la 19.12.2015

Jussi lähti aamulla joulukuusikuorman kanssa Espooseen.  Minä hyppäsin kyytiin ja jäin Kantolan Kammarin kohdalla pois.  Jouluinen kirpputori oli täynnä houkutuksia.  Löysin pikkupojille uutta lukemista ja paljon uusia leikkiautoja.

 

Olen kovasti tykästynyt mummina olemiseen.  Se tarkoittaa, että saan hoidella poikasia aina kun tapaamme.  Isoimmat kuuntelevat ja katselevat jo mielellään kuvakirjoja.  Minä ostan kirpparilta täsmäkirjoja.  Muumit ja Richard Scarryn satumaailma viehättävät meitä kaikkia.  Olen löytänyt uudelleen myös Tammen kultaiset kirjat.  Mikä ilo onkaan jakaa omia rakkaita lukuaarteita lastenlapsille.

Eilen kaupunki oli sateenharmaa.  Tänään auringonsäteet saivat mielen pirteäksi.  Ulkoilu on minulle tärkeää, mutta sadesäällä se ei ole ilo.  Tänään reippailu Kantolanniemestä kotiin Hätilään sujui vauhdikkaasti.

 

Verkatehdas oli edukseen myötävalossa.  Olen edelleen rakastunut kotikaupunkiini.  Täällä kaikki on kävelymatkan päässä, vaikka Jussi kyseleekin ahkerasti, tarvitsetko kyydin johonkin.  Galleriamme on nyt joulutauolla.  Siis yleisöltä, ei meiltä graafikoilta.  Kotoa kävelymatkaa on vain runsas kilometri, joten sinne en tarvitse kyytiä.  Tiiriön ostoskeskukseen kyllä samoin kuin mökille.  Siellä on vain peruslämpö päällä.  Vietämme joulun kaupungissa, sillä lumeton ja märkä joulu ei houkuttele kesämaisemiin.  Olen suunnitellut, että syömme hyvin, katselemme tv-elokuvia, reippailemme lähimaastossa ja käymme hemmottelemassa itseämme Aulangon kylpylässä.

Illalla hekumoimme Edith Piafin iki-ihanan musiikin äärellä.  Siitä lämpimät kiitokset YLE Teema-kanavalle.

 

su 20.12.2015

Minulla on tunne, että olen jo joululomalla.  Kävin viemässä gallerian ikkunaan ilmoituksen, että olemme joulutauolla.  Jos joku haluaa tulla vierailulle, minulle sopii soitella.  Tulen oitis avaamaan oven.  Vaihdoin samalla pajan näyteikkunaan kolme Koh Samuilla maalaamaani akvarellia.  Ikkunassa olleet kollaasit on jo nähty.

 

Meillä oli harras sunnuntaipäivä.  Lähdimme sateiseen kaupunkiin jo aamupäivällä.  Hämeenlinnan kirkossa oli joululaulumatinea.  Luulin, että kauneimpia joululauluja lauletaan kello kahdestatoista alkaen.  Kirkko oli auki, mutta typötyhjä.  Ilmoitustaululla luki, että laulaminen alkaa kello 14.  Ei se mitään, kävimme kirkkokahvilla suosikkikahvilassamme Laurellilla.  Luimme siellä Hämeen Sanomista, että torin vinossa ollut joulukuusi on oikaistu.  Toden totta, suorassahan se oli.

 

Kahdelta kirkko oli täpötäynnä.  Kyynelehdin vuolaasti, kun lauloimme ”On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään, kuin oisin osa suurta kaikkeutta..”.  Syynä kyyneleisiini oli Hämeenlinnan mieskuoro, joka kajautti komeasti useammankin joululaulun.  Isä lauloi muutama vuosikymmen sitten samaisessa kuorossa.  Ja minä tunsin olevani osa kaikkeutta.

 

Toinen joululaulu, joka säväyttää vuodesta toiseen on loppulaulu ”Maa on niin kaunis”.   Siinäkin kuljemme maailman kautta laulain.  Jussin kirkas ääni soi vieressä.  Olen kannustanut häntä liittymään mieskuoroon – turhaan.

 

ma 21.12.2015

Aamun Helsingin Sanomissa luki: ”Joulu on musta, märkä ja tuulinen”.  Siinäpä se kaikessa koruttomuudessaan.  Onneksi meillä on kynttilöitä ja joulukortteja tupsahtaa postiluukusta iloksemme tasaiseen tahtiin.

 

Graafikko-Paula laittoi tänään sähköpostissa kuvankauniin kortin Gran Canarialta.  Kiitos siitä.  Minunkin oli ihan pakko tehdä oma sähköinen kortti, vaikka lähetänkin mieluiten ihan vanhanaikaisia käsinkirjoitettuja tervehdyksiä.

 

Meillä oli tänään joulusiivouspäivä.  Sameat ikkunat ovat vaivanneet minua jo pitkään.  Nyt sekin asia korjaantui.  Kotoa ei löytynyt ikkunalastaa, mutta galleriasta löytyi.

 

Lainasimme sen ja Jussi otti asiakseen pestä ammattitaitoisesti pahimmat liat.  Mikä ilo onkaan nyt katsella kirkasta – joskin pimeänpuoleista – maisemaa!  Meillä oli tänään myös urheilupäivä.  Kävelimme ihka ensimmäistä kertaa tänä syksynä kotoa Aulangon kylpylään.

 

Se on noin tunnin lenkki.  Polskuttelimme toisen tunnin.  Höyrysauna sopi erinomaisen hyvin kolean kävelyn jälkeen.

 

Ilta ehti hämärtyä ennen kuin suoriuduimme ulos.  Kokeilimme ihka ensimmäistä kertaa paluumatkaa bussilla.  Se oli itse asiassa Jussin ensimmäinen bussimatka Hämeenlinnassa asumisemme aikana (yli kolme vuotta).   Pääsimme numero 13 bussilla ihan kotiovelle kalliiseen 3:30 henkilöhintaan.  Nyt on pää avattu.  Tästä on hyvä jatkaa.