la 12.12 – su 13.12.2015

Joulukuinen viikonloppu oli sateenharmaa.  Saavuimme Hämeenlinnasta IC-junalla Helsingin päärautatieasemalle.  Miika, Otso ja Visa tulivat U-paikallisjunalla Kauklahdesta.  Laura-äiti oli töissä.  ”Mennään ratikalla”, Otso hehkutti.  Hyppäsimme kakkosen raitiovaunuun ja pääsimme sillä nopsaan Senaatintorille.

 

Tuomiokirkon krypta oli tunnelmavalaistu.  Nuoria valkopaitaisia herroja parveili etupenkeissä.  Cantores Minores -kuorolaisia oli paikalla Pakilasta, Pihlajamäestä ja Espoosta.

 

Otso on laulanut jo vuoden Leppävaaran muskarissa.  Hän ja kurssilaiset olivat esityksen nuorimpia, neljävuotiaita.  ”Kilisee kilisee kulkuset”, kajahti vähän ujosti mutta tunnelma oli tärkeintä.  Miika kertoi, että Otso pohti, muistaakohan mummi taputtaa.  Mummi muisti, pappa myös.

 

 

Päivän kohokohtia oli monta.  Stockmannin jouluikkunat olivat yksi niistä.

 

Toinen oli joulupukin tapaaminen.  Kolmas oli runsas pizzabuffet.  Pikkuveli Visa oli kuumeessa.  Hän nukkui lauluesityksen ajan, mutta jaksoi herätä pizzalle.

 

Juhlatunnelma jatkui kotona Kauklahdessa.  Leila-mummo ja Reijo-ukki saapuivat Laviasta asti tervehtimään poikasia.  Tuliaisina oli – kuinkas muuten – pikkuautoja.  Ne olivat kovasti Otson ja Visan mieleen.

Sunnuntaina Otso kömpi heräilemään mummin viereen.  Miika keitteli koko porukalla maukasta spelttipuuroa ja painui sitten jatkamaan lyhyiksi jääneitä yöunia.  Minä ja pojat viihdyimme mainiosti leipomalla kolme pellillistä piparkakkuja.  Metsäretken ja savukala-perunalounaan jälkeen lähdimme Jussin kanssa paluumatkalle.

 

Kauklahden asemalla yllätyimme, kun taivaalta satoi märkiä rättejä.  Ne sulivat saman tien, mutta hetken ajan meillä oli melkein talvitunnelma.