hoi an herkisti kokeneenkin matkailijan

ENSIMMÄINEN TUSSIPIIRROKSENI HOI ANIN RANNALLA

ENSIMMÄINEN TUSSIPIIRROKSENI HOI ANIN RANNALLA

 

VANHAN KAUPUNGIN TUNNUS ON KATETTU JAPANILAINEN SILTA

VANHAN KAUPUNGIN TUNNUS ON KATETTU JAPANILAINEN SILTA

Pitkä marssi halki riisivainioiden, valkohiekkaisen rannan ja kaupungin suitsukkeentuoksuisten katujen

ke 9.2.2011 ensimmäinen rantapäivä

Hotellimme yllätti meidät iloisesti jo toisen kerran. 

 

HOTELLIMME SOUTHERN HOTEL & VILLA

HOTELLIMME SOUTHERN HOTEL & VILLA

Aamiainen oli kerrassaan mahtava. Buffetpöydästä löytyi sekä paikallisia että länsimaisia ruokia, kokki paistoi tuoreita munakkaita ja hedelmäpöydästä löytyi mangoa, papaijaa, ananasta, vesimelonia, pomeloa ja lohikäärmehedelmiä. Taidamme varata täältä vielä lisävuorokausiakin.

 

ASUMME AIVAN RIISIPELTOJEN TUNTUMASSA

ASUMME AIVAN RIISIPELTOJEN TUNTUMASSA

Tänään ylitimme itsemme kävelemällä Hoi Anin tutuksi. Aloitimme pitkän marssin lähirannan suuntaan. Tie kulki halki riisivainioiden. Jussi olisi päässyt pellolle hommiin, mutta päiväpalkka ei houkutellut.

JUSSILLE TARJOTTIIN HOMMIA RIISIPELLOLLA

JUSSILLE TARJOTTIIN HOMMIA RIISIPELLOLLA

Valkohiekkaista rantaa riitti molempiin suuntiin, kun pääsimme meren äärelle. Valitsimme suunnaksi etelän. Rantahiekalle oli vedetty hauskoja pyöreitä kalastajien koriveneitä. Meri kohisi ja aallot löivät pitkälle rantahiekkaan. Vesi tuntui turhan kylmältä uimiseen. 

 

KALASTAJIEN KORIVENEITÄ

KALASTAJIEN KORIVENEITÄ

Me kuljimme autiota rantaa melkein tunnin, ennen kuin saavuimme turistiseuduille. Kylläpä lounas jo maittoikin. Rannan tuntumassa kokonaisena grillattu kala tuntui hyvältä valinnalta. Aurinkotuolit ravintolan edessä olivat ilmaisia, kun käytimme heidän palvelujaan. Pääsimme – jouduimme – myös tekemään ensimmäiset kaupat myyjätyttöjen kanssa. Susu oli puhelias ja mukava ja tyytyväinen, kun ostin tiukan tinkimisen jälkeen pieniä matkamuistoja. Myöhemmin opin sanomaan sujuvasti kiitos ja ei kiitos, olen ostanut jo repun täyteen tuliaisia. Vietnamilaiset ovat hyvin puheliaita ja ystävällisiä ja hymyileviä ja kokeilevat innokkaasti englannin kielen taitoaan. Saamme jatkuvasti kertoa, että olemme suomalaisia ja että meillä on kaksi lasta, poika ja tyttö. Sen jälkeen saamme aina kuulla olevamme hyvin onnekkaita, kun meillä on poika. Terveisiä vaan Miikalle.

 

PAIKALLISLIIKENNETTÄ

PAIKALLISLIIKENNETTÄ

Aurinko oli jo matalalla, kun palailimme rannalta takaisin. Katsastimme matkalla Aurinkomatkojen kaksi hotellia, jotka olivat aika hulppeita. Pitkä marssimme johti kaupunkiin ja kesti pari tuntia. 

 

MAUKKAITA KEITTOJA

MAUKKAITA KEITTOJA JA GRILLATTUJA RAPUJA

No, hyödynsimme toki matkan varrella happy hour aikaa. Aurinko ehti laskea eikä kotia näkynyt. Onneksi meillä oli shuttlebussin aikataulu mukana. Ehdimme haukata sopivasti pienen iltapalan ja palata toiseksi viimeisellä kuljetuksella, ennen kuin voimat tyystin loppuivat.

