ke 2.12.2015

Hämeenlinna oli hyytävän kolea, kun kävelin katsomassa, miltä kaupunki näyttää joulukuun alkupäivinä.  Radio Häme kertoi, että torille pystytetty joulukuusi on vinossa.  Toden totta, sehän oli aivan kallellaan.  Ja mitään ei kuulemma ole tehtävissä.  Lumesta ei ole tietoakaan, joten ainoa valopilkku oli tuikut kuusessa ja jouluvalot.  Ne hehkuivat kaikkein kirkkaimpina Goodmanin kauppakeskuksessa.  En erityisemmin viihdy shoppailemassa, mutta joskus on pakko.  Varasin Nissenilta ajan näöntarkastukseen, sillä kolme vuotta sitten ostetut silmälasit ovat sumentuneet.  Ehkäpä minulle tulee tänä vuonna kirkas joulu.

 

Illalla kävelimme Jussin kanssa lähikortteliteatteriimme.  Sen nimi on osuvasti Eräs.  Pikkuteatteri on hurmaava, sillä siellä tuntuu kuin istuisi jonkun olohuoneessa.  Kappale ”Kuolema keskipäivällä” tempaisi mukaansa ja sai arvailemaan, kuka on murhaaja.  En paljasta, vaan suosittelen lämpimästi.

 

pe 4.12.2015

Taiteilijasisko Mari tupsahti meille sateen ja myrskytuulen keskeltä.  ”Järjestitte sitten syntymäpäiväni kunniaksi Paperihuoneen kokouksen”, hän tuumi ja toi pienen kuohuviinipullon tullessaan.

 

Kajautimme Jussin kanssa onnittelulaulun ja kilistimme juhlajuomaa.  Sitten kiirehdimme gallerialle kokoukseen.  Jos kuohuviiniä olisi ollut enemmän, olisimme kilauttaneet ilolla tulevan galleriavuoden kunniaksi.  No ehdimme vielä.  Hakemuksia on nimittäin tullut rutkasti enemmän kuin kuvittelimmekaan.  Nyt ensi vuosi on täyteen buukattu ja jouduimme tekemään jopa karsintaa.  Onnea Galleria Paperihuoneelle ja sen tuleville taiteilijoille.  Luvassa on värikäs ja taiteellinen vuosi.

 

la 5.12.2015

Joulutempaus ei saavuttanut kovinkaan suurta suosiota, vaikka aamupäivällä sää oli mitä mainioin päiväkävelyyn.

Meitä graafikkoja oli paikalla enemmän kuin vierailijoita.  Kukka nuokkui pöydän takana ja yritti lukea paksua taidehistoriankirjaa.

 

 

Ulla ja minä testasimme vastahankittuja vesiliukoisia värejä.  Suhtauduin niihin hyvin ennakkoluuloistesti.  Ei pitäisi.  Vedostin korttimateriaalia ja sain aikaiseksi kauniita pastellisävyjä.  Olin oikein tyytyväinen.  Toivottavasti saamme ensi lauantaina enemmän yleisöä.

 

ma 7.12.2015

Eilisessä itsenäisyyspäivässä oli kaikki katastrofin ainekset.  Saimme Annan ja pikkupojat yökylään.

 

Minä kuvittelin, että istumme tyttären kanssa sohvalla katsomassa itsenäisyyspäivän vastaanottoa, arvioimme juhlakansan iltapukuja ja siemailemme kuohuviiniä.  No, minä istuin sohvalla ja kuohuviiniäkin oli, mutta Anna ei tainnut nähdä juhlahumusta kuin vilauksen.  Pikkupojat olivat vauhdissa, sillä Samu ei malttanut nukkua päiväunia.  Illalla hän kävi jo ylikierroksilla.

 

Päivällä tutkailin menoinfoa ja löysin myyjäisilmoituksen Rengosta.  Kauanko sinne nyt ajaa.  Kyllä, kauan, sillä Jussi ei uskonut navigaattoria vaan suunnisti itse.  Parin u-käännöksen jälkeen löysimme perille mutta ei todellakaan suorinta reittiä.  Perillä sateentihkun keskeltä löytyi hurmaava vanha kestikievari, lapsille pallomeri ja kaikkien iloksi pieni eläintalo.

 

Kotiin palattuamme nautimme kuumat glögit.  Sen jälkeen onnettomuudet alkoivat.  Miska tyhjensi konetiskiainepakkauksen keittiön lattialle.  Kun Anna ehti hätään, pojalla oli sormet valkoisina, mutta suu ei onneksi vaahdonnut.  Nyt lattia ja matto on pesty tehoaineella.

 

Kun tilanne rauhoittui, minä pääsin paistamaan blinejä.  Katoin pöydän kauniisti.  Hetken kuluttua kuului räsähdys ja huuto.  Miska oli vetäissyt kuuman teekannun päälleen.  Poika oli märkä ja punainen ja kannu sirpaleina lattialla.  Anna kiikutti taaperon saman tien kylmään suihkuun vaatteineen päivineen.  Iho punersi kylmäkäsittelyn jälkeen, mutta palovammoilta vältyttiin.  Jussi pesi olohuoneen lattian ja jätti imurin esille varmuuden vuoksi.

Maanantain kohokohta oli käynti parturissa.  Molemmat pojat olivat elämänsä ensimmäistä kertaa hiustenleikkuussa.

 

 

Meitä kaikkia jännitti, parturia ehkä eniten.  Samulla oli pahoja takkuja, mutta saksilla niistä selvittiin.

 

Miskan tukkaa tasoiteltiin vain vähän.  Parturissa käynnin jälkeen oli hyvä lähteä leikkipuistoon keinumaan.