su 23.1.2016

Puuhakas viikko lastenhoitajana Espoossa on takana.  Meitä odotti uudet haasteet.

 

Lii ja Kaizu ovat ihastuneet Aulangon kylpylään.  Mikä sen somempaa.  Me lähdemme aina mielellämme mukaan, kun ystävät haluavat kylpeä.  Niin tänäänkin.  Vesi hiveli ja kuuma höyrysauna tuntui suloiselta paukkupakkasten jälkeen.  Nyt kelit ovat lauhtuneet ja luvassa on jopa suojaa.  Se tietää myös liukkaita kelejä.  Täytyy kaivaa liukuesteet komeron pohjalta käyttöön.

 

Uimisen jälkeen kävimme porukalla katsastamassa Petran näyttelyn Galleria Paperihuoneella.  Kilistimme maljat, sillä eilisistä avajaisista oli jäänyt punaviiniä.  Kiitos Petra.  Yritimme mahtua ravintola Popinoon myöhäiselle lounaalle, mutta paikka oli täpötäynnä.  Niinpä löysimme itsemme läheisestä Himalayasta.  Ilokseni Hämeenlinnaan on tullut jo toinen paikka joka tarjoaa intialaistyyppistä ruokaa.  Valinta oli oiva, sillä ruoka oli erinomaisen hyvää ja oikeaoppisen makuista.  Suosittelen.

Lii ja Kaizu kävivät vain päivävierailulla.  Vetäydyimme Jussin kanssa lepäilemään kotisohville.  Puhelin kilahti.  Saimme yllättäen kummitytöltäni Päiviltä kutsun hänen nuoremman tyttärensä Iiriksen neljävuotispäiville huomenna.  Mikä sen mukavampaa, paitsi että minulla jää taas kerran litografia väliin.  Laitoin viestin graafikkosiskoille, että yritän päästä seuraavalla kerralla.

 

su 24.1.2016

Olipa hauska tehdä päivälenkki leudossa pakkassäässä.  Varpaita ei palellut.  Iltapäivällä suoriuduimme matkaan kohti Ruusunpunantietä.  Kummityttö Päivi ja miehensä Olli ovat rakentaneet hulppean talon pienelle perheelleen.  Tai kohtahan se on suurperhe, sillä tyttäret Pinja ja Iiris saavat keväällä pikkuveljen.

 

 

Päivi oli leiponut hienon turkoosinvärisen talvikakun.  Viihdyimme pitkän pöydän ääressä kauan, sillä tarjottavaa ja rupateltavaa riitti.  Päivin vanhemmat Tuire ja Kari olivat tulleet Kuopiosta asti.  Tuire on minun lapsuudenystäväni ja luokkatoverini varhaisilta Hämeenlinnan vuosiltani.  Olemme pitäneet harvakseltaan yhteyttä.  Nyt jälleennäkeminen pitkästä aikaa oli ilo.  Houkuttelin heitä poikkeamaan gallerialle ennen kotimatkaa.

 

ma 25.1.2016

Saimme pakkasten jälkeen loistavan ulkoilukelin.  Kiersimme Jussin kanssa parin tunnin lenkin Vanajaveden rannalla.  Lähdimme meiltä Hätilästä, ylitimme rautatiesillan Aulangon kupeessa ja palasimme toista rantaa pitkin ohi lumisen Hämeen linnan kaupunkisillalle ja sieltä kotiin.

 

 

Maisema on aina yhtä kaunis.  Nyt lähes mustavalkoinen, sillä aurinko ei pilkistellyt.  Kuvasin linnaa eri puolilta ja tunsin ylpeyttä, että saan asua tällaisessa kulttuurimaisemassa.

Illalla herkistelin marttojen kanssa.  Tarjolla oli talviherkkuja: blinipannukakkuja suolaisten ja makeiden täytteiden kera.  Ohjelmassa oli kirjasuosituksia.  Nyt täytyy rientää tilaamaan kirjastosta uutta luettavaa.

 

ti 26.1.2016

Minusta on tullut lähes kokopäivätoiminen galleristi.  Ainakin tällä viikolla.  Tuurasin tänään Paulaa, huomenna Kukkaa ja torstaina on oma vuoroni.  Kollegat ovat sairaana.

 

 

Päivä sujui rattoisasti, sillä otin kirjansidontavälineet mukaan.  Nyt syntyy japanilaista taidetta vauhdilla.

Päivystys loppui kuudelta.  Tapasin Jussin Bio Rexissä.  Kävimme katsomassa uuden kotimaisen elokuvan ”Järven tarina”.  Olipa hienosti kuvattu tarina.

 

Kotimatka oli yhtä tuskaa, sillä suojakeli oli liukastanut jalkakäytävät vaarallisen oloisiksi.  Selvisimme hengissä, mutta tällaista jännitystä en kaipaa.  Huomenna otan liukuesteet käyttöön.