 

Tuulisia päiviä Etelä-Kiinan meren rannalla

to 10.2.2011  rantapäivä

Aamulla pulahdimme hotellin altaaseen, vaikka vesi oli aika kirpakan viileää. Mutta virkistävää. Eilisestä hullusta kävelystä viisastuneina vuokrasimme tänään hotellilta polkupyörät. Se tuli kalliiksi, pyörän taksa on kokonaisen taalan päivä. Matka rannalle kesti tasan kymmenen minuuttia. Pyörissä oli vain käsijarrut, mutta asfalttitie oli tasainen ja liikenne onneksi oikeanpuoleinen. Liikennehän täällä Vietnamissa on aivan hurjaa. Vuosien takaisella ensimmäisellä matkallamme Saigoniin kuvittelimme, ettemme ikinä selviä katujen ylityksistä. Sillä jalankulkija joutuu menemään tasaisena soljuvan liikenteen sekaan ja luottamaan, että sadat polkupyörät, mopot, moottoripyörät ja autot väistävät. Sen kokemuksen jälkeen Hanoi ja varsinkin tämä pieni Hoi An ovat helppoja.

 

LÄHIRANTAMME OLI HYVIN RAUHALLINEN

LÄHIRANTAMME OLI HYVIN RAUHALLINEN

Vietimme rennon kiireettömän päivän lähirannalla. Merituuli puhalsi sopivasti ja olo aurinkovarjon alla oli turvallista. Olemme nimittäin edelleenkin aika kalpeita. Toivottavasti tilanne korjautuu tällä viikolla. Rantamyyjätytöt ihailevat vaaleuttani ja minä heidän kahvinruskeaa ihoaan. Olemme jo sopineet vaihtokaupoista.

Jussi seurasi hetken kalastajien nuotanvetoa ja osallistui itsekin vetämiseen. Saalis ei ollut kummoinenkaan. Kotimatkan varrella tytöt myivät paljon komeampia kaloja, rapuja ja mustekaloja.

 

TARJOLLA VASTAPYYDETTYÄ MUSTEKALAA

TARJOLLA VASTAPYYDETTYJÄ MERENELÄVIÄ

Illalla päätimme testata jonkun opaskirjan suosittelemista ruokapaikoista. Hotellin auto vei meidät tuokiossa vanhaan kaupunkiin. 

 

LYHTYJÄ HOI ANIN ILLASSA

LYHTYJÄ HOI ANIN ILLASSA

Värikkäät lyhdyt oli sytytetty, kun etsiskelimme rannan tuntumasta Tran Phu katua ja sieltä pikkuravintolaa nimeltä Nhu Y eli Merenneito. Paikka oli täpötäynnä mutta mahduimme silti sekaan. Jussi tilasi kookosmaidossa haudutettuja jättirapuja. 

 

KOOKOSMAUSTEISIA JÄTTIRAPUJA

KOOKOSMAUSTEISIA JÄTTIRAPUJA

Annos tuotiin komeasti kookospähkinäkulhossa. Maku vaan oli turhan mieto. Minun valkosipulilla ja chilillä maustetussa grillatussa tonnikalapihvissäni ei sen sijaan ollut moitteen sanaa. Sen kanssa tarjottu mangosalsa sai makuhermot hyrisemään.  Suosittelen.

 

Klaanitaloja, pagodeja, taidegalleriota

KUVAUKSELLINEN VANHA KAUPUNKI

KUVAUKSELLINEN VANHA KAUPUNKI

pe 11.2.2011 kaupunkipäivä

Suunnistimme heti aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen uudemman kerran vanhaan kaupunkiin. Näimme sen nyt ensi kertaa päivän valossa. Minä hurmaannuin täysin värikylläisyydestä ja eksotiikasta. Kaipasin kovasti Miikalta ostamaani järjestelmäkameraa, jonka jätin turhan painavana kotiin. Pokkarissa on tietysti puolensa, kun se kulkee vaivattomasti aina mukana. Aloitimme päivän kulttuurikierroksen ostamalla vajaalla neljällä eurolla lippuvihkosen viiteen omavalintaiseen nähtävyyskohteeseen. 

 

ELOKUVAAKO?

ELOKUVAAKO?

Vanhasta kaupungista löytyy parisataa vuotta vanhoja aitoja klaanitaloja, temppeleitä, museoita, toreja ja paljon paljon taidegallerioita. Kuin myös matkamuistomyymälöitä ja räätäleitä.

SUITSUKKEEN TUOKSUA

SUITSUKKEEN TUOKSUA

Vietimme hauskan päivän kiertelemällä kohteesta toiseen, joimme klaanitaloissa monta pikkukupillista lotusteetä, hiljennyimme hämärissä suitsukkeiden tuoksuisissa pagodeissa, tingimme katukauppiaiden kanssa ja kävimme tietysti lounaalla. 

 

KULTTUURIKIERROKSELLA

KULTTUURIKIERROKSELLA

Jussi pani elämän risaiseksi tilaamalla ravintola Morning Gloryssa kalliin neljän euron annoksen paahdettua ankkaa. No, täytyy sanoa että esillepano oli upea ja maku kuulemma kohdallaan. Myös minun pitkään valkosipuliöljyssä haudutettu munakoisoni sai veden kielelle. 

