ma 30.5.2016
Taormina-päivä

Bussi kiemurteli ylös serpentiinitietä kohti kukkulalla sijaitsevaa Taorminaa. Matkaa Naxoksesta sinne oli vajaat kuusi kilometriä.

 

 

Välillä vastaantulevat bussit peruuttivat, jotta molemmat mahtuivat ohittamaan. Bussin lämpömittari näytti heti aamulla 28 plusastetta. Palella ei ole tarvinnut, mutta yöt ovat olleet mukavan viileitä nukkua.

Koska vierailumme Taorminassa oli lomaviikkomme ensimmäinen ja ainoa, kiersimme kunnon turistien tapaan tärkeimmät nähtävyydet. 

 

Ykkösnähtävyys oli ilman muuta näyttävä amfiteatteri.

 

 

Sieltä oli komeat näköalat alas kaupunkiin ja Joonianmerelle.

 

Pääkatu Corso Umberto oli turisteja tulvillaan. Sen varrella oli sulassa sovussa vanhoja kirkkoja, aukioita ja matkamuistokauppoja.

 

 

Yllätimme itsemme ostamalla heti kättelyssä tuliaiset.

 

Minä löysin itselleni ihastuttavan venetsialaisnaamion.

 

Pikkupojat saavat jokainen oman värikkään essun. Niiden lisäksi viemme vain jotain paikallista makeaa. Luultavasti mantelikakkuja.

 

Vaikka tiesimme, että kaupat ja ruokapaikat pitävät siestaa, emme pitäneet kiirettä. Sattui niin onnellisesti, että bussiaseman lähellä sijaitseva De Nino, jota opaskirja suositteli, otti meidät vastaan vaikka sulkemisaika oli ovella. Isäntä kehui että hänellä on valmiina ”nice fish”. Sehän meille sopi.

 

Saimme huippuannokset meriahventa, makoisaa tomaattisalaattia ja erinomaista valkoviiniä. Hintaakin annoksille tuli, mutta ne olivat koko rahan arvoiset. Täällä Sisiliassa hintataso on Suomen luokkaa. Vain viini ja olut ovat halvempia.

 

Ehdimme Naxokseen palattuamme nauttia ilta-auringon pehmeistä säteistä rantahiekalla. Meillä on matkan viimeinen ilta. Tosin nouto lentokentälle huomenissa on vasta illalla. Se tietää, että ehdimme vielä polttaa nahkamme rannalla. Jussi on hehkuttanut uivansa ennen kotimatkaa. Ehkä minäkin, sillä rantavesi on lämmennyt päivä päivältä.