ma 8.2.2016

”Hämeenlinna: voimassa seuraava varoitus: erittäin liukas jalankulkusää”.  Näin ennusti Ilmatieteen laitos.  Ja näkihän sen, kun uskaltautui ulos.  Minä lenkkeilin vain vastapäiseen kampaamoon.  Siellä oli lämmintä ja mukavaa.  Terhi tarjoili kuumaa kahvia ja laittoi hiukseni taas järjestykseen.  Jussi oli reipas, hän kävi joogassa.

Minun päiväni kului sukkelaan, kun valmistauduin kevään kollaasikurssille.  Me saamme valita oman teeman, josta on tarkoitus tehdä sarja.  Minun teemani liittyy naisen elämään.  Ajattelin antaa sarjalle nimeksi Naisen naamio.  Keräsin netin aarreaitasta naamiokuvia, jotka muokkasin printattaviksi.  Kurssilla sitten leikkaan ja liimaan ne uusiksi kuviksi.  Kuulostaa hassulta, mutta se on oikeasti innostavaa puuhaa.  Illalla on tiedossa marttailua.  Aiheena on naisen terveys, ensiarvoisen tärkeää sekin.

 

ti 9.2.2016

”Edelleen lauhaa, pilvistä ja sateista”, näin kertoo päivän säätiedotus.

Meillä on ilo päästä vajaan viikon kuluttua aurinkolomalle Madeiralla Arjan ja Eskon seurassa.  Siksipä loskakeli ei haittaa.  Minulla oli aamulla herätessäni iloinen mieli, sillä sekä matka että päivän kollaasikurssi riemastuttavat.  Laitoin oikein puhelinherätyksen, sillä taidekouluystäväni Kaija Mäenpää tulee aamuvarhaisella tuomaan galleriaamme keramiikkaa.  Hän on maaliskuun taiteilija.  Mukava kun kevään näyttelykierros pääsee kunnolla alkamaan.

 

 

ke 10.2.2016

Viikko on ollut otsikon mukainen: kylmänkostea ja pimeä.  Aurinko ei ole näyttäytynyt aikoihin.

 

Siksipä varmaan eilisellä kollaasikurssilla herkistelin ja tein hempeän työn otsikolla ”Aurinkotervehdys”.  Ehdin aloitella myös naamioteemaa, mutta ensimmäinen yritys jäi odottelemaan jatkoa seuraavalla kerralla.

Yllätin tänään itseni siivoamalla.  Odottelemme loppuviikolla vieraita.  Minä päivystän galleriassamme sekä torstaina että perjantaina.  Tässä kohtaa viikkoa oli siis hyvä aika saada koti kuntoon.

Jussi on jo toisen kerran tällä viikolla joogassa.  Hän ennakoi ihan selvästi tulevia levada-retkiämme.  Minullakin on venyttelyä iltapäivällä.  Hyvä niin.  Illalla vietän laatuaikaa grafiikkakurssilla verkatehtaalla.  Olen suunnitellut tekeväni pitkästä aikaa pehmeäpohjia.  Se tarkoittaa, että kuparilaatat telataan pohjusteella, jonka pitää kuivua vähintään yön yli.  Sen jälkeen pinnalle voi asetella mitä vain materiaalia, jossa on struktuuria.  Esimerkiksi prässättyjä lehtiä tai somia pitsinpalasia.  Se jää seuraavaan kertaan, mutta nyt on hyvä tehdä luonnoksia.

 

to 11.2.2016

Sade ropisee ikkunaan.  Kohta lumet ovat lähteneet tällä erää.  Ainoa hyvä puoli on, ettei enää ole liukasta.  Märkää kyllä.  Sitä iloa on riittänyt koko viikon.

 

Siskolta tupsahti kortti Etelä-Afrikan viinireitiltä.  ”Mielenkiintoisia tiloja ja aivan erinomaisia viinejä!” hän hehkutti.   Juuri kun kirjoitin tätä, sähköpostiin kilahti tervehdys ja upea valokuvasarja matkalta:

 

Etelä-Afrikka on meidän kartallamme valkoinen – vai musta – piste.  Kiinnostaisi kyllä.  Olen kerran hakenut residenssiin Beniniin ja kerran marttojen matkalle Kameruniin, mutta kumpikaan ei tärpännyt.  Pitäisikö yrittää vielä kolmannen kerran?

 

Eilinen puuhapäivä sujui suunnitelmien mukaan.  Ehdin kurssien välissä poiketa galleriassa.  Tupa oli täynnä väkeä.  Petralla oli siellä kaksikin ryhmää tutustumassa näyttelyyn ja grafiikan saloihin.  Hyvä juttu.  Tänään on minun vuoroni päivystää ja huomennakin vietän siellä muutaman tunnin.  Se on edelleen mukavaa.

