ke 27.7.2016

En muista, koska olen nähnyt niin paljon ampiaisia, kuin näinä helteisenä heinäkuun päivinä.  Ne pyörivät ympärillä heti kun ulkopöytä on katettu.  Ne tunkevat päänsä lasten pillimehuihin ja aikuisten siiderilaseihin.

 

Vietimme eilen yhden kesän lämpimimmistä päivistä Ahveniston uimarannalla Hämeenlinnassa.  Niin viettivät monet muutkin.  Rannalla oli tunnelmaa.  Ja ampiaisia.  Kaikki huitoivat ja tottahan ne pirulaiset pääsivät pistämäänkin.  Anna sai kaksi pistoa, Samu yhden.  Onneksi kumpikaan ei ollut allerginen.

 

Muuten rantapäivä oli oikein onnistunut.  Meillä oli mukana pyyhkeet, rantalelut ja runsaat eväät.  Vesimeloninlohkot maistuivat, samoin jäätelö.  Myös ampiaisille.

 

Pikkuväki pulasi tuntikausia matalassa rantavedessä.  Kaikki pikkupojat simahtivat päiväunille autoissa paluumatkalla.

 

Katoin illallisen ulkopöydän ääreen.  Syömisestä ei tullut mitään, sillä ampiaiset hyökkäsivät täysillä.

 

Nuoriso kantoi pikapikaa ruuat sisälle turvaan.

Illalla meillä oli hengenpelastusoperaatio, kun Visa onnistui molskahtamaan jo toisen kerran laiturilta järveen.  Leena-mummi syöksyi vauhdilla vaatteet päällä pelastamaan poikasta.  Visa pelästyi, samoin mummi, mutta hengissä selvisimme, molemmat.

 

Tänään keskiviikkona minä pääsin järjestelemään uutta kotiani, sillä illalla meillä paperihuonelaisilla on suunnittelukokous keskiaikamarkkinoita varten.  Tämä on vain pieni mökkitauko, sillä palaan jo huomenna takaisin.  Annan perhe suunnisti illalla Helsinkiin.  Miikan perhe jatkaa vielä mökkilomaa, sillä vierasmaja-projekti on loppusuoralla.  Laura haluaisi jo kovasti päästä kalustamaan.  Lattian teko on edistyy, sitten on edessä vielä lakkaus.  Loppusilauksena mökki kaipaa vielä vähän maalia – Laura ei ylettynyt katonrajaan asti – ja viimeiseksi valmistuu terassi.  Kyllä meillä sitten on tilaa, kun ylämökkiin mahtuu kaksi perhettä, välimökkiin ja saunamökkiin toiset kaksi.

Kodin järjesteleminen jäi vähäiseksi, sillä Hämeenlinnassa oli liikaa haasteita.  Kuten Anttilan loppuunmyynti Goodmanilla.   Kassajono pelästytti.  Se kierteli koko myymälän pituudelta.  Alennukset olivat hyviä, mutta ruuhka ahdisti.  Olisin tarvinnut pari uutta mattoa uuteen kotiin, mutta jätin ne suosiolla kauppaan.  Ale-myyntejä riittää.

 

Kävin Hämeenlinnan taidemuseolla katsastamassa kesänäyttelyt.  Graafikkoystäväni Kukka veti ansiokkaasti opaskierroksen Ester Heleniuksen näyttelyssä.  En ollut taideteoksista kovinkaan innostunut.  Toisin kävi uudella puolella, jossa oli esillä modernismia.  Sieltä löytyi paljonkin kiinnostavaa katsottavaa.  Tein taidehistorian opintojeni loppusuoralla proseminaarityön Juhani Linnovaarasta.  Nyt taidemuseossa oli esillä pari hänen varhaista asetelmaansa.  Olin aikaisemmin nähnyt ne vain taidekirjojen kuvissa.  Olipa hauska jälleennäkeminen livenä.

Kokous Paperihuoneella sujui lennokkaasti.  Ideoimme keskiaikamarkkinoita, maistelimme graafikkosiskojen leipomuksia ja viihdyimme.  Tästä tulee hauskaa.  Jos hyvin käy, ompelemme itse (minäkin?) keskiaikapukumme.  Ei koskaan tiedä, mihin sitä päänsä panee.

 

la 30.7.2016

Miikan neljän viikon kesäloma loppui ja perhe lähti haikeina mökiltä kohti Espoota.  Heillä on vielä viikonloppu aikaa kastella kasvimaata ja laittaa koti kuntoon, ennen kuin työt alkavat.

 

Meidän vierasmajamme on hyvällä mallilla.  Lattia on lähes valmis (osa puutavarasta oli epäkelpoa, siksi se ei ole ihan valmis).  Jussi jatkaa hommia itsekseen.  Terassistakin on olemassa jo suunnitelma.  Se ei kaipaa muuta kun toteutusta.

Myös Annan lasten kesäloma loppui, sillä päiväkoti aukeaa maanantaina.  Toki mökkiloma kutsuu vielä pitkään.  Ainakin viikonloppuisin nuoret ehtivät tänne rannoille.  Heinäkuun loppupuoli oli mukavan lämmintä ja järvivesi uimakelpoista.  Jussi ja minä jatkamme ilomielin mökkilomaa, vaikka uusi koti Hämeenlinnassa kaipaakin järjestämistä.  Ehkäpä joku sadepäivä maltamme lähteä sinne puuhastelemaan.

Kesän riemut jatkuivat torstaina ampiaisista huolimatta.  Lii ja Kaizu kävivät pikavierailulla.

Tapasimme Hämeenlinnan Uudessa kesäteatterissa katsastamassa tämän kesän näytelmän ”Elämä janottaa”.  Se perustui Lapinlahden lintujen musiikille ja oli kerrassaan ilahduttava kokemus.  Suosittelen.

Miika oli laittanut grillin kuumaksi, kun palasimme päivänäytöksen jälkeen mökille.  Miika ehti hetkeksi Otson kanssa ongelle.

 

Poika sai uistimella komean ahvenen.  Kyllä sitä ihailtiin.  Kala pääsi kuumalla grillille ja maistui herkulliselta.

 

 

Ilta oli pitkällä, ennen kuin virvokkeet oli nautittu ja kaikki olivat käyneet saunassa ja uimassa.

 

Otso oli haaveillut saavansa valvoa niin pitkään, että voi katsoa mummin kanssa auringonlaskua.  Se melkein toteutuikin, paitsi että aurinko laski pilveen.

Perjantaina auringonpaiste jatkui.  Miika ja Jussi karkasivat työmaalle ja Laura mustikkaan.

 

Me otimme pikkupojat mukaan ja teimme vadelmanpoimintaretken.  Pillimehut oli juotu, ennen kuin retki oli kunnolla alkanut.

 

Minä kokkasin lounaaksi ison kalakeiton.  Se maistui sekä pikkupojille että isommillekin.  Jälkiruuaksi tarjottu mansikkajäätelö ei ehtinyt sulaa, sillä poikaset pistelivät sitä vauhdilla.  ”Eikö enää? Otso kyseli viidennen annoksen jälkeen.

Minä vetäydyin rannalle lueskelemaan, kun vieraat olivat lähteneet.  Kesäilta oli idyllinen ja järvi kullanhohtoisen tyyni.  Tuntui hyvältä vetää hetki henkeä, vaikka kesävieraat ovatkin mukavia.