Syksyssä on puolensa.  Metsässä on jännittävä kävellä, kun tänä vuonna – onneksi – löytyy sieniä ja vieläpä ihan uusista paikoista.

 

Vadelmat olivat makoisia ja mustikat meheviä.  Mökin muutama marjapensas pullistelee kypsiä karviaisia ja punaherukoita.  Marjat ovat ilo, melkein ne syömme sellaisenaan, mutta niitä riittää myös hilloksi ja kotiviiniksi asti.

 

Meidän pienet laatikkoviljelmätkin ovat tuottaneet hyvää satoa.  Olen käyttänyt heinäkuusta asti lehtikaalia, tuoreita sipulinvarsia, korianteria ja rucolaa.  Nyt sateiden myötä sekä rucola että tammenlehväsalaatti innostuivat rehottamaan villisti.

 

Kukkapenkissäni keittiön oven vieressä kasvaa lempiyrttejäni rosmariinia, timjamia ja salviaa.  Siitä on helppo nypätä niitä keitoksiin, vaikka ulkona olisi kuinka märkää.

 

Laatikoissani kasvaa myös kurpitsaa.  Kokeilin tänä vuonna ensimmäistä kertaa koristekurpitsaa.  Se on vasta kukassa, joten jännitän, ehdinkö saada yhtään hedelmää.  Syksy näyttää.  Jännitän myös lyhtykukkaa.  Lyhdyissä löytyy, mutta ne ovat vielä heleän vihreitä.  Syksy näyttää, ehtivätkö ne punastua.