 

Jussi tuli pelastamaan minut vähän ennen viittä.  En halunnut olla päivystyksen vuoksi pois kirjoittajakurssilta.  Jussi lueskeli hiljaisessa galleriassa tunnin Madeira-kirjallisuutta.  Minä hämmästelin galleria Koneessa 3D-taidetta.  Satu-Minna Suorajärven ”Keskeytetty jatkuvuus” oli tämän päivän kunnianosoitus uudelle tekniikalle.

 

Juhlistimme torstai-iltaa käymällä Popinossa pizzalla (ne ovat siellä gourmet-tasoa) ja Bio Marilynissa katsomassa uutuuselokuvan ”Tanskalainen tyttö”.

Elokuvan rakkaustarina pohjautuu taiteilijapari Lili Elben ja Gerda Wegenerin elämäntarinaan.  Elokuva oli kaunis ja koskettava.  Olisin halunnut nähdä paljon enemmän Gerdan maalauksia, mutta kerronta keskittyi transutarinaan.  Kiinnostavaa sekin.

 

pe 12.2.2016

Vesisade muuttui räntäsateeksi.  Aamulla herätessämme maisema oli taas valkoinen.

 

Mittari on plussan puolella, joten ei tätä ihmettä taida kauan kestää.  Teimme heti aamulla kauppalistan.  Ruokaa tarvitaan, sillä odottelemme illalla Annaa ja pikkupoikia viikonloppuvieraiksi.  Arja ja Esko tulevat lauantaina matkalaukkujen kanssa.  Lähtö Madeiran-lomalle on varhain maanantaiaamuna.

Kukka oli grafiikanpajalla hommissa, kun menin iltapäivällä päivystämään pariksi tunniksi.  Ilokseni samalla ovenavauksella tuli Ostaja.  Hän katsasti koko postikorttivalikoimamme.  ”Tällaisia ei löydy muualta”, hän totesi ja osti kerralla parikymmentä taidekorttia.  Lupasi tulla vielä uudelleenkin.  Toivottavasti joku päivä tulee myös grafiikanvedosten ostaja, joka toteaa ettei tällaisia löydy muualta.

 

Minulla oli kultainen hetki.  Sivelin kultalehdyköitä öljyvärityöhöni.  Se on tarkkaa puuhaa.  Pitää varoa ettei tuulenpuuska vie hentoja lehtiä mennessään.

 

la 13.2.2016

Elämme odottavissa tunnelmissa.  Annan perheen piti tulla jo eilen, mutta heille tuli viivästyksiä.  Samoin tänä aamuna.  Ehkä he ehtivät illaksi perille.

Minulla on blinitaikina kohoamassa.  Laitoin pikkuväelle pienen lettutaikinan.  Olin suunnitellut leipovani Samun kanssa muffinseja, mutta ajattelin sitten, että valmiit leivonnaisetkin ovat hyvä juttu.  Kuvan herkut eivät ole palaneet, vaan mustikka tekee ne tummanpuhuviksi.  Arja ja Esko soittelivat matkalta.  He poikkeavat Tampereella ja arvelivat ehtivänsä Hämeenlinnaan sopivasti illallisaikaan.  Sehän sopii.

Minä olen keräillyt matkavarusteita.  Pesukonekin pyörii vielä.  Erehdyin katsomaan netistä Madeiran säätilaa.   Voi nenä, luvassa on viileitä päiviä ja loppuviikolla sataa.  Eihän sen näin pitänyt mennä.  Mehän luulimme olevamme menossa aurinkoon ja lämpimään.

 

Arja ja Esko ennättivät ensin perille, Anna ja pikkupojat vähän myöhemmin.  Blinit ja letut maistuivat.  Samu oli hyvä apumies paistohommissa.  Illalla levitimme patjat lattialle.  Emme tienneetkään, että meillä on Tramboliini.  Samu ja Miska hyppelivät riemuissaan levitettävällä sohvan rungolla.  Arja ja Esko nukkuivat olohuoneessa, Anna ja poikaset minun työhuoneessani.  Minulla oli ilo lukea pojille iltasatu.

 

su 14.2.2016

Heräsimme virkkuina ja suunnistimme heti aamupalan jälkeen Aulangon kylpylään.

 

Se oli poikasillekin jo tuttu paikka.  He telmivät innoissaan lastenaltaassa.  Anna ja Samu laskivat liukumäestä.  Heti kun Miska huomasi, että äiti ei ollut paikalla, hänelle tuli ikävä.  Muuten pärjäsimme hyvin.

Uimisen jälkeen kala-perunalounas maistui ja päiväunet sen jälkeen.  Unet maittoivat isommillekin.  Anna ja pojat palasivat illan edellä Helsinkiin.  Minä esittelin Arjalle ja Eskolle galleriaa, kuinkas muuten.  Nyt meillä on meneillään pakkaus.  Herätys on aamuneljältä.  Se tarkoittaa, että meillä on tiedossa rauhallinen sunnuntai-ilta.

Kaamosaika päättyy meidän osaltamme tällä erää.  Tai ainakin tämä kaamosaikablogi.  Kun palaamme, toivon että silloin puhaltavat jo kevättuulet!