to 1.9.2016

Miten ollakaan, silmiimme sattui mainos ”Saariselkä nyt” – lehdessä.  ”Suosittu päivän ruskaretki  – Jäämeren kierros bussilla: Lähde mukaan oppaan mukaansatempaavaan kerrontaan Lapista ja Pohjois-Norjasta.  Retkellä kuulet mm. Inarinjärvestä, alueen erämaista, saamelaisuudesta, poronhoidosta, Pykeijan kylästä, kuningasravuista, lohesta, petoeläimistä, kullankaivajista.  Matkalla kuulet  myös saamelaisia myyttejä ja tarinoita.”

 

 

Mehän innostuimme, vaikka päiväretki olikin kallis, 115 euroa hengeltä.  Meitä kiehtoi ajatus kokea uusia paikkoja kuten Pykeija, Varangerbotn ja Nuorgam.  Edellinen kosketuksemme Jäämereen on vuodelta 1978, jolloin odotin Miikaa.  Matkasimme silloin isän Ford Taunuksella.  Mukana olivat ystävämme Immo ja Ulla.  Muistan huikeat vuoristonäkymät ja tuoreen turskan, jota pojat kalastivat hyvällä menestyksellä.  Meillä oli auton perällä savustusgrilli.  Turskaa riitti evääksi koko pitkän kotimatkan.

 

Lähdimme tunturihotellin pysäkiltä aamukahdeksalta.  Päivä oli pitkä ja kilometrejä kertyi 650.  Kukkolan bussi palautti meidät samalle pysäkille vähän iltakahdeksan jälkeen.

 

Mutta oli sadepäivä antoisakin.  Näimme paljon ja saimme sopivin väliajoin virkistystä: poro- ja kuningasrapuleivät, lohikeittoa ja suussa sulavan lettusen, kaikki nämä kahvikupposten kera.

Reittimme kulki Ivalon ja Inarin kautta Kaamaseen.  Sieltä lähdimme koilliseen Sevettijärven tietä.  Ylitimme rajan Nellimössä.

 

Neidenin kappeli oli kuvauksellinen.  Tyydyimme ulkokuviin, sillä ovi oli tiukasti kiinni.

 

Maisema Norjan puolella oli tyystin erilainen kuin Suomen Lapissa.  Tunturit olivat kallioisia ja suota riitti silmän kantamattomiin.

 

Pykeijan suomalaiskylä löytyi Varanginvuonon niemenkärjestä.   Saimme vapaa-aikaa tunnin verran kylän katselemiseen.

 

 

 

 

 

Palasimme Pykeijasta vuonon rantaa pitkin päätielle ja jatkoimme pohjoiseen Varangerbotniin.  Siellä laajat koivikot olivat aivan paljaita.  Tuholaiset olivat syöneet maiseman pahan näköiseksi.

 

Matka jatkui kuvankaunista Tenojoen rantaa pitkin Pulmankiin ja sieltä Nuorgamin ja Utsjoen kautta kohti etelää.

 

Utsjoella meillä oli kuvaustauko.  Kirkkotuvat Mantojärven rannalla olivat tunnelmallisia.  Ne ovat olleet käytössä vielä 1940-luvulla.

 

 

Neljän Tuulen tupa tarjosi matkalaisille vastapaistetut räiskäleet hillon, jäätelön ja kermavaahdon kera.  Siitä ei välipala parane.

 

Kuljettajamme Tapani teki ilta-auringon innoittamana näköalakierroksen Tuulispäälle, josta laaja Inarinjärvi näkyi komeasti.  Sateenkaari ja Liisa-oppaan iltasatu Tuulen pojasta saattelivat meidät takaisin Saariselälle.  Kiitokset päivän elämyksistä.