pe 1.9.2017

Syksy tuli tänä vuonna aivan liian aikaisin.  Odottelin lämpimiä elokuun päiviä ja kuulaita kuutamoja – turhaan.  Muutimme mökiltä kaupunkiin jo elokuun puolessa välissä.  Vietämme toki edelleen viikonloput maalla.  Varsinkin jos nuoriso tulee sinne syyspuuhiin ja sienimetsään.  Minulla on ilo osallistua huomenna marttasiskojen kanssa sieniretkelle.  Odotan kovasti, että opin tuntemaan ainakin muutaman uuden lajin.

Olen viettänyt ansiokkaan vapaaehtoistyöviikon Hoivapalvelukoti Hoiviassa taideohjaajana.  Teimme mummojen kanssa carborundumia.  Kimmokkeena oli runo, joka kaipasi kuvitusta.  Taideteokset pääsevät vanhusten viikolla esille Hämeenlinnan Verkatehtaan lasipihalle.  Nyt on vielä edessä vedostusurakka.  Hoidan sen apujoukkojen kanssa grafiikanpajalla.  Mummot kaipasivat jo työskentelyvaiheessa värejä.  Lupasin, että kyllä niitä tulee.

Riemastuin tänään, kun kuulin pääseväni mukaan Hämeen kesäyliopiston ja Lapin yliopiston järjestämään kuvataiteen aineopintoihin.  Kurssi alkaa keväällä 2018.  Elämä on ikuista opiskelua.  Hyvä niin.

 

la 2.9.2017

Sieniretki onnistui erinomaisesti kuulaassa syyssäässä.

 

Marttasiskot olivat pukeutuneet värikkäisiin vaatteisiin ja kumisaappaisiin.  Niin minäkin.  Hirvikärpäsiä ei onneksi näkynyt.

 

Reippailimme Pekolan maastossa kolme tuntia.  Kirkkaankeltaisia kantarelleja löytyi runsaasti.

 

Minä löysin kokonaista kolme komeaa herkkutattia.  Ensimmäiset suppilovahverotkin ponnistivat jo sammaleen seasta.

 

Päivän kohokohta oli kun löysimme ensimmäiset mustat torvisienet.  Siis muut löysivät, en minä.  Mutta oli kutkuttava nähdä, että niitä on oikeasti.

 

Riensin sieniretken jälkeen gallerialle, sillä meillä oli meneillään japanitaiteen viimeinen päivä.  Ehdin päivystää pari tuntia ennen sulkemisaikaa.  Kävijöitä riitti ja vedokset tekivät kauppansa.  Tämä on ollut ensimmäinen näyttelymme, joka on saanut supersuosion.  Näyttelyn ”äiti” Tuula Moilanen tuli apujoukkojen kera purkamaan teokset seinältä.  Nyt galleria odottelee seuraavia töitä.  Avajaisia vietämme ensi tiistaina.  Hehkutan silloin lisää.

 

ti 5.9.2017

Sain viikonloppuna roppakaupalla uusia elämyksiä.  Vietimme kauniin aurinkoisen syyspäivän Kauklahdessa lapsenvahteina.  Anna pakkasi kotonaan muuttolaatikoita – yhteensä niitä kertyi 47 kappaletta.  Miika viimeisteli talon ulkoseinien maalausta, sillä keli oli mitä mainioin maalin kuivumiselle.  Laura kokkasi kotipuutarhan tuoreista herkuista kurpitsakeittoa ja tuoksuvaista omenapiirakkaa, jota pikkupojat maistelivat innolla kuumana kermavaahdon kera.  Minun panokseni oli kermainen kantarellimuhennos.  Syksyssä on puolensa.

 

Maanantai oli se varsinainen elämyspäivä.  Pääsin mukaan, kun Miika vei Otson aamukahdeksalta eskariin Vanttilan koululle.

 

Ehdin sopivasti kävellen takaisin, kun Visa ja Laura olivat lähdössä kerhoon.  ”Olkaa kuin vanhassa kodissanne”, Laura toivotti.  Joimme Jussin kanssa kaikessa rauhassa aamukahvin ja lähdimme sitten Annalle apujoukoiksi.  Siivosimme hänen tyhjän asuntonsa luovutuskuntoon.  Kävimme ihastelemassa uutta tilavaa kotia Malmilla.  Muuttomiehet olivat vieneet huonekalut paikoilleen ja muuttolaatikot siisteihin pinoihin seinänvierustoille.

 

”Pappa, tuletko auttomaan minun uuden paloautokerrossänkyni kasaamisessa?”, Samu soitti illalla.  Jussi lupasi auliisti.

Minä näin ensimmäistä kertaa tänä kesänä työmiesten aherruksen tuloksen Annan talolla Tapanilassa.  Olin häikäistynyt muodonmuutoksesta.

