la 30.4.2016 vapunaatto ja matkapäivä
lentoTurkish Airlinesilla Helsingistä Istanbuliin ja sieltä Tiranaan

”Turkish Airlinesilla on hyvät ruuat ja perillä odottaa iltapala, älkää syökö liikaa Istanbulin kentällä”, matkanjohtajamme Jussi ohjeisti. Mutta minkäs teet, kun istut lähes kolme tuntia loungessa, jossa ruoka ja juoma kuuluvat hintaan. Toisaalta aika kului mukavasti, kun vaihdoimme Sirpan ja Erkin kanssa kuulumisia. Sirpa oli palannut runsas viikko sitten kirsikankukkaisesta Japanista. Valokuvat olivat hurmaavia.

Tertun ja Immon kanssa olemme tavanneet säännöllisen epäsäännöllisesti. Muistelimme että vietimme vuosi sitten yhteisen vapun mökillämme. Niin kuin monta edellistäkin vappua. Pääsimme kuin pääsimmekin mukaan vappuriehaan perillä Tiranassa.

Matkanjohtajamme Jussi oli järjestänyt lupauksensa mukaan pienen iltapalan hotellin ravintolaan.

 

 Ohjelmaakin oli. Iloinen munalakkinen soitto- ja laulukuoro esiintyi ja kansallispukuiset neitoset tanssahtelivat.

 

 

Terttu ja Immokin pääsivät pyörähtelemään.  Meitä kiertomatkalaisia on 24 + bulgarialainen autonkuljettaja Ivan ja matkanjohtaja Jussi. Meitä ensikertalaisia on vain viisi. Siis meidän perhe, Terttu ja Immo sekä yksi muu. Se kertoo, että odotettavissa on hyvin järjestetty kierto, joka koukuttaa jatkosuunnitelmiin.

 

Saavuimme Tiranan Äiti Teresan lentokentälle illan pimeydessä. Teimme kunniakierroksen Skanderbegin aukiolla ja majoitumme sen jälkeen tunnelmalliseen hotelli Albaan. Palaamme sinne sunnuntain ja maanantain kierroksen jälkeen vielä yhdeksi yöksi ennen rajan ylitystä Makedonian puolelle. Saimme kuulla että Äiti Teresa oli todellakin syntyperältään albanialainen. Maan toinen Suuri Nimi on Skanderbeg, jonka ratsastajapatsas komeili Tiranan keskustassa. ”Kuulette hänestä vielä paljon lisää”, opas lupasi.

 

su 1.5.2016 vapunpäivä
Tirana – Durres – Apollonia – Berat

Hotelli Alban aamiainen oli katettu kuudennen kerroksen kattoterassille. Mikä ihana paikka nauttia vappupäivänä aamupala ulkona Tiranan kattojen yläpuolella.

Saimme kuumaa kahvia, makeita tomaatteja, suolaisia maukkaita juustoja ja pehmeitä kananmunia tuoreen leivän ja erinomaisen jogurtin kera. Näyttää lupaavasti siltä, ettei tälläkään matkalla tule nälkä. Taivaskin oli selkeä, mutta sääennusteet kertoivat iltapäiväsateesta.

Ajoimme retkibussilla ensin Durresin satamakaupunkiin. Siellä oli sopivasti tauko.

 

Vahva albanialainen kahvi piristi hetkessä. Nostimme automaatista matkan ensimmäiset leket. Yksi euro oli noin 140 lekeä. Myös eurot käyvät monissa paikoissa. Bussissamme oluttölkin saa eurolla, samoin vesipullon.

Matka jatkui rannikon tuntumassa etelään. Hiekkarantaa riitti kilometreittäin. Uusia hotelleja oli rakenteilla. Oppaamme ennakoi, että Albaniasta on tulossa suosittu rantalomakohde. Etelärannikko on parasta viljelymaata. Kevät oli jo pitkällä. Näimme vihreitä peltoja, kasvihuoneita, lehmiä ja suuria lammaslaumoja.

 

Näimme punaisia unikkoja, keltaista kevätkukkapensaita ja talojen pihoissa upeita ruusuja sekä taidokkaasti muotoon leikattuja puita ja pensaita.

Taivas oli pilvessä kun pääsimme seuraavaan tutustumiskohteeseen. Apolloniassa oli vapputunnelmaa. Parkkipaikka oli täynnä autoja. Laajalle nurmikentälle oli leiriytynyt väkeä piknikille. Grillit tuoksuivat ja tunnelma oli riehakas. Kun sade alkoi, väki purki leirit vikkelästi.

