la 18.3.2017

Reippaat metsurit Jussi ja Miika ovat kunnostautuneet mökillä.  Muutama viikko sitten rannasta kaatui iso leppä.  Eilen rinteestä kaatui useampikin kuusi.

 

Kaikki ne varjostivat kesäaurinkoa.  Nyt odotan jo innolla mökkikauden alkua.

 

Minulla on ollut hyvä vauhti päällä työhuoneella.  Sain viikolla siivottua pienen työtilani.  Kannoin kassikaupalla vanhoja käyttökelvottomia tavaroita roskikseen.  Laitoin irtotavarat kaappeihin ja laatikoihin.  Sain yhtäkkiä runsaasti lattiapinta-alaa käyttöön.  Se on hyvä, sillä vesiliukoisilla temperaväreillä maalatessa töiden on hyvä antaa kuivua vaakasuorassa – siis lattialla.  Siivouksesta oli kyllä yksi huonokin puoli – nyt en löydä enää mitään!

 

Hoivian taideviikkokin lähestyy.  Sain tehtyä parikin julistetta.  Vapaaehtoistyöntekijä Raija hyväksyi ne ja kävi eilen meillä pitämässä palaveria tulevasta haasteestamme.  Tapaamme ensi viikolla Hoiviassa ja testaamme, miten gesso, akryylivärit ja pigmentit toimivat maalauspohjissa.

 

su 19.3.2017

Miika jatkoi aamupuuron jälkeen matkaa Laviaan, jossa Lauran Leila-äiti juhli pyöreitä vuosia.  Laura ja pikkupojat olivat olleet siellä koko viikon apujoukkoina.  Minäkin lähdin melkein samalla oven avauksella matkaan.  En Laviaan vaan kulttuurikierrokselle Helsinkiin.  Tapasin ystäväni Marin kaapelitehtaalla.

 

Taidemaalariliiton teosvälitys kuuluu perinteisiin siinä kuin Tampereen elokuvajuhlatkin.  Yksin siellä ei ole kovinkaan antoisa kierrellä, mutta kun kaverina on toinen taiteilija, kokemus on riemastuttava.  Niin nytkin.  Meillä oli kunnon kritiikki kaikesta näkemästämme.  Kiinnostavinta oli nähdä, mitä entiset opettajamme olivat maalanneet.  Yleiskuva oli kovasti sekava, mutta sehän kuuluu asiaan.  Muutama helmikin löytyi, onneksi.

 

Matkamme jatkui Galleria Duettoon, jossa ihailin vilpittömästi Juho Karjalaisen huikeita suurikokoisia grafiikanvedoksia.  Olen nähnyt niitä aikaisemmin vain postikortteina.   Suosittelen.

Myöhäisen sushilounaan jälkeen minun oli aika kiirehtiä junalle, sillä olin ostanut lipun valmiiksi.  Jussi oli Hämeenlinnan asemalla vastassa.  Niinpä ehdimme vielä mukavasti kotoiseen lauantai-illan viettoon.

 

ma 20.3.2017

Ahkera Jussi on ahkeroinut mökillä eilen ja tänään.  Auringonpaisteessa.  Minä olen ahkeroinut grafiikanpajalla.  Eilen vietin vedostus ja litografiapäivän.  Tänään jatkoin temperamaalauksia.  Ne ovat koukuttaneet.

 

Sain valmiiksi kaksi kukkamaalausta.  Kokoa niillä on 50 x 50 cm.  Meillä on Mari -taiteilijaystävän kanssa näyttely helmikuussa 2018 Jorvin sairaalassa.  Kukkateemalla.  ”Hyvä teema”, sanoi graafikkosisko Kukka.

