ke 31.5.2017

Miksi ihmisen pitäisi sinnitellä kylmällä mökillä, kun matkaa kaupunkikotiin on vain 20 km ja siellä on lämmintä ja mukavaa.  Minä pakkasin sateen jälkeen vikkelästi reppuni ja pääsin Jussin kyydissä Hämeenlinnaan.  Mies oli muutenkin liikenteessä, sillä Parolan metallikeräykseen oli menossa peräkärrykuorma.  Minä olen aina tyytyväinen, kun saamme edes vähän romuja pois nurkista.

Kävin kotimatkalla katsastamassa pääkirjaston ”Lasikatto” -näyttelyn, joka oli viimeistä päivää auki.  Siellä oli tuttujen taiteiljoiden töitä.  Kotona laitoin pesukoneen pyörimään ja nautin omasta rauhasta.  Rauhallistahan mökilläkin on, mutta siellä riittää puurtamista.  Kotona voi vähän rentoilla.

 

to 1.6.2017

Kesäkuu alkoi pimeänä, sateisena ja hyytävän kylmänä.  Eikä säätiedotus lupaa jatkossakaan hellekelejä.

 

Pohjoismaiden kuninkaalliset saapuvat tänään juhlistamaan 100 vuotiasta Suomea.  Radio Suomi kysyi, mikä on pahin turvallisuusuhka.  ”Sade”, oli vastaus.  Minulla on tiedossa siistiä sisähommaa.  Galleria Paperihuoneella on ripustuspäivä.

 

 

Huomenna juhlistamme Seppo Alanissin näyttelyn avajaisia.  Meitä ei sade haittaa.  Vieraita kylläkin.  Taidemuseollakin on huomenna kesänäyttelyn avajaiset.  Kulttuuriohjelmaa riittää.

 

Ripustus sujui vähän takkuillen, sillä meillä ei ollut kiviseinäporaa eikä pieniä ruuvimeisseleitä.  Ratkaisimme ongelmat käyttämällä valkoisia jalustoja.  Ruuvimeisselisarja löytyi Tokmannin tavaratalosta.

 

Näytelmä näyteikkunoiden takana vaihteli auringonsäteistä rajuihin sade- ja tuulenpuuskiin.  Jossain vaiheessa satoi jopa rakeita.  Seppo sai ripustusurakan suurin piirtein valmiiksi viiden aikoihin iltapäivällä.  Hän lupasi tuoda lisää rekvisiittaa huomenna, sillä johtoja risteili lattialla teippauksesta huolimatta.  Petra ja Pirjo S. ripustavat pajanäyttelyn vielä illan aikana.  Minä pääsin vapaalle, mutta lupasin huolehtia huomenna Tiina-Katriinan kanssa avajaistarjoilusta.  Se on aina mukavaa.  Tervetuloa kello 18-20 juhlistamaan uusia näyttelyjä kanssamme!

Opiskelu ja ajattelutyö on raskasta, mutta ah niin antoisaa.  Olen taistellut kaksi iltaa photoshopin salojen kanssa.  Jopa siinä määrin, että piti ottaa vanhat manuaalit käyttöön.  Turhauduin työhuoneella, kun yritin tehdä grafiikanvedoksista tyylikkäitä kollaaseja.  Eri vahvuiset paperit vetivät sinne tänne ja lopputulos oli epäkelpo.  Miksi en tekisi kollaaseja tietokoneella?  No siksi, että taidot olivat ruosteessa.

 

Minä olen sitkeä sissi ja yritin ja kokeilin ja sain lopulta tanssityttöni irrotettua taustasta (vähän liiankin hyvin) ja liitettyä peilisaliin.  Täytyy sanoa, että onnistuminen antoi uskonvahvistusta ettei kaikkea ole vielä menetettyä.  Suoritin vuosia sitten opintovapaalla tietokoneen AB-ajokortin.  Kuvankäsittely oli yksi taitolajeista, tekstinkäsittely toinen ja html-kieli kolmas.  Aikaa tästä kaikesta on ehtinyt vierähtää yli kymmenen vuotta.  Tämä iloittelu on ensimmäinen versio mutta ei taatusti viimeinen!

 

pe 2.6.2017

Lämpömittarissa on +5 astetta ja taivas on pilvessä.  Että tällainen kesäpäivä.  Minulla riittää puuhaa avajaisten merkeissä.  Jussi on sinnitellyt mökillä.  En ihan kuvitellut toukokuun helteiden jälkeen, että kuljen taas lähes talvivarusteissa.  Huomenna jatkan mökkeilyä, oli keli sitten mitä tahansa.  Ensi viikoksi on onneksi luvassa lämpenevää.

 

Galleria Paperihuoneella oli koleasta säästä huolimatta paljon avajaisvieraita.

 

Tunnelma oli lämmin – loppupuolella iltaa piti jo avata oviakin – ja taiteilijat Seppo Alanissi ja Pirjo Selonen tyytyväisiä.  Niin mekin.  On mukava saada kuukausi toisensa jälkeen galleriaan uutta ilmettä.

 

la 3.6.2017

Sähköpostissa odotti aamulla Yllätys.  ”Hej!   Ditt konstverk Balettitunti på Taiko har blivit sålt. Grattis!
Taikos personal kontaktar dig inom kort.
Hälsningar,
Taiko”

Taiteilija kiittää ihan vaan suomeksi.  Meille tuli yllättäen ohjelmanmuutos.  Miika soitteli, että Espoossa tarvittaisiin virkeitä lapsenvahteja.  Anna tuo pojat viikonlopuksi täysihoitoon.  Ei siinä mitään, mehän käännämme ratin kohti Kauklahtea.