viikonloppu 26-27.8.2017

Mökillä puhalsi railakka tuuli, kun ehdimme sinne lauantaina aamupäivällä.  Edellinen ilta vierähti Galleria Paperihuoneella Hämeen Taiteiden Yön tuoksinassa.  Anna ja pikkupojat tulivat samaa matkaa.  Miika perheineen tuli myös pienellä viiveellä.  Ehdin kiehauttaa sopivasti tillikermaisen lohikeiton valmiiksi.  Meillä on syötä kesän aikana paljon kalakeittoa, sillä se maistuu niin lapsille kuin aikuisillekin.

Pojat puuhastelivat kylmästä säästä huolimatta reippaasti pihalla.  Kunnes sade patisti koko porukan sisälle.

 

Pojat rakensivat illalla olohuoneen lattialle mahtavan junaradan.  Minä paistoin keittiössä posket hehkuen pannukakkua ja Jussi lämmitti saunan.  Miikan perhe nukkui urhoollisesti uudessa välimökissä.  Aamulla he totesivat, että taisi olla viimeinen kerta tänä kesänä, sillä siellä oli järkyttävän kylmä.  Sähköt ovat vasta suunnitteluasteella.

 

Kasvimaallani oli käynyt kato.  Kaikki hienot lehtikaalini on syöty.  Liekö rusakko ollut asialla?

 

Sunnuntai oli onneksi poutapäivä, mutta kolea sekin.  Teimme tuttuun tapaan pillimehuretken alatielle.

 

Pikkupojat toivoivat näkevänsä leikkuupuimurin, mutta sen aika ei ollut vielä, vaikka vehnä näyttikin jo kypsältä.

 

Onneksi tien varrelta löytyi mukavasti reilunkokoisia punikkitatteja.

 

Anna ja Laura kunnoustautuivat iltapäivällä mustikkametsässä.

 

Pojille maistui sekä mustikkamuffinit että mustikkamaito.

 

Kokkasin lounaaksi poikien suosikkiruokaa broilerifileitä ja riisiä.  Aikuisille maistuivat porsaanfileet, sienimuhennos ja kaalisalaatti.

 

Laura yllätti meidät kaikki taikomalla jälkiruuaksi mehevää suklaakakkua.

 

”Nähdään taas pian”, pojat vilkuttivat lähtiessään kotimatkalle.  Mekin palasimme Jussin kanssa kaupunkiin, sillä ensi viikolla on luvassa uusia haasteita.  Minä olen viikon vapaaehtoistyöntekijänä Hoiviassa ja Jussilla on viimeinen rutistus Annan työmaalla Tapanilassa.