su 1.1.2017

Vietimme nyt ensimmäistä kertaa uutta vuotta uudessa kaupunkikodissamme Hämeenlinnassa.  Keli oli märkä, pimeä ja lumeton.  Se ei ollut mitään uutta.  Sisällä oli kynttilänvaloa ja ruuantuoksua.  Juhlavieraat Terttu ja Immo saapuivat illalla.

 

Aloitimme juhlanvieton perinteisesti Törley-kuohuviinimaljoilla.  Lähetimme tervehdyksen Nummelaan Liille ja Kaizulle, jotka ovat viettäneet monta juhlahetkeä kanssamme.  Viettävät toivottavasti jatkossakin.

 

Tarjosin avocadesalaatia katkarapujen kanssa ja herkkukaloja kuoriperunoiden kera.  Herkkukalat tarkoittivat graavilohta, mätiä lisukkeineen ja Immon sinappisilakoita.

 

Lämpimäksi ruuaksi Jussi paistoi ankanrintaa ja minä ansiokkaasti nettiohjeen tarkan ohjeen mukaan kampasimpukoita.

 

Terttu toi tuliaisiksi herkkujälkiruokaa, puolukkajäädykettä.  Liin ja Kaizun joululahjapaketista löytyi jälkiruokapöytään sekä punaherukka- että myrttilikööriä.  Jälkimmäinen oli tilaustyö, joka onnistui mainosti.  Kiitoksemme!

 

Puolen yön aikaan lähdimme linnanpuistoon katsomaan rakettien pauketta.  Sitä iloa riitti koko retkemme ajan.  Kaupungissa asumisessa on puolensa.

Sunnuntai oli lepopäivä.  Nukuimme pitkään, söimme aamupalaa pitkään, teimme pienen kaupunkikävelyn ja nautimme lounaaksi Leenan thaikalakeittoa.  Perinne sekin.  Saattelimme vieraat iltapäivällä kotimatkalle.  Jännitimme sen jälkeen Jussin kanssa television äärellä sohvalla, miten Kymmenelle pienelle neekeripojalle – anteeksi sotilaspojalle – käykään.  Vaikka tarina oli tuttu, murhaajaa emme muistaneet.  Näissä tunnelmissa on hyvä aloittaa vuosi 2017.  Jussin toivomuksesta vietämme taas kerran tammikuusa laihoja viikkoja keittolinjalla.  Täysin raittiiksi emme rupea, mutta kevennys on tarpeen.