to 1.12.2016

Olen taas kerran kirjoitellut tunnollisesti lähes 20 postikorttia kotisuomeen.  Vaikka sähköiset viestit kulkevat ennätysajassa, vanhanaikaiset kortit viehättävät edelleen.

 

Säästän ystävien lähettämät kortit ja löydän ne aina uudelleen – ainakin muuttolaatikkoja pakatessa ja purkaessa.

Tänään on jännittävä päivä, sillä Galleria Paperihuoneen taiteilijahaku ensi vuodelle päättyi eilen.  Kukka ja minä vastaamme näyttelyistä.  Onneksi voimme vaihtaa kuulumisia lähes reaaliajassa.  Lopulliset valinnat teemme vasta palattuani.  Jussilla ja minulla on tiedossa nostalgiapäivä.  Käymme katsomassa, miltä aikaisemmilta matkoilta tutut kulmat näyttävät tänä päivänä.

Suunnitelma oli hyvä mutta toteutus ei.  Lähdimme huolettomasti suunnistamaan kohti viimevuotista majapaikkaamme TR Residencea.

 

”Ei näytä yhtään tutulta”, Jussikin totesi vaikka on hyvä suunnistamaan.  Aurinko porotti ja vesipullo hupeni.

 

Kunnes aivan yllättäen olimmekin tutussa tienristeyksessä.  Isäntä tuli tervehtimään, kun joimme hyvin ansaitut kylmät oluet altaan tuntumassa.

Jatkoimme matkaa virkistyneinä, nyt jo takaisin päin.  Haaveilin tutusta dim sum -höyrykoriravintolasta.  Se löytyikin, mutta ovet olivat tiukasti kiinni.  Harmi.

 

No, poikkesimme Gekko-ravintolaan päiväcurryille.  Minä kokeilin maistaa ”forest currya” ja tuliseksi havaitsin.  Annoksessa oli kokonainen nippu vihreitä pippureita.

Poikkesimme tänäänkin aika moneen temppeliin matkamme varrella.  Jaksan edelleen innostua niiden kauneudesta ja omaleimaisuudesta.

 

Näimme ensimmäistä kertaa punaisen buddhan.

 

Kun pääsimme takaisin vanhankaupungin tuntumaan, hyppäsimme punaisen songtaon kyytiin.  Nyt olemme oikeasti oppineet käyttämään paikallista liikennettä.  Olemme saaneet hyviä neuvoja.  ”Taksa on kaupungin sisällä 20 bahtia hengeltä, älkää kyselkö vaan antakaa raha lähtiessänne”.  Näin olemme tehneet ja hyvin pelittää!

 

Hotellille palattuamme Jussi keitti meille kunnon päiväkahvit. Löysin matkan varrelta astiakaupan ja sieltä upouudet sinivalkoiset mukit.  Hinta ei huimannut, neljä mukia maksoi vähän yli 100 bahtia eli vajaat kolme euroa.

Tutkimme netistä hotellia kahdeksi viimeiseksi yöksi Bangkokissa.  Päädyimme lentokenttähotelliin, koska sieltä on hyvä junayhteys keskikaupungille.  Paluulento on aamulla.  Silloin on helppo siirtyä vain shuttlebussilla lähtöaulaan.

 

Kukalta tuli sähköpostiviesti.  Olemme saaneet 18 näyttelyhakemusta ensi vuodeksi Galleria Paperihuoneelle!  Hienoa, siinä on jo valinnanvaraakin.

Saimme illan pimettyä Phuketissa aloittamamme canastapelin päätökseen.  Pääsimme molemmat riti rinnan tavoitteeseen eli 5000 pisteeseen.  Se oli hyvä päätös illalle.  Yöllä puhelin pirahti parikin kertaa.  Aikaero teki taas tepposet, mutta onneksi uni tuli uudelleen.