 

Me kiersimme paikallisoppaan kanssa kohtalaisen hyvin säilyneen senaatin sekä odeonin ja kirjaston. Näimme myös roomalaisaikana rakennetun kivetyn tien jäännökset sekä kauniin bysanttilaisen kirkon.

 

Ehdimme hädin tuskin nauttia pikalounaan kahvilassa. Olut tuli nopeasti pöytään mutta salaattiannoksia sai odottaa. Hyvältä ne maistuivat kiireessäkin.

 

Bussimatka jatkui sisämaahan ottomaanien aikaiseen Beratiin. Vesisadekin jatkui.

 

Pukeuduimme sadevarusteisiin ja kiipesimme liukasta kalkkikivitietä Beratin linnaan.

 

Alue oli suuri ja vaikuttava. Näimme vanhoja kirkkoja, jotka olivat niin pimeitä, että taskulampun kalpeassa valossa sai vain aavistuksen upeista seinämaalauksista.

 

Majotuimme Mangalemin perheen perinnehotelliin. Illallinen oli katettu kellariravintolaan. Tänäänkin saimme runsaasti paikallista ruokaa: maukkaita salaatteja, kasvispiirakkaa sekä kasvis- ja lihapatoja punaviinin kera. Pääsimme maistamaan myös paikallista rakia. Opas-Jussi tarjoili sitä jo bussimatkan aikana maistiaisiksi. Se ei todellakaan ollut lempijuomani.

 

Soitto soi ja laulu raikui koko illallisen ajan. Tänä iltana oli Sirpan vuoro pyörähdellä mukana.

 

Me kävimme illan päätteeksi katsastamassa Tertun ja Immon persoonallisen huoneen, jossa oli jopa takka.  Immo tarjoili yömyssyiksi japanilaista viskiä.

 

ma 2.5.2016
Berat – Krujan linna – Tirana

Aamulla paistoi aurinko! Minä tankkasin d-vitamiinia bussia odotellessa.

 

Meillä oli ohjelmanmuutos. Päätimme opas-Jussin ehdotuksesta käydä paluumatkalla Tiranan pohjoispuolella sijaitsevassa Krujan linnassa jo tänään. Se säästi meille vapaa-aikaa pääkaupungissa huomenna.

 

 

Sade oli herkässä. Oli taas pakko pukeutua sadeviittoihin, kun pääsimme serpentiinitietä perille linnavuorelle. ”Tämä päivä on omistettu Skanderbegille”, oppaamme ilmoitti ja kertoi laveasti tämän kansallissankarin värikkäistä vaiheista. Krujassa Skanderbeg johti 1400-luvulla taistelua ottomaanivaltaa vastaan.

 

Ennen kuin pääsimme linnalle, meidän piti kävellä mielenkiintoisen basaarialueen läpi. ”Täältä löytyy Albanian parhaat matkamuistot, mm patalakit joita näitte ensimmäisenä iltana soittoyhtyeellä”, opas tiesi. Pitihän sellainen hankkia. Jussi löysi sopivan kokoisen ja sopivan hintaisen (tingitty hinta neljä euroa). Kauppias tarjosi kauppojen vahvistukseksi lasilliset Skanderbeg-merkkistä konjakkia. Koko pullon olisi saanut kahdella eurolla.

 

Saimme seurueen kiinni vartiotornin luona. Meillä oli omaa aikaa kierrellä katsomassa näköaloja.

 

Arkeologinen museokin löytyi, mutta oppaamme mukaan parempi on Tiranassa. Minä löysin Tiranan kartalta taidemuseon, joka kiinnostaa enemmän. Toivottavasti se on huomenna auki.

 

Paluumatkalla Terttukin innostui shoppailemaan. Hän löysi kauniin huivin, tingitty hinta viisi euroa.

 

Retkibussi teki taas kierroksen Tiranan keskustassa ennen kuin jätti meidät lounaspaikan lähelle.

 

 

Ravintola Era tarjosi vihreää salaattia, erinomaisen alkupalavalikoiman, paistettuja paprikoita ja juustoa, grillattuja kanafileitä, maksa-juustopaistoksen, possua ja vasikkaa taikinakannen alla.

 

Jälkiruuaksi saimme creme caramel-annokset. Sen jälkeen olikin hyvä vetäytyi hotelli Albaan siestalle.

 

 

Terttu luki blogia iltamyöhällä ja lähetti pari kuvaa täydennykseksi.