ti 8.12.2015

Kävelin aamuauringossa gallerialle päivystämään.  Valo tuntui ihmeen hyvältä pimeiden päivien jälkeen.  Askartelin edellisellä kerralla vedostamistani materiaaleista taidegrafiikkakortteja.  Vesiliukoiset värit olivat uusi tuttavuus.  Sain niillä aikaiseksi todella herkkiä sävyjä.

 

Ulla tuli iltapäivällä jatkamaan päivystämistä, sillä minä odottelin Liitä ja Kaizua meille yökylään.  Jussi oli imuroinut kotona ja käynyt kaupassa.  Urakoimme yhdessä pieniä kalavoileipäsiä hiukopalaksi.

 

Kun vieraat saapuivat, tarjosimme kuumat Blossa-glögit ja heti perään kylmää olutta ja voileipiä.

 

Niillä eväillä siirryimme odottelemaan päivän kohokohtaa.   Meillä hämeenlinnalaisilla oli juhlapäivä – Jean Sibeliuksen virallinen syntymäpäivä komeasti 150 vuotta.  Sen kunniaksi RSO konsertoi Verkatehtaalla.

 

Me kuuntelimme sulosointuja YLE Teemalta ja nautimme Jussin syksyllä pyytämiä Vanajaveden rapuja hyvän valkoviinin kera.  Konsertin jälkeen tunnelma vaihtui, kun ilahdutimme (!) vieraitamme Vietnamin lomamatkakuvilla.  Tosin se tapahtui kepeästi sohvalla istuen ja kuvashow pyöri tv-ruudussa.

 

ke 9.12.2015

Annanpäivä valkeni sateentihkuisena.  Olimme brunssin jälkeen valmiit lähtemään Aulangon kylpylään.

 

Siellä oli miellyttävän lämmintä ja sopivan kosteaa.  Varsinkin höyrysaunassa.  Siirryimme lähes voipuneina katsastamaan galleriamme ja sen jälkeen syömään erinomaisen hyvää intialaista ruokaa ravintola OM:iin.  Lii ja Kaizu jatkoivat kylläisinä matkaa kohti Nummelaa.

Minä ja Jussi kävimme katsomassa, löytyisikö Kantolan Suurkirpputorilta galleriaamme sohva.  Ei löytynyt, mutta kylläkin paljon muuta mukavaa.  Aulangontien kierrätyskeskuksessa oli 25 % aleviikko.  Ja kas, sieltä löytyi 45 eurolla näyttävä sohva ja 40 eurolla oranssinpunainen kiiltävä pöytä.  Ostin molemmat ja sain sovittua kuljetuksen huomiseksi gallerialle.

 

to 10.12.2015

Kävelimme aamulla sadesäässä Jussin kanssa gallerialle.  Sieltä loisti valot, vaikka kello oli vasta 9:30.  Kukka oli ahertamassa ennen Helsingin junan lähtöä.  Tasan kymmeneltä kierrätyskeskuksen auto parkkeerasi ovemme eteen.   ”Toimme teille sohvan ja pöydän”, he ilmoittivat eivätkä ollenkaan nikotelleet alakerran jyrkkiä rappuja.

 

Nyt huonekalut ovat paikoillaan ja peilikin seinällä.  Kelpaa nyt pitää kokouksia.  Sohva on niin pitkä, että siinä voi ottaa mainiosti päiväunet ja majoittaa hätätilanteessa vaikka jonkun taiteilijavieraan.

Päivystyspäiväni oli hiljainen, mutta siihen on jo totuttu.  Sain sentään puheseuraa, kun muutama vieras poikkesi.  Askartelin lisää taidekortteja ja kokeilin iltapäivän tunteina monotypiaakin.  Se on yllättävän vaikea taiteenlaji.  Ei syntynyt myyntikappaleita.

 

pe 11.12.2015

Joulukuun päivät ovat olleet pimeitä ja sateisia.  Poltan kynttilöitä melkein yötä päivää.

 

Parvekkeellamme tuikkii tiffanylyhty, joka on peräisin paikalliselta kirpputorilta.  Kuka sanoo, ettei kirpparilta tee löytöjä!  Poikkesin tänään uudemman kerran kierrätyskeskukseen, koska siellä oli joulumyyjäiset.  Taas löytyi tarpeellisia hankintoja jouluksi.

 

Hurmaavia käsintehtyjä joululahjapusseja sai eurolla kolme.  Oveen löytyi herkkä olkitähti.  Minulla jäi tänä vuonna kranssikurssi väliin lomamatkamme vuoksi.   Rannekoru ei ole kierrätyskeskuksesta, vaan se on Otson lahja mummille.  Pojalla on värisilmää, mummi kiittää.