syksy tuli elokuussa

KALAMIEHET OTSO JA MIIKA VESILLÄ

viikonloppu 26-27.8.2017

Mökillä puhalsi railakka tuuli, kun ehdimme sinne lauantaina aamupäivällä.  Edellinen ilta vierähti Galleria Paperihuoneella Hämeen Taiteiden Yön tuoksinassa.  Anna ja pikkupojat tulivat samaa matkaa.  Miika perheineen tuli myös pienellä viiveellä.  Ehdin kiehauttaa sopivasti tillikermaisen lohikeiton valmiiksi.  Meillä on syötä kesän aikana paljon kalakeittoa, sillä se maistuu niin lapsille kuin aikuisillekin.

Pojat puuhastelivat kylmästä säästä huolimatta reippaasti pihalla.  Kunnes sade patisti koko porukan sisälle.

 

JUNARATA TÄYTTI KOKO MÖKIN OLOHUONEEN

Pojat rakensivat illalla olohuoneen lattialle mahtavan junaradan.  Minä paistoin keittiössä posket hehkuen pannukakkua ja Jussi lämmitti saunan.  Miikan perhe nukkui urhoollisesti uudessa välimökissä.  Aamulla he totesivat, että taisi olla viimeinen kerta tänä kesänä, sillä siellä oli järkyttävän kylmä.  Sähköt ovat vasta suunnitteluasteella.

 

LEHTIKAALEISTA OLI VAIN TYVI JÄLJELLÄ

Kasvimaallani oli käynyt kato.  Kaikki hienot lehtikaalini on syöty.  Liekö rusakko ollut asialla?

 

PILLIMEHURETKELLÄ

Sunnuntai oli onneksi poutapäivä, mutta kolea sekin.  Teimme tuttuun tapaan pillimehuretken alatielle.

 

LÄHES KYPSÄÄ VILJAA

Pikkupojat toivoivat näkevänsä leikkuupuimurin, mutta sen aika ei ollut vielä, vaikka vehnä näyttikin jo kypsältä.

 

PILLIMEHURETKEN SIENISAALIS

Onneksi tien varrelta löytyi mukavasti reilunkokoisia punikkitatteja.

 

MUSTIKAT OLIVAT KYPSIÄ

Anna ja Laura kunnoustautuivat iltapäivällä mustikkametsässä.

 

UUNILÄMPIMIÄ MUSTIKKAMUFFINEITA

Pojille maistui sekä mustikkamuffinit että mustikkamaito.

 

MAISTUVAISTA KOTIRUOKAA, BROILERIA JA METSÄSIENIMUHENNOSTA

Kokkasin lounaaksi poikien suosikkiruokaa broilerifileitä ja riisiä.  Aikuisille maistuivat porsaanfileet, sienimuhennos ja kaalisalaatti.

 

LAURA HEMMOTTELI MEITÄ SUKLAAKAKULLA

Laura yllätti meidät kaikki taikomalla jälkiruuaksi mehevää suklaakakkua.

 

POIMIN MÖKKIPIHALTA VÄRIKKÄÄN SYYSKIMPUN

”Nähdään taas pian”, pojat vilkuttivat lähtiessään kotimatkalle.  Mekin palasimme Jussin kanssa kaupunkiin, sillä ensi viikolla on luvassa uusia haasteita.  Minä olen viikon vapaaehtoistyöntekijänä Hoiviassa ja Jussilla on viimeinen rutistus Annan työmaalla Tapanilassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.