ti 13.12.2016

Neljän viikon loma Thaimaassa on takana ja joulunodotus edessä.  Olemme selvinneet syksyn harmaudesta helpolla.  Nyt aikaero riivaa.  Menimme illalla puoli yhdeksän uutisten jälkeen nukkumaan.  Heräsimme neljältä.  Ei kiva.  Nyt on aamukahvit juotu ja arki alkamassa.  Se tarkoittaa matkalaukkujen purkamista, pesukoneen pyöritystä, kampaajaa, minulle korvahuuhtelua, siis paluuta normaalielämään.

Soittelimme jo illalla lapsille.  Poikaset livertelivät puhelimassa niin kuin ei mitään taukoa olisi ollutkaan.  Meillä on tiedossa ensi viikonloppuna Visan kerhojoulujuhlat Kauklahdessa ja Otson Cantores minores -kuoron esitys Helsingin tuomiokirkon kryptassa.  Joulua en osaa vielä suunnitella, mutta sekin aika tulee pian.

 

to 15.12.2016

Elämme jännittäviä päiviä.  Galleria Paperihuoneella tapahtuu.  Jäsentemme yhteisnäyttely ”Paperinohuita päiviä” on tyylikkään yksinkertainen.  Minä olisin kaivannut enemmänkin töitä ja vähän jouluiloittelua.  Mutta vähemmän on enemmän.  Olin saanut matkan aikana myydyksi yhden kissavedoksen ja lukuisia grafiikkakortteja.  Tänään ilahduin kovasti, kun sain myytyä yhden Orivedellä maalaamani puistomaiseman.  Lupasin kehystää sen ripustusvalmiiksi.  Ei taulukaupoilla rikastu, mutta saa niistä uskonvarmuutta.  Taiteilija kiittää.

 

Jännittävintä on kuitenkin ensi vuoden näyttelyjen suunnittelu.  Saimme kokonaista 20 hakemusta ja jaettavia kuukausia on vain 10.  Tammi-helmikuu varattiin jo edellisessä jaossa.  Kas siinäpä meillä palapeliä.  Valitsimme eilen Kukan ja Petran kanssa suosikkimme.  Koska useimmilla taiteilijoilla on toive ajankohdasta, minä yritän nyt sovitella aikataulua.  Hyvä tästä tulee.  Saamme erinomaisen kiinnostavan näyttelyvuoden!

 

su 18.12.2016

Olipa hauska tavata pitkän tauon jälkeen pojanpoikasia.  Perjantaina Visan kerhon joulujuhlissa oli tunnelmaa.

 

Tunsin itseni todella mummi-ikäiseksi nuorten äitien ja pikkulasten joukossa.  Mutta ei se oikeastaan ollut yhtään hullumpi tunne.

 

Oli ilo katsella, miten lapset levittätyivät leikkeihinsä virallisen ohjelman jälkeen.

 

Lauantaina oli Otson esityksen vuoro.  Cantores Minores poikakuoron esityksistä on tullut jo perinne.  Tuomiokirkon krypta on hieno ympäristö lauluille.  ”Oliko hieno esitys?” Otso kyseli, kun pääsimme nauttimaan mehua, kahvia ja joulutorttuja.  Oli hieno esitys!

 

Kotimatkalla kävimme Aleksin Raxissa syömässä hyvällä halulla pizzanpaloja.

 

Stockan jouluikkunan äärestä pikkupoikia oli vaikea saada lähtemään.  Satumaailmasta löytyi vaikka mitä kiinnostavaa.  Visa uinahti E-paikallisjunaan.  Jussi ja minä kävelytimme nukkuvan pojan rattailla kotiin.  Laura, Miika ja Otso huristivat autolla.

 

Sunnuntaina jatkoimme perinteitä leipomalla herkkupipareita.  Minä löysin poikien iloksi uusia muumimuotteja.  Nyt meillä on hattivattien lisäksi Muumimamma, pikku Myy ja Mörkö!

Palasimme Jussin kanssa Hämeenlinnan kotiin vielä valoisan aikana.  Ehdimme sopivasti laulamaan kauneimpia joululauluja Hämeenlinnan kirkkoon.  Pääsimme joulutunnelmaan.  Jouluviikko voi siis meidän puolestamme alkaa, vaikka lunta toki toivoisimme lisää.  Kadut kiilsivät plussakelissä märkinä.  Näyttää siltä, että vähäinenkin lumipeite on sulamassa.