”Poikaset” – kirjaa että ”Makumatka nam-nam” –kirjaa.  Lähinnä sen takia, että kollaasit pääsevät kuvitukseen.  Paitsi ne kantaaottavat.  Nyt kun koti on taas esittelykelpoinen, minä valmistaudun illan haasteisiin.  Galleria Paperihuoneesta hehkutan jatkossa.

 

la 26.9.2015

Päättyi se pitkäkin sinkkuviikko.  Loppujen lopuksi säpinää oli ihan riittävästi.  Mari ehti kokoukseen ja pääsi mukaan näyttelytoimikuntaan.  Ehdimme poiketa kokouksen jälkeen vielä Hämeenlinnan taidemuseossa.  Siellä oli meneillään Eija-Liisa Ahtilan näyttelyn avajaiset.  Ehdimme parantaa hetken illalla maailmaa.  Jatkoimme aamulla.  Maailmanparannus tosin jäi kesken, sillä päivä vierähti litografiaopissa ARX-talolla ja iltapäivällä shoppailemalla Goodmanilla.  Marilla oli iltamenoa, joten hän kaartoi ajoissa Helsingin suuntaan.

 

Veikon auto kaartoi meidän pihaan seitsemän maissa illalla.  Matkaan lähti neljä miestä ja paluukyydissä oli vain kaksi.  Onneksi toinen heistä oli Jussi.  Risto palasi junalla Lapista jo alkuviikolla ja Seppo jäi Pudasjärvelle heidän kesäpaikkaansa. Minä tarjosin miehille kahvit ja paistoin kyytipojaksi muutaman letun.  He olivat syöneet tukevasti ABC:llä matkalla, joten makea maistui.   Miehet olivat kovasti tyytyväisiä Lapin viikkoon.  Sopu oli säilynyt ja tekemistä ja näkemistä oli riittänyt ajoittaisesta sateesta huolimatta.

Nyt meillä on alkamassa talkooviikko sekä työhuoneella että mökillä.  Ehkäpä siitäkin selvitään.  Onneksi on ystäviä jotka tulevat apuun.