 

PAAHDETTUA ANKKAA

PAAHDETTUA ANKKAA

Iltapäivällä ehdimme hemmotella itseämme lisää. Minä kävin pikaisesti käsi- ja jalkahoidossa edulliseen tingittyyn hintaan – kaksi taalaa. Puhun taaloista, koska US dollarit ovat täällä yhtä käypä valuutta kuin Vietnamin dongit. Jussin hiustenleikkuu oli jo hintavampi, neljä taalaa. 

 

KALASTAJIEN VENEITÄ

KALASTAJIEN VENEITÄ

Päiväkahvin aikaan istuimme joenrannan kahvilassa ja lähetimme aurinkoisia tekstiviestejä Suomeen. Viereemme tupsahti nuori reppuretkeläispariskunta, suomalaisia hekin. Oli hauska rupatella ja vaihtaa matkailukokemuksia. He olivat liikkeellä Aasiassa ja Australiassa kokonaista neljä ja puoli kuukautta. Ja me kun kuvittelimme, että kolmen viikon reissumme on ruhtinaallisen pitkä.

 

Ensimmäiset tussimaalaukset syntyivät meren rannalla

la 12.2.2011 rantapäivä

Pyöräilimme aamulla jo tottuneesti lähirannalle. Taivas oli pilvessä ja meri kuohui vaahtopäisin aalloin. Mutta rantahiekka oli lämmintä ja tuuli leppeää. Vietimme huolettoman päivän lueskelemalla, keräämällä toinen toistaan kauniimpia simpukankuoria ja syömällä tuoreita mereneläviä. 

 

TUSSIMAALAUKSIA RANNALLA

TUSSIMAALAUKSIA RANNALLA

Minä tein ensimmäiset tussimaalaukseni. Ostin Hanoista riisipaperia ja siveltimiä. Koska minulla ei ollut värejä matkassa, tein luovan ratkaisun ja käytin maalauksissa tussin ohella mainiota vietnamilaista kahvia. Ehkäpä jäämme tänne, Jussi kalastaa ja minä myyn taalalla taidetta torilla!

Illalla hotellin shuttlebussi vei meidät taas kerran vanhaan kaupunkiin. Lyhdyt hivelivät edelleen silmää, mutta ensihetken hurmio on jo mennyt ohi.

KISSOJA JOELLA

KISSOJA JOELLA

Rantakadun Cafe 96 kuuluu opaskirjan suositusravintoloihin. Täällä Hoi Anissa on muutamia paikallinen erikoisuus, joita olemme pikku hiljaa maistelleet. Valkoinen ruusu on annos kukanmuotoon rypytettyjä tuoreita maniokkitaikinanyyttejä, joiden sisällä on rapuja ja päällä sipulihiutaleita. 

 

VALKOINEN RUUSU

VALKOINEN RUUSU

Cao laussa on riisinuudeleita ja pavunituja, porsaskrutonkeja, mausteina minttua ja tähtianista, päällä porsaanlihasiivuja ja vihanneksia. Tänään kokeilemamme wontonit olivat uppopaistettuja merenelävillä täytettyjä rapeita taikinanyyttejä, jotka tarjottiin paistettujen vihannesten kera. Pöytään tuotiin valikoima pieniä maustekippoja, joihin nyyttejä voi dipata. Banaaninlehtikala on vanha tuttu Malesian matkoilta. Tilaamamme annos oli kostea ja herkullinen, mutta kovin pieni. Se ei haitannut, sillä olemme ottaneet usein kolme annosta, kaksi pääruokaa ja vihanneslautasen (se ei budjettia heilauta, maksaa noin euron). Täällä saa maistaa sellaisia yrttejä, joita ei ole tiennyt olevan olemassakaan.

 

Kokkikoulu ja jokiristeily

su 13.2.2011  kaupunkipaiva

Suunnitelmamme muuttuivat tanaan pariinkin kertaan.  Ehdimme jo pakata rantavarusteet, mutta tarkempi silmays taivaalle sai meidat uusiin aatoksiin.  Paksut pilvet ja muutama sadetippakin pysayttivat. 

 

VANHAN KAUPUNGIN LUMOISSA

VANHAN KAUPUNGIN LUMOISSA

Niinpa suunnistimme suosiolla vanhaan kaupunkiin ja siella kokkikurssille!  30 taalalla saimme valita yhteisesti nelja ruokalajia, jotka valmistimme kokin opastuksella ja sen jalkeen soimme.  Ensimmainen harjoitustehtava oli merenelavataytteiset kevatkaaryleet, toinen kasvisannos morning glorysta (on vihrea lehtivihannes), kolmas Jussin valitsema inkivaarikana ja neljas banaaninlehtikala.  Voi millaisia herkkuja saimmekaan syntymaan!  