 

ke 27.1.2016

Tarot-kortit ovat ihmeelliset.  Viime kesänä Hämeen keskiaikamarkkinoilla tapasin yllättäen tarot-pöydässä opiskeluaikaisen kaverin.  Hän on kiinnostunut astrologiasta.  Myös tarot kolahti.  Jopa siinä määrin, että hän otti yhteyttä ja kysyi, voinko ennustaa etänä.  Vastasin, että tervetuloa käymään meillä Hämeenlinnassa.

 

Niinpä Esa ajeli Lahdesta meille aamukahville ja vietimme rattoisan tuokion.  Hän on myöskin Jussin tuttu, joten juttua yli 40 vuoden aukkopaikoista riitti.  Niin ja se ennustus – sekin toteutui ja vieras oli tyytyväinen, kun sai uskonvahvistusta suunnitelmilleen.

Minun päiväni oli ohjelmaa täynnä.  Pääsin tänäänkin päivystämään galleriaan, sillä graafikkosiskoista moni on flunssan kourissa.  Iltapäivällä karkasin venyttelemään.  Laitoin lapun ovelle, että avaamme taas tunnin kuluttua.  Illalla sain grafiikkakurssilla pari pikkulaattaa valmiiksi.  Huomenna minulla on oma päivystysvuoro.  Saan otettua pajalla koevedokset.  Se on aina yhtä jännittävää.

 

to 28.1.2016

Viikon kolmas päivystyspäivä galleriassamme oli melkeinpä vilkas.  Ulkona satoi silkkaa vettä, mutta sisällä oli lämmintä ja mukavaa.

 

Taiteilijasiskoja poikkesi rupattelemaan ja galleriassa kävi jopa muutama ihan oikea asiakaskin.  Hämeen Sanomien artikkeli on selvästi vaikuttanut.

 

Minä vedostin Vanajaveden opiston kurssilla tekemiäni kuparilaattoja.  Pajalle hankittiin ennen joulua vesiliukoiset värit.  Vaikka meillä on vain sininen, punainen ja keltainen, niillä saa hiveleviä pastellisävyjä.

 

Illan edellä ehdin jatkaa hyvin alkanutta japanilaista kirjansidontaa.  Jätin galleriaamme ystävämyyntiin ensimmäiset kappaleet.  Saa tulla vilkaisemaan ja ostamaan vaikkapa persoonallisiksi lahjoiksi.

 

pe 29.1.2016

Eläkeläiselämässä on paljon hyviä puolia.  Nyt on aikaa harrastaa vain sitä, mikä miellyttää.  Joskus on mukavaa, kun on päiviä, joita ei ole ohjelmoitu.  Tänään meillä oli sellainen.  Jussi on melkeinpä innokkaampi käymään kylpylässä kuin minä.  Lähden toki mielelläni, varsinkin kun olemme tehneet kompromissin liikunnan suhteen.

 

 

Kävelemme vajaan tunnin matkan Aulangolle, mutta tulemme uinnin jälkeen bussilla kotiin.  Näin teimme tänäänkin ja olimme kovasti tyytyväisiä raukeaan oloon.

 

Valmistin meille täsmäruokaa Lidl’n mainioista risottopusseista, jotka olivat taas kerran italianviikkojen myötä tarjouksessa edulliseen 1:20 euron hintaan.  Pienten päiväunien jälkeen tuntui, että rentoututtava viikonloppu voi alkaa.

Seuraava viikko on taas haasteellinen.  Pääsen hoitelemaan poikasia Espooseen, sillä Miikan työkomennus Münchenissä jatkuu.   Mutta nyt otan Jussi-papan mukaan tukihenkilöksi ja autonkuljettajaksi!

 

la 30.1.2016

Päivä oli tuulinen ja kylmänkostea.  Reippailimme Jussin kanssa gallerialle.  Sillalla puhalsi oikein ikävä tuuli.

 

Minä jäin maalaamaan, Jussi teki pitkän kierroksen takaisin kotiin.

Miika soitteli ja poikaset livertelivät kilpaa puhelimeen.  Oli ollut taas ikävä, vaikka Lauran äiti ja Siiri-koira ovat olleet koko viikon apujoukkoina.  Lupasin tuoda piparkakkutaikinaa tuliaisina.  Varastot ovat kuulemma vähentyneet uhkaavasti.

Kun palasin kotiin, Jussi oli aivan voipunut kävelylenkistä.  Onneksi hänellä on liukuestekengät, sillä jääkeli oli todella liukas.  Lupasin valmistaa meille herkkuannokset juustomakaroneja.  Ohje on suoraan Master Chef keittiöstä.

 

Valmistin herkkua ison kattilallisen, sillä on mukava viedä poikasille tuliaisia.

 

Kirpputorilta löytyi taas pari täsmäkirjaa.  Pakkaan ne lahjapapereihin, sillä Otso ja Visa osaavat arvostaa jo kovasti pakettien avaamista.