to 18.2.2016

Kyllä säätiedotus tiesi.  Jo Suomessa sääkarttaa katsellessamme se kertoi että torstaina sataa.  Parveke lainehti ja maisema oli harmaa.  Lämpömittari näytti + 13 astetta.  Ei kiva.  Uskaltauduimme kaikesta huolimatta ulos.  Sateessa oli välillä taukoja.  Kun sai sateenvarjon kasaan, sen sai melkein heti taas avata.

 

’

Matkan varrelle osui brittiläinen hautausmaa.  Pitihän sinne poiketa tunnelmoimaan.

Tänään meillä oli hyvää aikaa tutustua keskustaan.  Puistojen kukkaloisto oli kerrassaan ihastuttava.

 

Ehdimme katedraalille vähän puolen päivän jälkeen vain todetaksemme, että se oli mennyt juuri kiinni.

 

 

Jatkoimme matkaa rannan tuntumassa kauppahallille.  Siellä vierähtikin tovi, sillä kukissa ja hedelmissä riitti katseltavaa.  Meillä oli tiedossaTjäreborgin iltaretki, joten päätimme syödä päivällä vain kevyesti.  Minä suosittelin, että maistamme paikallista caldo verde kaali-perunakeittoa.

 

Niin teimme edulliseen 1:80 euron kappalehintaan.  Maku oli juuri niin hyvä kuin muistin aikaisemmilta matkoiltamme.  Tiemme erosivat lounaan jälkeen, sillä minä halusin nähdä nykytaiteen museon ja Jussi lähti seuraksi.

 

Arja ja Esko olivat kiinnostuneempia kaupoissa kiertelemisestä.  Kyllä mekin pääsimme shoppailun makuun, sillä kenkäkaupasta löytyi Jussille uudet sandaalit.

 

Museorakennus löytyi, mutta vain ulkokuori.  Taide oli siirretty länsirannikolle Calhetaan.  Retkemme ei kuitenkaan ollut turha, sillä bussiaseman takaa löytyi sekä taidetalo että paljon mielenkiintoisia ruoka- ja taidekatuja.

 

 

 

Kuvasin innoissani seinä- ja ovimaalauksia.  Sateessakin oli luova tauko.

Kuinka ollakaan, kohtasimme jälleen paluumatkalla aivan sattumalta.  Kävimme porukalla kauppakeskus La Viessä ruokaostoksilla.  Kassit painoivat siinä määrin, että otimme jo tuttuun tapaan taksin hotellille.  3:80 euron lasku ei päätä huimannut.

Ehdimme ottaa pienet päiväunet ja käydä suihkussa ennen iltarientoja.  Tjäreborgin bussi kiersi hakemassa hotellialueelta illallisvieraita.  Saimme selostuksen ohjelmasta sekä suomeksi että tanskaksi.

 

Ruokalista oli lähes sama kuin tervetuloillallisella.  Ravintola A Seta sijaitsi Monten alapuolella.  Madeiralasillisen jälkeen pitkiin pöytiin kannettiin vastapaistettua bataattileipää valkosipulivoin kera.  Se oli syntisen hyvää.  Alkuruuaksi sai valita tomaatti- tai vihanneskeittoa.  Pääruokana oli estepada-lihavartaita.  Minä sain espada-kalaa maissikakkusten kera.  Jälkiruokavaihtoehdot olivat suklaamousse tai hedelmäsalaatti, kahvi ja brandy tai passionhedelmälikööri.

 

Ohjelmaakin oli.  Fadolaulajatar Maria Eugenia esiintyi pari kertaa.  Hänen laulunsa oli surumielistä ja vaikuttavaa.

 

Kansantanssiryhmä oli Camachasta.  Heidän esityksissään oli vaikutteita sekä viininpolkemisesta että levadojen rakentamisesta.  Meno oli vauhdikasta.  Loppuillasta mekin pääsimme tanssilattialle.  Oli hauska irrotella pitkästä aikaa.

 

 

pe 19.2.2016

Jos eilinen sää oli surkea, tänään oli vielä masentavampaa.  Tuuli tuiversi ja sade yltyi päivän mittaan.  Välillä oikein ryöppyinä.

Lähdimme kaupungille sadetauon aikana.  Ei kestänyt kauankaan, kun pidimme vähän väliä sadetta kauppakatosten alla.

 

 

Jussi ja minä haimme turvaa uskonnollisen taiteen museosta Museu de Arte Sacrasta.  Siellä oli esillä flaamilaista taidetta 1500-1600 -luvuilta.  Minä ihailin vanhojen mestareiden töitä, sillä niissä välittyi ajankuva ja tunnetta oli mukana.  Suosittelen lämpimästi.

 

Lounaspaikan etsiminen vesisateessa oli haasteellista.  Päädyimme bussiaseman tienoille.  Kävelimme siellä edellisenä päivänä Jussin kanssa ja ihastelimme pikkuravintoloiden tarjontaa.

 

Näköalaravintola O Tapassol tarjosi lounasmenun 14:50 euron hintaan.  Nautimme alkuun jo tutut calde verde -keitot.  Pääruuaksi Jussi ja minä tilasimme kalaa, Arja ja Esko lihaa.  Osa annoksista oli kuivakkaa.  Totesimme, että lähiruokapaikkamme tarjoaa maukkaampia annoksia edulliseen hintaan.

 

Shoppailukin jatkui.  Ruokakaupasta löytyi ihana kukkakimppu 3:50 eurolla.  Paperikaupasta löytyi ihana naamio.  Jussi yllätti ostamalla kotiintuomisiksi pullollisen ponchaa, siis paikallista hunajalla ja limellä maustettua pontikkaa.

 

 

Maistelimme sitä porukalla.  Ei hassumpaa, oli ryhmämme arvio.  No, minun makuuni se oli turhan makeaa.