 

JUSSI KOKKIKOULULAINEN

JUSSI KOKKIKOULULAINEN

 

UPPOPAISTETTUJA KEVÄTKÄÄRYLEITÄ

UPPOPAISTETTUJA KEVÄTKÄÄRYLEITÄ

Tyytyvaisina ja kyllaisina jatkoimme matkaa. Paadyimme valitsemaan iltapaivaohjelmaksi tunnin jokiristeilyn vanhalla puupurtilolla – ei sentaan koriveneella. 

 

JOKIRISTEILYLLÄ

JOKIRISTEILYLLÄ

 

HEITTOVERKKO ON TAITOLAJI

HEITTOVERKKO ON TAITOLAJI

Naimme, miten kalastajat heittivat verkkoja ja miten kookoskylassa kapean joen varrella elellaan. 

ILOINEN KALASTAJA

ILOINEN KALASTAJA

Aurinkokin pilkisteli, joten vesilla oli mukava olla.  Hotellille palattuamme sahkopostissa odotti yllatys.  Huomiseksi varaamamme paluulento Danangista Hanoihin on peruutettu.  Onneksi varaus aikaisempaan koneeseen onnistui.  Olimme kovasti tyytyvaisia, ettemme olleet retkella ja netin ulottumattomissa.

Jatkoimme nimittain yhteisellä päätöksellä vielä vuorokaudella oleskelua Hoi Anissa. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä yöretki vanhaan keisarilliseen Huéen, mutta rantaloma vei voiton. Ehdimme viimeisen matkaviikon aikana reissata vielä ihan tarpeeksi.  Hanoissa majotumme tuttuun Silver hotelliin. Olemme vaihtaneet sähköpostia mukavan Ms Hanhin kanssa, joka on varannut meille kahden päivän retken Halong Bayhin 2 x 89 taalaa ja majoittaa meidät 25 taalalla yö ensi perjantaihin asti. Silloin viisumiton aikamme Vietnamissa päättyy ja me teemme uuden aluevaltauksen. Emme ole koskaan käyneet Kiinassa, mutta nyt sekin puute korjaantuu.
Lena ja Jussi, huolettomat seikkailijat

ps. toivotan kaikille ystaville iloista ystavanpaivaa taalta Vietnamin suunnasta!

 

RANTATUNNELMISSA

RANTATUNNELMISSA

Pieniä kommelluksia

Tässä vielä pieni kevennys Hoi Anin viikoltamme. Matkoilla kun sattuu ja tapahtuu. Ensimmäisellä uima-allaspulahduksellamme Jussin yli kaksikymmentä vuotta vanhat rakkaat uimahousut repesivät takapuolen kohdalta ylhäältä alas. Onneksi matkassa oli toiset vähintään yhtä vanhat, mutta toistaiseksi yhtenä kappaleena.

Hoi Anissa veimme matkavaatteet hotellin pesulaan. Sen jälkeen tuoksuimme molemmat monta päivää kuin kukkaset, sillä täkäläiset käyttävät riemastuttavia hajusteita huuhteluvedessä. Minun Egyptistä ostamani lootustuoksu ei pärjännyt kilpailussa alkuunkaan.

 

VUOKRASIMME POLKUPYÖRÄT

VUOKRASIMME POLKUPYÖRÄT

Ensimmäisellä polkupyöräretkellämme olin ajaa meidät molemmat kumoon. Syy oli kyllä Jussin, joka pyöräili edessäni ja teki äkkijarrutuksen – käsijarrulla. Minä reagoin salamana ja jarrutin – jalkajarrulla, jota ei ollut. Jussi sai oitis anteeksi, sillä hänellä oli hyvä syy. Kadulla lojui 100 000 dongin vihreä aito seteli ja sehän piti tietysti korjata talteen. Saimme sillä lähikaupasta kokonaista kaksi pulloa Dalatin viiniä!

 

IMG_5131

Hotellihuoneessamme oli lukulamppuina hatarat jalkalamput. Jussi onnistui kaatamaan omansa sillä seurauksella, että lampun kanta kolahti sirpaleiksi. Ei muuta kuin liimaamaan. Matkassa oli liimaa, mutta se oli jämähtänyt. Ei auttanut, kuin mennä lähikauppaan ostamaan uutta. Myyjätytöt eivät ymmärtäneet ollenkaan, mitä halusimme. Neuvokkaina he kävivät hakemassa paikalle naapurin isännän, joka oitis ymmärsi Jussin havainnollisesta piirroksesta, mikä kiikasti. Niinpä vietimme viimeisen Hoi Anin iltamme liimailemalla lampunkantaa kasaan. Palapeli onnistui ja lamppu paloi kauniisti, kun saimme osat paikoilleen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.