to 16.6.2016

Viime yönä satoi ja päivällä vasta satoikin.  Starttasimme aamiaisen jälkeen mökiltä Hämeenlinnaan ja sieltä Keravalle.

 

Moottoritiellä satoi niin rajusti, etteivät lasinpyyhkijät ehtineet mukaan.  Vesi roiskui ohitustilanteissa vaarallisesti.

Liisa ja Veikko kutsuivat meidät kylään, siksi suuntasimme Keravalle.  Sovimme, että käymme porukalla kaupungilla lounaalla.  Veikko tarjosi maittavat annokset paikallisessa Rossossa.  Sen jälkeen seurasi yllätysohjelma.

 

Pääsimme taidenäyttelyyn Halosenniemeen.  Minulle ei voisi parempaa yllätystä järjestää.  Kesänäyttelyn teema oli ”Kesän taikaa”.  Esillä oli Pekka Halosen ja aikalaisten taidetta.  Pidin kovasti.

 

Tuusulanjärven kulttuurimaisema on minulle tuttu jo kouluajoilta.  Asuin muutaman vuoden Järvenpäässä lukioaikana.  Kirjoitin siellä ylioppilaaksi ja lähdin heti koulun jälkeen maailmalle.  En silloin osannut arvostaa ”vanhaa” kulttuuria, mutta nyt sitäkin enemmän.

 

pe 17.6.2016

Päivällä satoi, mutta illalla sää selkeni.  Se oli hyvä, sillä minulla oli ohjelmassa ulkomaalauskurssi Aulangolla.  Pääsin sinne kätevästi pyörällä.  Otin sadeviitan matkaan, mutta ainakaan tänään en sitä tarvinnut.  Huomenna todennäköisesti tarvitsen, sillä sääkartoilla sadepilvet kiitävät Suomen yllä.

 

Hämeenlinnan taiteilijaseuralla on kesäkäytössä yksi Aulanko Campingin mökeistä.  Saimme myös ladon katetun terassin maalauskäyttöön.  Sateen sattuessa se on kullanarvoinen.  Kiertelimme opettajamme Katri Stenbergin johdolla katsastamassa maalauspaikkoja.

 

Otimme valokuvia, jotka Katri lupasi printata viikonloppua varten.  Tarvitsemme niitä, jos sataa.  Jos ei, maalaamme tietenkin keskellä vihreää luontoa.  Kevätkesän vihreä on haasteellinen.  Olen kokenut sen jo ties kuinta monella maalauskurssilla.

 

la 18.6.2016

Heräsin aamukuudelta sateenropinaan.  Uni ei tullut enää silmiin.  Niinpä nousin ja keitin pannullisen vahvaa kahvia.  Siinä sivussa tuli hoidettua kotihommia.  Pyöritin astianpesukonetta ja pyykkikonetta.  Ihan siitä ilosta, ettei kumpaakaan ole mökillä.  Sateessa oli tauko, kun lähdin polkemaan vähän yhdeksän jälkeen Aulangolle.  Siis pieni tauko.  Ei kestänyt kuin hetken, kun sain pukeutua sadeviittaan.  Kun pääsin perille, sade taukosi ja minulla oli housunpolvet märät.

 

Maalasimme koko lauantaipäivän ulkosalla.  Kylläkin katoksessa.  Sain ensimmäisen työni valmiiksi ja kaksi puolivalmiiksi.  Huomenna jatkamme.  On se vaan mukavaa viettää viikonloppu mukavassa seurassa ja tulostakin syntyy.

Illalla sain Puhelinsoiton.  Olen ollut koko kevään asuntokuumeessa.  Unelmakoti löytyi Palokunnankadulta.  Vain kova hinta oli esteenä.  Olemme vaihtaneet välittäjän kanssa viestejä, mutta ero pyynnön ja meidän tarjouksemme välillä on ollut suuri.  Kunnes tänään tuli tieto, että pyyntö ja tarjouksemme kohtaavat.  ”Kuinkas tässä nyt näin kävi?” Jussi tuskaili kun soitin hänelle mökille.  ”Nyt alkaa iso rumba, ennen kuin nykyinen asuntomme on myyty”.  Näin on.  Mitenkähän tästäkin selvitään?

 

su 19.6.2016

Sunnuntaipäivän piti olla lämmin.  Vaan ei ollut.  Maalausterassillamme puhalsi vihainen tuuli.  Palettimme (=paperilautaset) lentelivät villisti kuin frisbeet.  Minä onneton unohdin mallikuvat kotiin.  Miksi ihmeessä vein ne kotiin?  Katri ehdotti, että voisin poimia kukkakimpun ja käyttää sitä mallina.

 

Niinpä poimin kauniin kimpun lupiineja, kanankaaleja, harakankelloja ja vuohenputkia.  Valmiiksi en sitä saanut.  Ensimmäinen työ, se rantanäkymä, ei ollut opettajan mielestä valmis.

 

Niinpä jatkoin sitä ja se oli ainoa, joka pääsi loppukatselmukseen.  Olin kuitenkin iloinen, että minulla on nyt kolme puolivalmista maalausta, joita voin jatkaa mökillä.