On meillä ollut muitakin virikkeitä.  Matkakuume alkaa nousta.  ”Miksi emme lähtisi pitkästä aikaa Malesiaan?” Jussi keksi.  Pitkä bussimatka Bangkokista Koh Sametille ei sittenkään houkutellut.  Air Asian halpalennot ovat meille tutut.  Edestakaiset lennot Bangkokista Kuala Lumpuriin maksoivat 73 euroa hengeltä.  Ei paha.  Hinta oli käsimatkatavaroiden kera.  20 kg matkalaukusta sai pulittaa yli 40 euroa ekstraa.  Miten ollakaan, oli helppo päättää matkustaa käsimatkataroiden kera.  Varasimme edullisen hotellin KL:stä tutulta Bukit Bintangin alueelta.  Neljä yötä kolmen tähden Hotel Soleilissa tuli maksamaan 113 euroa, ei paha.  Otimme ilon irti edullisesta hintatasosta ja laitoimme hakuehdoksi hotellin uima-altaan kera.

 

Ensimmäinen suunnitelmamme oli päivittää lomakokemuksemme Koh Tiomanilla, joka sijaitsee Malesian itärannikolla.  Kuala Lumpurista satamakaupunki Mersingiin on kuuden tunnin bussimatka.  Sieltä jatkoyhteys saarelle kestää pikaveneellä tunnin ja ferryllä kolme tuntia.  Jotenkin sekin tuntui rasittavalta.  Niinpä päädyimme miettimään itärannikon kaupunkien hiekkarantoja.  Mihin menemme, se jännittää!  Minulla on aivan reppuretkeilijan tunnelma, sillä emme aio varata mitään etukäteen, vaan kierrämme rantoja sen mukaan, mikä miellyttää.

 

ke 22.3.2017

Kevät etenee harppauksin.  Viime päivät ovat olleet pilvisiä ja sateisia, mutta sehän tietää että loputkin lumet sulavat.  Kadut ovat karheat hiekoitusten jäljiltä.  Meillä on ollut hiljaiseloa.

Minä olen askarrellut kotona ideamalleiksi pääsiäiskortteja tulevaa marttailtaa varten.  Eilen ahkeroimme Jussin kanssa työpajalla.  Jussi leikkasi paspoja minun grafiikanvedoksiini.  Minä kehystin osan ja laitoin loput sellofaanikääreissä myyntitelineeseen pajan puolelle.  Paras myyntiartikkelini on uniikkigrafiikkakortit.  Päivystän taas ensi viikolla, kun vakiopäivystäjällämme Ilkalla on lomaviikko.  Silloin on hyvä vedostaa materiaalia.

 

to 23.3.2017

Kulttuurielämä Hämeenlinnassa on mukavan vilkasta.  Verkatehtaalla sijaitseva taidelainaamo hellittelee meitä kaupunkilaisia:  ”Ars-Häme ry:n Taidelainaamon Valokiilassa-sarja esittelee kuukausittain yhden kuvataiteilijoistaan. Taiteilijan teoksia on esillä lainaamossa koko kuukauden ajan yhtenä kokonaisuutena ja taiteilija on tavattavissa keskiviikon kello viiden teehetkessä.”

Sarja on alkanut komeasti, sillä kahden ensimmäisen Valokiila-taiteilijan Marjukka Vainion ja Anniina Vainionpään taide oli ilo silmille.

23.3. – 18.4. Valokiilassa on taidemaalari Jouni Pajavuori.  Kävin ihailemassa hänen kuvankauniita töitään ja juomassa kupposen mainiota teetä.

Eikä kulttuurielämys siihen loppunut, vaan jatkoin matkaa viereiseen Bio Rexin elokuvateatteriin.  Ystävät olivat suositelleet elokuvaa kolmesta NASAN lahjakkaasta naisesta.

 

”Hidden Figures – Varjoon jääneet” täytti odotukset.  Ajankuva ja avaruushistoria olivat kiinnostavia ja naiset kerrassaan hurmaavia.  Suosittelen!

pe 24.3.2017

Aurinko paistaa täysillä.  Me pakkaamme matkalaukkua.  Emme lähde sen kauemmas kuin Seinäjoelle.

Matkustamme junalla, sillä Scodillac on korjaamolla.  Matkalaukku siksi, että vaihtovaatteet pitää saada kulkemaan kutakuinkin suorina.  Jussin Martti-serkun hautajaiset ovat huomenna Alajärvellä.  Palaamme maanantaina, joten päivityksiä on luvassa vasta ensi viikolla.