ti 17.10.2016

Olemme viettäneet mökillä lähes joka syksy rapujuhlia.  Nyt juhlistimme muuttoamme uuteen kotiin ja yhdistimme illanviettoon ravut.   Jussi keitteli meidän vonkaleet mökillä.  Immo toi Päijänteen rapuja toisen mokoman.  Saimme tupaantulijaislahjoiksi perinteisti ruisleipää ja suolaa.  Saimme myös tiikerikakkua ja huovutetuilta näyttäviä kaalinkukkasia.  Kiitoksemme.

 

 

Aloitimme juhlat kuohuviinillä ja lehtikaalikeitolla.  Teimme taidekierroksen kotikaupungissani, joka on myös Immon kotikaupunki.  Taidekierros tarkoitti Galleria Konetta ja Galleria Paperihuonetta.

 

 

Ravut maistuivat kynttilänvalossa.  Meidän pöytävalaisimemme ovat edelleen vanhassa kodissa.  Tarjosin rapujen kanssa vain paahtoleipää ja tuoretta tilliä sekä tietenkin hyvää valkoviiniä.  Terttu sai itämaisittain maustettua mifua, sillä hän ei ole rapufriikki niin kuin me muut.

 

ke 18.10.2016

Vieraat testasivat uuden divaanisohvamme.  Se on sopivan tukeva ja antoi hyvät yöunet.  Liekö viinillä ollut osuutta asiaan.  Kultainen syysaurinko paistoi pitkästä aikaa.  Se sai meidät liikkeelle.  Jussi ja vieraat kiersivät kahdeksan kilometrin rantalenkin.  Se suuntautui meiltä linnan ohi Aulangon suuntaan.  He puikkasivat rautatiesillan yli vastarannalle ja palasivat Hätilän kautta takaisin keskikaupungille.

 

Koska täällä on nyt syyslomaviikko, meidän galleriapäivystäjämme on vapaalla.  Minä olin lupautunut valvomaan keskiviikkopäivän kello 12-18.  Siksi palasin linnanpuistosta takaisin.  Päivystyspäivä sujui eväiden voimin rattoisasti.  Omaa näyttelyä on ilo valvoa, sillä silloin voi kertoilla laveasti maalausten tarinoita.  Kävijöitä oli toistakymmentä, monta tuttuakin.  Olen käynyt ahkerasti Vanajaveden opiston maalauskursseilla.  Nyt kurssikaverit ilahduttivat näyttelykäynneillä.

 

Askartelin päivän aikana joulukortteja.  Minulla riittää toinen toistaan kauniimpia koristepapereita loppuiäksi.  Hamsteri kun olen.  Seuraava päivystys on jo perjantaina.  Silloin kortteja syntyy takuuvarmasti lisää.

 

Immo ja Terttu lähettivät tervehdyksen ennen kuin jatkoivat kotimatkaa:  ”Kiitos upeasta Hämeenlinna -päivästä! Upeita Valon Kuvia tullut nippu retkeltämme,  kuin ulkomailla   Käytiin nepalilaisessa tandoorit syömässä ja nyt hautausmaan kautta kiiruusti kotiin.  Kiitos todella rentouttavasta ti-ke -tapaamisesta.  Nyt jaksetaan taas arkea. Hyvää lokakuun jatkoa!  Terttu ja Immo”

pe 21.10.2016

Vietimme samalla viikolla toisetkin tupaantulijaiset.  Lii ja Kaizu tupsahtivat perjantaina jo aamupäivällä kylään.  Tarjosin galleriassa kahvit ja karjalanpiirakat, sillä olin lupautunut valvojaksi.  Onneksi Ulla tuli jatkamaan.  Pääsin vieraiden ja Jussin kanssa lounaalle upouuteen nepalilaiseen ravintola Siddharthaan.   Kävelimme kylläisinä porukalla ARX-talon kuvataideluokkaan.  Minulla oli graafikko Paulan kanssa sopimus hyödyntää syyslomaviikkoa ja vedostaa keväällä syövyttämämme kivet.

Vieraat saivat perusteellisen oppitunnin litografian vaikeasta ja kiehtovasta tekniikasta.

Ehdin toki ajoissa illanviettoon.  Lii ja Kaizu toivat tuliaisia: varrasleipää ja himalayasuolaa uuteen kotiin.  Kiitoksemme.  Koska lounas oli ollut tukeva, tarjosin vain pientä kevyttä iltapalaa oluen kera.  Jääkaapista löytyi tasan kolme tähteeksi jäänyttä rapua.  Ei se mitään, ne maistuivat mainioilta ja mikä parasta, kylmää valkoviiniäkin löytyi.

la 22.10.2016

Lauantaiaamuna nautimme tukevan brunssin.  Ilma oli kylmä, tuulinen ja pilvinen.  Uskaltauduimme toki ulos ja teimme pienen lenkin linnanpuistossa.

 

Kultaisista auringonsäteistä ei ollut tietoakaan.  Poikkesimme paluumatkalla galleriaan ja minä ilahduin, kun vieraat ostivat nipun askartelemiani tonttu- ja enkelikortteja.  Punainen oli päivän sana.  Hyvä tietää, jatkan askartelua – enemmän kuin mielelläni.

Jussi on ollut tällä viikolla sydänlihaskipuinen.  Hän kävi keskussairaalan päivystyksessä tarkkailussa, mutta mitään hälyyttävää ei ilmennyt.  Arvelimme, että kunnon hieronnasta voisi olla apua.  Niinpä hän lähti Liin ja Kaizun kyydissä Espooseen.  Laura-miniä on ammattihieroja.  Toivomme siitä olevan apua, sillä Bangkokin matkamme lähestyy.  Lomailu tropiikissa puolikuntoisena ei ole herkkua, sen olemme jo kokeneet.

Minä vietin kotosalla nostalgiaillan Teema-kanavan parissa.   ”Käpy selän alla” oli ensimmäinen kotimainen elokuva, joka järisytti tuoreudellaan nuoruudessani.  Katselin sen nyt uudelleen.  Ajankuva palautti muistoja.  Miten kauan siitä onkaan…

su 23.10.2016

Lähdin heti aamun valjettua työhuoneelle.  Siellä oli rauhallista jatkaa keskeneräisiä maalauksia.  Minulla on tekeillä useampi samanaikaisesti.

Maalaan kuullottamalla.  Se tarkoittaa, että edellinen maalikerros pitää kuivua ennen kuin seuraavan voi levittää.  Nyt kun asun lähellä, käyn työhuoneella lähes päivittäin ja työt edistyvät.  Olin jo lähdössä, kun ikkunan takana oli katsoja.  Kutsuin sisälle ja naapurin rouva kiersi näyttelyni perusteellisesti.  Sain hyvää palautetta ja muutaman kortinkin kaupaksi.  Mukavaa.