 

Talo kiilteli uudessa maalissa syysauringon paisteessa.  Ikkunat hohtivat valkoisina Annan käsittelyn jäljiltä.

 

Teimme ison kaatopaikkakuorman ja lähdimme peräkärry perässämme Kivikon sorttiasemalle.  Sekin oli minulle uusi elämys.  Kuvittelin että riuskat nuoret miehet ottavat roskasäkkimme käsittelyyn.  Se oli vain harhaa.  Minäkin sain luvan vetää työhanskat käteen.  Tyhjensimme ja lajittelimme pussien sisällöt.  Puutarhajäte yhteen kasaan, purkulaudat toiseen, metallit kolmanteen ja loput sekajätteisiin.

Olimme aika puhki, kun pääsimme iltakahdeksalta kotiin.  Laitoin kaikki työvaatteet suosiolla pyykkikoneeseen.  Lepäilimme television äärellä iltauutisiin asti punaviinipullollisen ja juustovoileipien hyvässä seurassa.  Sen jälkeen olimme kypsiä nukkumaan.  Raskaasti.

 

ke 6.9.2017

Pääsimme Vuokon ja Raijan kanssa vedostamaan eilen viime viikolla Hoiviassa askarreltuja carborundum-laattoja.

 

Oli jännittävä nähdä, miten erilaiset pintamateriaalit kuten liima, gesso, hiekka, sahanpuru ja pitsi toimivat.  Parhaimmillaan saimme aikaiseksi jännittävän struktuurin.  Huonoimmillaan tekstiilipinta – esimerkiksi kalaverkko – peitti alle maalatut kuviot.

 

 

Saimme kuitenkin päivän aikana valmiiksi 18 kappaletta uniikkeja taideteoksia.  ”Jo nämä riittävät vanhusten viikon näyttelyyn”, Vuokko totesi tyytyväisenä.

 

Jatkamme tänään, sillä isoimmat laatat odottelevat vielä vuoroaan.  Lupasin telata niihin väritaustat ja pariin maisemaan tulee vielä kullanhohtoinen kuu!

 

Tiistai-iltana juhlistimme Galleria Paperihuoneella uuden näyttelyn avajaisia.  Nyt poikkeuksellisesti vasta iltakahdeksalta, sillä taiteilijat ovat kuvataideopettajia eivätkä ehtineet töistä aikaisemmin.

 

Vieraita ja tunnelmaa riitti myöhäisestä ajankohdasta huolimatta.  Kaupunkiuutisten toimittaja Riikka kävi ottamassa kuvia ja haastattelemassa taiteilijoita.  Minua näyttely kiinnosti henkilökohtaisesti, sillä tämä oli Lauran ja Tarjan lopputyö kaksivuotisten kuvataiteen aineopintojen päätteeksi.  Ehkä minullakin on runsaan kahden vuoden kuluttua ikioma lopputyönäyttely Galleria Paperihuoneella!

Vietin laatuaikaa grafiikanpajallemme koko keskiviikkopäivän.

 

 

Olin iltapäivällä jo täysin nääntynyt vedostusurakkaan.

 

Onneksi Raija ja Vuokko tulivat sopivasti jatkamaan.  Minulla oli Vanajaveden opiston ensimmäinen kurssipäivä Galleria Koneessa.  Olen käynyt siellä kirjoittajakurssilla jo vuosia.  Opettajamme Päivi Haanpää ynnäsi, että tämä on ainakin kolmas tai neljäs vuosi.

 

Palasin illalla pajalle siivoamaan vedostusmateriaalit takaisin kaappeihin.  Sisältä kuului iloinen puheensorina, kun rouvat olivat vielä vauhdissa.

 

Päivystäjämme Tiina-Katriina avusti eikä malttanut lähteä kotiin, vaikka galleria oli jo suljettu.   Viimeiset vedostukset olivat menossa ja lopputulos oli kerrassaan hieno.  Saamme toden totta upean näyttelyn aikaiseksi!

 

to 7.9.2017

Olimme eilen niin ahkeria, että minulla oli tänään ohjelmassa vain vedostettujen carborundumien viimeistely.

 

Käytin päivän hyväkseni ja vedostin ihan omaksi ilokseni korttimateriaalia.  Pääsen taas kerran askartelemaan!

Jussi lähti viemään mökille Annan talolta tuomaansa tavarakuormaa.  Siinä oli työkaluja ja rakennusmateriaaleja.  Anna lähetti iltapäivällä iloisen viestin: ”Olen saanut kirjallisen ilmoituksen, että uhkasakko on rauennut.  Saa onnitella.”  Onnittelin.

Kävelin sateen seassa Goodmanille viime hetken lahjaostoksille.  Jussilla on huomenna syntymäpäivä ja se on meillä aina Suuri Juhlapäivä.  Raportoin:)